Olen poiminut otteita artikkelista, jonka voit kokonaisuudessaan lukea Elleistä.

Kun Wihurin tutkimuslaitoksen johtaja, Kolesteroli-Kovasena tunnettu professori Petri Kovanen ja maalaislääkäri Tapani Kiminkinen istahtavat Tapsan savusaunan lauteille, herrat puhuvat tietysti kolesterolista. Mutta myös siitä, mitä jouluna voi syödä.

Tapsa: Sinua leimaa kansainvälinen koulutus ja sinusta tuli maamme arvostetuin kolesterolitutkija, joka tunnetaan Kolesteroli-Kovasena. Kuinka tulit kiinnostuneeksi juuri valtimonkovettumistaudista?

Petri: Kaikki me joudumme tekemään elämässämme valintoja. Sinusta tuli Saarijärven maalaislääkäri, mikä on yksi valinta sekin. Jokaisella meillä on valintoihimme jokin peruste, mutta valinta olisi voinut olla jokin muukin ja silläkin saralla olisi saatettu mennä hyvin eteenpäin. Tämä pätee meihin molempiin. Tein Baselissa ensimmäisen väitöskirjani, joka käsitteli rasvahappoja, ja kiinnostukseni juontaa jo sieltä. Kun tulin Baselista Suomeen, minua kiinnosti kardiologia erittäin paljon, ja tarkoitus oli aloittaa kokeelliset sydäntutkimukset legendaarisen kardiologian professori Pentti Halosen johdolla Wihurin tutkimuslaitoksen koesairaalassa Saluksessa. Päädyin kuitenkin tekemään väitöskirjani tuohon aikaan kansainvälisesti tunnetuimman lääketieteen tutkijamme professori Esko Nikkilän laboratoriossa aiheenani rasvakudoksen kolesteroliaineenvaihdunta, joka oli täysin tutkimatonta aluetta. Siitä kolesterolitutkimukseni sitten jatkuivat Dallasissa Teksasissa neljän vuoden ajan. Siellä oli onni saada selville kuinka statiinilääkkeet alentavat pahaa LDL-kolesterolia. Dallasin vuosien jälkeen palasin takaisin Wihurin tutkimuslaitokseen selvittämään kolesterolin ja tulehduksen yhteyksiä sydäninfarktiin. Sillä tiellä olen vieläkin.  Professori Halonen varmaan myhäilee pilven reunalla  –  tulihan se Petri takaisin.

Rasvasota jatkuu

Tapsa: Kun nyt ruvettiin puhumaan ravinnon rasvoista, voidaankin seuraavaksi siirtyä keskustelemaan sodankäynnistä. Suomi on käynyt monia sotia, joista rasvasota on ollut yksi pisimmistä ja verisimmistä. Kuka voitti ja kuka maksaa sotakorvaukset?
Petri: Kyseessä tuntuu olevan jatkosota, jolle ei näy loppua. Viimeisiä pesäkkeitä tuhotaan vieläkin. Kolesterolista on tullut enemmän Nobeleita kuin mistään muusta molekyylistä. Onkin varsin erikoislaatuista, että nimenomaan maallikot yrittävät kaiken aikaa horjuttaa kolesteroliteoriaa, vaikka se on osoitettu päteväksi monella tasolla. On mielenkiintoista havaita, etteivät maallikot tai muun alan lääkäritkään puutu mediassa korkean verenpainetaudin tai kohonneen verensokerin hoitoon, mutta kohonneen kolesterolin hoito on jatkuvan pommituksen alaisena. Mitä sotakorvauksiin tulee, sepelvaltimotaudin tärkeimmän vaaratekijän eli kolesterolin tuhoaminen pois väestön mielestä johtaisi varmuudella hoidon laiminlyömisiin ja joissain tapauksissa ennenaikaisiin kuolemantapauksiin. Siinä olisi sotakorvauksien paikka, mutta kuka ne maksaisi?

Miksi valtimot ahtautuvat?

