VAROITUS! Tämä postaus sisältää kuvia, joita en suosittele vegaaneille tai muille herkkämielisille. Tässä tullaan näyttämään RAAKAA LIHAA.

Eilen urakoimme pakastimen täyteen villisikaa. Meidän perheessä kun ei syödä tehokasvatettua lihaa (muuta kuin hätätilassa luomua, jos ei riistaa ole saatavissa), niin meillä on tapana ostaa joko riistanhoitopiiristä tai tutulta metsästäjältä riistalihaa. Metsästäjältäkin ostettaessa liha käy aina eläinlääkärin tarkistuksessa ja kulkee ”virallista reittiä”.  Joskus saamme saksanhirveä, joskus metsäkaurista ja aika usein villisikaa. Ne ostetaan kokonaisina, joten saattaa käydä kuten nyt että sika on 63-kiloinen.

Silloin kun ostamme ruhon riistanhoitopiiristä, se on valmiiksi nyljetty ja paloiteltu suuriksi paloiksi. Metsästäjältä ostettaessa ukko nylkee ja paloittelee itse. Mies tuli riista-ammeen kanssa kotiin (koskaan ei muuten ole sattunut naapureita porraskäytävään samaan aikaan…)

Mun tehtäviin kuuluu aina pestä tasot ja puukot (jotka tietenkin on juuri teroitettu), jotta kaikki on valmista lihamestaria varten.

Näitä tilanteita varten meidän kahden hengen taloudessa on myös 10 litran kattila ja puutarhasakset, joita käytetään vain lihanleikkuuseen.

Ulkofilettä noin vuodeksi eteenpäin…

Valitettavasti meillä ei ole kunnon tiloja eikä vannesahaa, niin ei saada kaikkea haluamaamme, mutta ukko pilkkoo valmiit pata- ja keittolihat, pihvit, ulko- ja sisäfileet, paistit jne. Minä pistän pusseihin ja pakastimeen.

Tältä näyttää oikea sikaniska!

Laardi tehdään niin, että läskireunat pilkotaan paloiksi ja paistetaan pannulla. Irtoava rasva siivilöidään erilleen ja jäähdytetään.

Paistetut pekonipalat käytetään aamiaismunakkaisiin. Ukon sanojen mukaan meidän valurautapannut hymyilevät aina laardin jäljiltä.

Veriset lihapalat pitää keittää, ja kuohu siivilöidä pois. Laukauksen onnistumisesta riippuu, minkä verran verisiä paloja on. Tällä kertaa niitä oli vähän.

Sekalaisista jämäpaloista tehdään jauhelihaa.

63-kiloisesta siasta tietenkin häviää heti alkuun osa, mutta kyllä tästä varmaankin 150 valmista pakasteannosta tuli. Kilohintakin jää hyvin edulliseksi, riistan ostaminen ei ole niin kysyttyä täällä. Toisin sanoen ihmiset eivät enää osaa paloitella lihaa itse. Eivätkä kaikki tietenkään viitsisikään.

Meille tulee lukuisia herkkuhetkiä laadukkaan lihan parissa! Villisika syö kaikkea mahdollista, marjoja, juuria jne. Sen liha on erittäin ravinteikasta, eikä taatusti sisällä hormoni- tai lääkejäämiä. Lihan rasvahappokoostumus on myös hyvä, koska sitä ei ole tehokasvatuksella muutettu.

Meille on tärkeää myös eettinen puoli: tämä sika sai elää lajilleen tyypillisen elämän, sitä ei taatusti ole kivuliaasti kastroitu eikä pidetty pimeissä ja ahtaissa tiloissa. Sen ei ole tarvinnut kärsiä peloissaan ja hätääntyneenä teurastamon autoon survottuna (olen vieraillut suurteurastamossa ja nähnyt teuraalle meneviä hädissään kiljuvia sikoja… se näky ei hevin unohdu). Tämä sika eli täyden elämän ja kuoli äkkikuoleman. Joku voi tietysti ajatella, että sika ei saanut kuolla vanhuuteen. Ei saanut, koska ihminen on sotkenut villisikojen luontaisen elinympäristön, ja jos sikakanta kasvaisi liian suureksi, villisiat tulisivat pihoihin tonkimaan jäteastioita…

Villisian ulkofilepihvit

Laardin puolustuspuhe

Advertisements