Kahvakuulaillessani tänään kuuntelin Ozzy Osbournen Ozzmosista – ja mietin Kukan ja mun tulevan kirja nimeä… Mikä kuvastaisi parhaiten sitä, mitä kirja tulee olemaan? Mikä kuvastaisi sitä

iloa, voimaa ja alkuvoimaa,

jota haluamme välittää? Ei ortoreksiaa, eikä masokistista spartareksiaa – ja toisaalta kuitenkin

tiukkaa vetoa!

Emme nimittäin tule höynäyttämään lukijoita millään normikusetuksella, jotka lupaavat ”unelmavartalon viiden minuutin treeneillä”, ”shokkilaihtumisia syömällä pelkkää kookosrasvaa” tai mitään muutakaan oikotietä onneen.

Toisaalta me annamme juuri sen oikeanlaisen oikotien: tee elämänmuutos omilla ehdoillasi ja itsestäsi tykäten! Tämä pätee niin sohvaperunoihin kuin fitness-friikkeihinkin. Ihan jokaiselle tekee hyvää ottaa elämäänsä vastaan alkuvoimaista iloa, vahvuutta ja elämänhallintaa – nautintoja unohtamatta.

Esimerkiksi mulle itselleni kahvakuulat tarjoavat loistavan mahdollisuuden purkaa veetutusta ja työpaineita. Kun treenaan, mun tohtori Jekyll ei todellakaan piilottele! Olen iloinen aina kun ehdin ja jaksan treenata kunnolla. Se ei ole mikään pakkopaita, ja kuten Kukka osuvasti määritteli: ”Epämukavuusalueella on hyvä käydä, mutta sinne ei pidä jäädä asumaan.”

Aivan samoin ruokavalio ei ole mulle pakkopaita, en kulje otsa rypyssä makroravinteita sihdaten, vaan nautin hyvästä ruoasta ja teen sallittuja ja hallittuja syrjähyppyjä ns. epäterveellisiin ruokiin. Kannattaa lukea aiheesta Jussi Riekin kirjoitus ”Entä jos ruokavaliolla ei ole väliä?” Jussi kirjoittaa leikkivänsä ”toisinaan ajatuksella, että ruokavalio toimii ennemminkin vain kehoa ylläpitävässä roolissa hyvinvointiin liittyen – ei superterveyden salaisuutena.”

Näin toimivat treenitkin. Niiden avulla voi pitää kehon hyvinvoivana, kehontunteen hyvänä ja toki treenaaminen saa  näyttämään paremmalta – paitsi silloin, kun epämukavuusalueelle on jääty asumaan.

Onko nautintoa/fiksua/tunteita tyydyttävää  kellahtaa ähkynä mahansa viereen, sipsimurot suupielistä tipahdellen? Onko nautintoa/ fiksua rääkätä itseään kovilla treeneillä liian vähällä energialla (nautintoa se on vain,  jos olet masokisti ja pohjimmiltasi vihaat itseäsi ja kehoasi)?

Mutta miten kiva onkaan olla vahva ja iloinen! Täynnä eläimellistä alkuvoimaa ja elämäntunnetta!

Olimme Kukan kanssa tiistaina Turussa kirjan kuvauksissa, ja upeasti valokuvaaja Nana Simelius tavoitti sen fiiliksen, jolla olemme Kukan kanssa liikkeellä.

Alkuvoimaa, beibit – ei lässytystä!