Tapsa: Kuinka lujassa betonissa tämä kolesterolijuttu on? Onko se kerta kaikkiaan niin, etteivät valtimot ahtaudu ilman kolesterolia ja kuinka laaja tiedeyhteisön käsitys tästä on?
Petri: Viime kesänä Helsingin Sanomatkin yritti kokosivun tiedeartikkelissaan otsikkotasolta alkaen kumota kolesteroliteoriaa. Mutta itse jutussa toimittaja ikään kuin huomaamattaan toteaa, että sepelvaltimotauti syntyy siten, että kolesterolia kertyy valtimoiden seinämiin. Oma päähypoteesini on, ettei tautia synny ilman kolesterolia. Yksi syy kolesterolin kertymiseen on se, että sitä on liikaa verenkierrossa, toinen syy on kohonnut verenpaine, ja kolmas on tupakointi. Kaikki nämä kolme aiheuttavat muutoksia, jotka johtavat kolesterolin kertymiseen ennemmin tai myöhemmin. Kenelläkään ei tarvitse olla kolesterolia valtimoiden seinämissä sen enempää kuin sitä on soluissa normaalisti. Meillä kaikilla kiertää kolesterolia veressä, mutta kyse on yksinkertaisesti vain siitä, kenellä sitä kertyy valtimoiden seinämiin ja kenellä taas ei kerry.

Kolesteroli aiheuttaa tulehduksen

Tapsa: Mitä mieltä olet tulehdusteoriasta?
Petri: Se on täysin paikkansapitävä teoria, mutta tulehdus syntyy vasta sitten, kun kolesterolia on kertynyt seinämiin.  Seinämän hapettunut kolesteroli aiheuttaa lopulta seinämän haavaumia, johon syntyy paikallinen verihyytymä. Koska sepelvaltimo on erittäin ohut putki, se menee helposti tukkoon. Silloin sydänlihas ei saa tarvitsemaansa happea, ja ellei tukosta avata nopeasti syntyy sydänlihaskuolio eli sydäninfarkti. Pidän siis siitä kiinni, että kansantaudissamme kolesteroli aiheuttaa tulehduksen eikä tulehdus kolesterolin kertymistä, vaikkakin koko elämän kestävässä prosessissa lopulta molemmat kiihdyttävät toisiaan. Keskustelin aiheesta jokin aika sitten Nobelin palkinnon saaneen Dallasin aikojen esimieheni Michael Brownin kanssa, ja hänkin yhtyi käsitykseen, että kaikki eläinmallit ateroskleroositutkimuksessa perustuvat siihen, että koe-eläinten kolesterolia kohotetaan joko geneettisesti tai kolesterolia syöttämällä. Eläimille ei kerta kaikkiaan synny ateroskleroosia, ellei niiden veren kolesterolitasoa nosteta tavalla tai toisella.
Tapsa: Tuo oli hyvin selkeästi sanottu. Ja olet sanonut senkin, että menet vaikka hautaan tämän tiedon kanssa!
Petri: Älä pelkää Tapsa – en vie tätä tietoa mukanani hautaan. Tutkijat kuolevat, mutta tieteellinen totuus jää elämään. Koko kolesterolikysymystä ei olisi, jos kaikkien kolesteroli olisi yhtä matala kuin aikoinaan luonnonkansoilla eli kahden luokkaa. Jos kolesteroli pysyisi tällä tasolla, sepelvaltimotautia ei olisi emmekä meillä olisi tarvetta keskustella koko asiasta. Voitaisiin nauttia savusaunastakin rennommin.

