Reijo Laatikainen kirjoittaa:

Tämän kirjoitussarjan pontimena on se jatkuva ”käsikähmä”, joka on muodostunut karppaajien ja virallisia suosituksia puolustavien tahojen välillä. Itse olen seurannut käsikähmää aktiivisesti reilut kaksi vuotta. Tällaisessa polarisoituneessa asetelmassa on ongelmana, että uutta tutkimustietoa saatetaan torjua asenteellisista syistä, pohtimatta aidosti tiedon merkitystä. Jos hiilihydraattien rajoittaminen olisi tutkimuksin yhtä hyväksi havaittu kuin mitä monien (mutta ei kaikkien) omakohtaiset kokemukset osoittavat, olisi murheellista, jos pinttyneiden asenteiden vuoksi sitä ei hyväksytä. Omia asenteitakin on syytä tutkiskella —Vähähiilihydraattinen ruokavalio (myöhemmin VHH) ei ole saanut tunnettujen ja arvostettujen tutkijoiden hyväksyntää. Syyskuussa 2010 ravitsemustieteen professori Antti Aro julkaisi käsityksensä vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta Terveyskirjastossa. Tämä yhteenveto toteaa mm. , että ”Kuidun puute ja runsas kovan rasvan saanti ovat sellaisia hiilihydraattirajoituksen seurauksia, jotka voivat selittää suurentuneen sydäntautiriskin”. Pitkäaikainen lihavuustutkija Pertti Mustajoki kirjoitti lokakuussa 2010 Terveyskirjaston artikkelissa Insuliini ja läski: ”Toivotan vähähiilihydraattisen ruokavalion valinneille menestystä painonhallinnassa. Pitkällä aikavälillä ruokavalio ei ole osoittautunut tehokkaammaksi kuin suositusten mukainen vain kohtuullisesti rasvaa sisältävä ruoka, mutta monilla se saattaa toimia”. Mahtaisiko Mustajoki toivottaa menestystä vähärasvaista ruokavaliota noudattaville? Entä miksi Antti Aro jätti mainitsematta kaksi suurta väestötutkimusta, joissa hiilihydraattien saannin rajoittaminen (edellytten samanaikaista kasvikunnan proteiinilähteiden suosimista) vähensi sydän- ja verisuonitautiriskiä  (Halton et al. 2006 ja Fung et al. 2010)? Sydänliitto uudisti ravitsemussuosituksensa lokakuussa 2010. Niissäkään ei suositella hiilihydraattien kokonaissaannin rajoittamista, vaan kehotetaan vähentämään nopeita hiilihydraatteja ja lisäämään hitaasti imeytyvien hiilihydraattien käyttöä.

Yhdysvaltojen ravitsemussuosituksia valmistellut tieteellinen komitea Dietary Guidelines Advisory Committee (DGAC) päätyi lyttäämään vähähiilihydraattisen ruokavalion välitilinpäätöksessään (uudet Yhdysvaltojen suositukset ilmestyvät virallisesti joulukuussa 2010). Se toteaa mm. “Healthy diets are high in carbohydrates.” (s.D5-42). Mistä tieteellisestä tutkimuksesta tähän väitteeseen löytyy perustelut?

Lue koko kirjoitus

Hiukan termitalkoita:

Hiilihydraattitietoisuus (sellaisena kuin sanan aikoinaan suomenkieleen kehittäessäni tarkoitin) on kattokäsite, joka pitää sisällään niin ketogeenisen kuin ei-ketogeenisen vhh:n sekä ns. hyväkarppauksen.

Oma määritelmäni kuuluu näin (ote hiilaritietoiset.net-foorumilta):

Kattokäsite HIILIHYDRAATTITIETOINEN pitää  sisällään käsitteet VÄHÄHIILIHYDRAATTINEN JA HYVÄHIILIHYDRAATTINEN eli tarkoittaa samaa kuin puhekielen termi KARPPAUS tarkoitti alunperin.

Karppaus on taas vakiintunut puhekielen ilmaisu, jonka alkuperä on termissä ALAKARPPI (jonka puolestaan nimimerkki Hoover keksi kieliposkellakäännökseksi sanoille low carb Verkkoklinikalla vuonna 2003).

Hiilihydraattitietoisuus pitää sisällään kaikki vaihtoehdot:

1. Vähähiilihydraattinen ruokavalio, joka sopii geneettisesti osalle ihmisistä mitä mainioimmin, ja ruokavaliohoitona esimerkiksi atoopikoille, diabeetikoille ja sokeririippuvaisille.

2. Mediumkarppi, joka sopii geneettisesti oman mutuni mukaan enemmistölle ihmisistä (tieteellisiä todisteita asiasta ei ole, perustan näkemykseni vain käytännön havaintoihini). Itse tarkoitan mediumkarpilla noin 100-200 grammaa (riippuu kokonaiskalorimäärästä) hiilareita per päivä. Mediumkarppi sopii runsaasti liikkuville ihmisille, niille jotka voivat huonosti vähähiilihydraattisella jne.

3. Runsashiilihydraattinen, joka ei aiheuta ongelmia osalle ihmisistä, jotka ovat ilmeisesti geneettisesti/hormonaalisesti/tms. hiilareitten syöntiin sopeutuneita (sellaisiakin ihmisiä on, olen heitä omin silmin nähnyt😉 ) TAI urheilevat paljon TAI tekevät raskasta ruumiillista työtä. Runsashiilihydraattinenkin voi syödä hiilihydraattitietoisesti: hän valitsee vain runsaasti hyviä hiilihydraatteja

4. Vaihtelija Esimerkiksi kehonrakentajat ja muut treenaamista vakavissaan harjoittavat saattavat vaihdella hiilihydraattien määrää ruokavaliossaan – tietoisesti.

Laihdutusruokavalioksi sopivat mielestäni parhaiten hiilihydraattitietoiset vaihtoehdot 1,2 ja 4. Eli itse en usko runsashiilihydraattiseen laihdutusruokavalioon.