Statiineja kaikille

Tapsa: Mitä sanot siitä väitteestä, että nykyinen kokonaiskolesterolin yläraja viisi on lääketeollisuuden sanelema. Statiineja siis kaikille!
Petri: Tuohon on helppo vastata. Tunnen sen kolesterolisuositusporukan pääarkkitehdit USA:ssa. He ovat laatineet uudet suositukset, joissa on koko ajan menty alemmaksi ja alemmaksi.  Suositukset perustuvat suurten lääkekokeiluiden tuloksiin. Lääketeollisuudelle nykyinen kehityssuunta tietysti sopii ja siellä ollaan tyytyväisiä, kun rajaa alennetaan niin alas, että pelkkä ruokavaliohoito ei riitä. Toisaalta mekin voimme olla tyytyväisiä siitä, että meillä on tehokkaita lääkeainemolekyylejä, joiden avulla on voitu osoittaa, että  ”mitä alhaisempi, sitä parempi”, sillä taudin jo iskettyä on mentävä todella alas, jottei sydänkohtaus uusisi.
Tapsa: Mikä on Kolesteroli-Kovasen oma kolesteroliarvo?
Petri: Kaikki on kohdallaan tiukemminkin kuin tilastot edellyttäisivät. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Sepelvaltimotaudin ensioire on usein äkkikuolema. Sen jälkeen ei ole enää mahdollisuutta uuteen yritykseen. Niinpä olen ottanut ”täyskaskon”, varsinkin kun apteekin lasku on suklaapalan hinta päivässä. Se kuuluisa pupujussin arvo 1 on vielä kaukana. Mutta kohtuus kaikessa eli neloseen olen tyytyväinen – toisin kuin koulutodistuksissa.  Koska oma vaarani on pieni, on sitä vaikea tehokkaasti vähentääkään. Niinpä statiinien käyttö kohdallani lienee ylilyönti. Tarvitsisi hoitaa varmaan tuhansia minunlaisiani, jotta yksi sydäntapahtuma estettäisiin viiden vuoden hoidon aikana. Tässä jätänkin arvion hoidon mielekkyydestä lukijalle. Tottahan olen tietoinen myös kaikilla statiineilla toisinaan esiintyvistä haittavaikutuksista eli lihaskivuista, jotka voivat pahimmissa tapauksissa aiheuttaa lihaskudoksen hajoamista ja kuolemantapauksiakin, mutta viimeksi mainittuja ei ole ilmennyt Suomessa, vaikka meillä on 600 000 statiinien käyttäjää. Jos lihaskipuja ilmenee statiinien yhteydessä, voi kokeilla syödä ubikinonia, mutta jos niitä ei esiinny, ubikinonin syönti on turhaa. Tosi on todettava, että hyvin suunnitellut ja tarkoin kontrolloidut tutkimuset eivät ole voineet osoittaa, että ubikinonista olisi hyötyä statiinin käyttäjillä. Lihaskipujahan tai lihasheikkoutta ei kukaan jaksa sietää, joten vaihtoehtoisia hoitoja on mietittävä.  Kyseeseen tulevat statiiniannoksen pienentäminen, statiinin vaihto toiseen statiiniin,  kolesterolin imeytymisen esto lääkkeellä tai kasvisterolien tai kasvistanolien avulla sekä dieetin tiukentamien, kaikki kuitenkin hoitavan lääkärin harkinnan mukaan.–

Tapsa: Entä peruna? Nyt joku ravitsemustutija väittää jo sellaistakin, että peruna pitäisi lailla kieltää ja että ennen vanhaan siat lihotettiin joulua varten nimenomaan perunalla?
Petri: Peruna on suomalaista perusruokaa. Siitä ei pitäisi luopua. Tarkoitan perunaa sellaisena kuin se oli osana 60- ja 70- lukujen koti-ja kouluruokaa eli sellaista, jota äiti valmisti kotona ja jota syötiin koulussa oman keittiön valmistamana. Valitettavasti perusperunan tilalle meille ovat rantautuneet kulinaarisista maista pasta ja ranskalaiset. Perusperuna on vaaravyöhykkeessä myös silloin, kun se upotetaan erilaisiin kermakastikkeisiin. Tällaiset  ”piiloperunat” ovat osa epäedulliseksi muotoutunutta ruokakulttuuriamme. Tosin kansainvälistyminen on tuonut mukanaan paljon hyvääkin.
Tapsa: Entä kananmunan ja katkarapujen kolesteroli? Niilläkin on ihmisiä peloteltu!
Petri: Nämä jutut kuuluvat samaan kategoriaan äskeisen perunatarinan kanssa. Yritetäänpä etsiä se  suomalainen ihminen, joka on hankkinut itselleen korkean kolesterolin katkarapuja ahmimalla! Eipä taida löytyä helposti. Olen käynyt myös kananmunakirjallisuuden hyvin huolellisesti läpi, ja todennut, ettei merkittävää yhteyttä kananmunien syönnin ja sydäntautien välillä ole voitu osoittaa. Kananmuna on siis mainettaan parempi, vaikka se onkin aikamoinen kolesterolipommi.  Ravitsemussuosituksemme suosittelee korkeintaan yhtä kananmunaa päivässä – eli kyllä sillä voi ihan hyvin töihin mennä. Kananmuna häviää sepelvaltimotaudin vaaratekijänä 10-0 voille ja muille koville eläinrasvoille. Faktat siis puhuvat puolestaan, joten mikä minä olisin suositusta muuttamaan, vaikka Dallasissa oppini saaneena väittäisinkin, että kananmunan pitäisi nostaa pahaa eli LDL-kolesterolia. Joillakin se nostaa, ja toisilla ei. Sen voi itse selvittää mittaamalla kolesterolinsa. Olemme erilaisia: kun keltuaisen kolesteroli imeytyy ja joutuu maksaan, niin toisten maksa vähentää omaa kolesterolin tuotantoaan ja elimistön kolesterolitasapaino säilyy. Toisilla  maksa jatkaa kolesterolin  synteesiä  entiseen vauthtiin ja kolesterolia alkaa kertyä elimistöön. Tämän on osoittanut väitöskirjani toinen ohjaaja professori Tatu Miettinen, joka tuntee koko kehon kolesteroliaineenvaihdunnan paremmin kuin kukaan muu maailmassa.

Tapsa: Mitä sitten sanoisit näille tahoille, jotka puhuvat suureen ääneen alakarppauksesta eli nopeiden hilihydraattien kuten perunan, riisin, pastan ja leivän välttämisestä ja niiden suoranaisesta vaarallisuudesta? Tämän uskonsuunnan edustajat väittävät muun muassa, että hiilihydraattien suosiminen on lääketehtaiden juoni, jotta insuliinia saataisiin paremmin kaupaksi!
Petri: Myös outoja ihmedieettejä  rantautuu Amerikoista meille, koska siellä ongelmat ovat hiukan erilaisia. Kannattaa noudattaa niitä periaatteita, joita suomalaiset ravitsemussuositukset esittävät. Pääasia on, että ravinto on monipuolista ja liikuntaa on tarpeeksi. USA:ssa on paljon äärettömän ylipainoisia ihmisiä, joita ovat lihottaneet sokerijuomat, sipsit ja television ääressä löhöäminen. Ongelmahan on suurelta osin sosioekonominen: makeutusaineina käytetyt siirapit ja myös eläinrasvat ovat halpoja. Valitettavasti lihavien joukkooon kuuluu myös yhä enemmän lapsia ja nuoria. Heidän odotettavissa oleva elinikänsä on lyhyempi kuin meidän! Siis edessäpäin on arvaamattomia historiallisia kehityskulkuja.
Tapsa: Mutta ilmiö on kasvamaan päin meillä Suomessakin. Minullakin on potilaina kolme 200-kiloista keski-ikäistä ihmistä.
Petri: Sepä yllätys.  Joissakin meistä piilee ilmeisesti jonkinlainen sisäinen taipumus kaloriepätasapainoon, joka ulkoisten olosuhteiden sysäämänä käynnistyy ja voi johtaa äärimmäisyyksiin. Kyseessähän on tavallaan anoreksian vastakohta. Mutta kansanterveydellinen ongelmamme on se, että meillä keski-ikäiset miehet ovat keskimäärin Euroopan lihavimpia, vaikka meillä ei äärimmäisen ylipainoisia katukuvassa juuri näykään.
Tapsa: Pohjois-Karjalassahan ei ylipainoepidemiaa ollut.
Petri: Olet täysin oikeassa. Ei siellä lihottu, kun metsä- ja maataloustyöt vaativat paljon energiaa. Mutta menemme ojasta allikkoon, jos nyt luovumme jo Pohjois-Karjala -projektista saaduista tuloksista. Kyseessä on edelleen paras esimerkki maailmassa, kuinka keski-ikäisten miesten sydänkuolleisuus saadaan alenemaan. Tärkeintä oli, että tyydyttyneistä eläinrasvoista luovuttiin.  Tyydyttynyt eli kova rasva nosti pahaa LDL-kolesterolia, vaikka ei lihottanutkaan! Sokerijuomakulttuuria ei ollut eikä rypsiöljyä käytetty muuhun kuin traktorin rasvaamiseen, jos siihenkään. Nyt meillä on aivan uudenlainen epidemia  eli ylipaino ja tyypin 2 diabetes,  joka on huomattavasti komplisoidumpi juttu kuin kolesteroliongelma oli aikoinaan.
Tapsa: Johon liittyy muun muassa liikunta.
Petri: Näin on. Nykyiseen ongelmaan liittyy energiatasapaino eli se, mitä me syömme ja mitä me kulutamme. Kun kovasta rasvasta on päästy vähitellen eroon, tilalle ovat tulleet kokonaisenergian liikasaannin ongelmat.

Tapsa: Totta kai mekin molemmat olemme samaa mieltä siitä, että sokerit pois ruokavaliosta ja kuitua lisää. Totta kai hiilihydraattien määrä ja laatukin jotakin merkitsee.
Petri: Ehdottomasti, ilman muuta. Määrän ohella laatukysymys onkin oleellinen – niin hiilihydraattien kuin rasvojenkin osalta. Hyviä hiilihydraatteja ovat pitkäketjuiset hiilihydraatit, joissa tuhansia sokerimolekyylejä on liittynyt toisiinsa ketjuiksi. Nämä hitaasti imeytyvät hiilihydraatit aiheuttavat hitaan ja rauhallisen insuliinivasteen eikä verensokeri heilahtele edestakaisin. Kuten tiedämme, ongelmallisia ovat ketjujen rakennusaineina toimivat sokerimolekyylit (glukoosi ja fruktoosi) joko yksinään tai toisiinsa pareiksi liittyneinä (tavallinen ruokasokeri). Luepa ruokakaupan tuotteiden ravintoselosteita. Niissä kerrotaan  aina hiilihydraattien osuus painosta ja kokonaisenergiasta, ja sitten vielä mainitaan, kuinka paljon hiilihydraateista on sokereita. Esimerkiksi 100 grammasta täysjyväruisleipää on hiilihydraatteja noin 40 grammaa  ja sokereita vain alle 2 grammaa, siis vain 1/20 osa kokonaishiilihydraateista. Siinä on suhteet kohdallaan. Aina kannattaa siis pälyillä ruokakaupan hyllyltä täysjyväviljavalmisteita, myös pastojen ja riisien kohdalla. Silloin ollaan oikealla tiellä. Toisaalta 100 grammassa rasvatonta jugurttia on myös varsin vähän hiilihydraatteja (noin 6 grammaa), joten määrät on kunnossa. Mutta kaikki hiilihydraatti on sokeria, joten nälkä voi pian yllättää, jos se on ainoa välipala. Ehkä rasvattomaan jugurttiin pitäisi sekoittaa ripaus rypsiöljyä? On siinä miettimistä, kokeilemista, jos oppimistakin

Tapsa: Eli olemme nyt uuden ongelman edessä: kun sepelvaltimotaudista päästiin, meillä on nyt metabolinen oireyhtymä räjähtämässä käsiin. Mutta eikö se ole niin, että jos ihminen liikkuu riittävästi, sisäelinten ympärille ei kerry pahaa rasvaa siinä määrin, että se pääsisi tulehtumaan. Vaikka ihminen ei laihtuisikaan, liikkuminen estää rasvaa tulehtumasta, ja nimenomaan tämä rasvan tulehtuminen aiheuttaa aineenvaihduntahäiriöitä, jotka johtavat metaboliseen oireyhtymään ja mahdollisesti myös masennukseen. Onko tämä pelkistetty tulkintani oikea?
Petri: On. -ainakin suurinpiirtein. Osuit todella asian ytimeen. Tämä tulehdusasia on hyvin mielenkiintoinen ja sitä tutkitaan intensiivisesti maailman parhaissa laboratorioissa, joita on myös Suomessa. Käsittääkseni rasvakudoksen tulehdus vähenee, jos liikuntaan liittyy rasvakudoksen määrän pienenminen eli laihtuminen. Ja näinhän käytännössä aina on. Jos on normaalipainoinen ja urheilee, ei rasvakudoksessa ole tulehdusta. Vasta kun rasvakudoksen määrä lisääntyy, varsikin sisäelinten ympärille, ja vyötä täytyy löysätä, silloin rasvakudos tulehtuu. Jos tällainen henkilö aloittaa aktiivisen liikuntaharrastuksen, on ainakin tavoitteena laihtuminen. Koska liikunta on mitä parhain mielenterveyden edistäjä, masennuskin vähenee, jos nyt masennukseltaan saa itsestään irti urheiluharrastuksen käynnistämisen. Kaikkiaan on siis varsin vaikea todistaa, että rasvakudoksen tulehduksen väheneminen sinänsä vähentäisi masennusta. Toinen aivan erityyppinen tuore tulehdustarina on seuraava. Eräässä uudessa tutkimuksessa hoidettiin statiineilla henkilöitä, joiden paha LDL-kolesteroli oli niin sanotusti normaali (3 tai jopa alle sen), mutta joilla tulehdusarvot olivat hieman koholla. Heidän sepelvaltimotautikuolleisuutensa putosi puoleen, ja aloitettu hoito keskeytettiin jo alkuunsa, koska tutkimuksen jatkaminen todettiin epäeettiseksi, koska puolet potilaista ei saanut lääkettä. Tulos oli aika lailla uskomaton, ja vaikka koetta onkin kritisoitu runsaasti, nyt voidaan kysyä, mikä on se turvallinen kokonaiskolesteroliarvo. Nykyistä viittä on kritisoitu liian alhaiseksi, mutta tämä tulos puhuu sen puolesta, että sekin saattaa olla liian korkea. Vastasyntyneellä kolesteroli on 1,5  eli murto-osa siitä, mikä on nykyinen suositus. Tuolloin aivomme kasvavat hurjaa vauhtia ja tarvitsevat paljon kolesterolia. Koska ne valmistavat sitä itse, veren kolesteroli voi olla vaikka kuinka matala. Kolesteroli ei siis voi olla koskaan liian alhainen. Mutta tässä on otettava järki käteen. Miesten eliniän ennuste oli 1970-luvun alussa noin 65 vuotta, eli hyvä kun selvisi eläkkeelle asti. Nyt ollaan jo aivan toisissa lukemissa  –  myös kolesterolin suhteen. Lähdettiin 7,5:stä ja nyt ollaan melkein 5:ssä. Siis ikäluvut ja kolesteroliluvut liikkuvat vastakkaisiin suuntiin.

Tapsa: Mihin suuntaan kolesterolitutkimus on menossa ja mitkä ovat tulevaisuuden haastavimmat tutkimusalueet? Puhun nyt ajasta, jolloin Kolesteroli-Kovanen ei enää itse heilu tällä rintamalla!
Petri: Olemme siinä mielessä uuden ajan edessä, että vanha Pohjois-Karjalan yhtälö eli kova rasva nostaa pahaa LDL-kolesterolia, joka sitten kertyy sepelvaltimoon ja aiheuttaa sepelvaltimotaudin, on väestötasolla hoidettu:  työikäisten miesten sepelvaltimotautikuolleisuus on vähentynyt maailman nopeimmin eli 80 prosenttia 70-luvulta lähtien. Nyt tilalle on tullut siis se uusi monimutkaisempi yhtälö  –  energiayhtälö. Energiayhtälön tulopuolella  ovat mukana sekä rasvat että hiilihydraatit – niin pahat kuin hyvätkin. Dietaarisia muuttujia on siis paljon ja ne pitää vielä suhteuttaa liikuntaan. Elimistön vaste positiiviseen energiatasapainoon saattaa olla varsin  monimutkainen. Nyt kyse ei ole enää pelkästään pahasta LDL-kolesterolista  vaan veren rasva-aineenvaihdunnan globaalista häiriöstä. Siinä veren kalorirasvat eli triglyseridit nousevat, hyvä HDL-kolesteroli laskee eikä LDL enää välttämättä nouse paljoakaan, vaikka se muuttuukin laadultaan entistä pahemmaksi.  Tilanne on hyvin salakavala, koska kokonaiskolesteroli voi olla turvallisen tuntuisesti 5, vaikka sen taakse kätkeytyisi rasvojen täysi kaaos. Mukaan tulee usein myös sokeriaineenvaihdunnan häiriö ja verenpaineen nousu eli silloin puhutaan mainitsemastasi metabolisesta oireyhtymästä eli aineenvaihdunnan yleisestä häiriötilasta. Tällöin keho on jo hälytystilassa. Ongelmaan on olemassa yksinkertainen, mutta usein vaikeasti toteutettavissa oleva ratkaisu: pysyvä laihdutus. Tai vielä paremmin: estetään ylipainon kehittyminen.

Hyvää oloa ruokaympyrästä

Tapsa: Terveydestä ei pidä kuitenkaan ahdistua, kun nyt joulukin on tulossa. Yritän vielä vääntää rautalangasta eli mikä on Kolesteroli-Kovasen käsitys sellaisesta ruokavaliosta ja yleensäkin elämäntavasta, joka nykytietämyksen mukaan parhaiten estää valtimoiden ahtautumista? Mitä mieltä olet nykyisestä ruokaympyrästä, jota sitäkin on kovasti kritisoitu sen hiilihydraattipitoisuuden vuoksi?
Petri: Mikään ulkoinen tekijä ei vaikuta koko väestön tasolla sydänterveyteen yhtä paljon kuin se, mitä syömme. Jokainen syö jotakin. Ruokaympyrä on laadittu siten, että elimistömme aineenvaihdunta toimisi mahdollisimma hyvin ja että pysyisimme terveinä. Ruokaympyröitä ja lautasia ei tarvitse miettiä, jos pidetään huolta siitä, että vältämme kohtuuden nimissä kovia rasvoja ja sokeria. Kovat rasvat voivat olla vaarallisia, vaikka eivät lihottaisi. Sen sijaan sokereiden vaara piilee niiden lihottavassa vaikutuksessa.  Totta kai nopeasti imeytyviä  hiilihydraatteja eli sokereita on syytä vähentää, muuten insuliini nousee nopeasti ja nälkä tulee hetken perästä uudestaan ja lihomiskierre saattaa alkaa. Onneksi monet nuoret ovat jo siirtyneet light-juttuihin ja kaikkein trendikkäimpien nuorten vyöllä tai repussa on vesipullo.
Tapsa: Haluaisin kuitenkin varoittaa ihmisiä menemästä äärimmäisyyksiin ja että myös esimerkiksi Atkinsin dieetissä on tiettyjä vaaroja. Pitkässä juoksussa se johtaa vääjäämättömästi LDL:n lisääntymiseen ja riskiin saada ahtaumia.
Petri: Jos ihminen on kuukauden tai pari jollakin dieetillä, se ei vielä muuta mitään. Siksi en pidä Atkinsiakaan sinänsä vaarallisena, jos se kestää puoli vuotta, sillä siinä ajassa ei vielä terveelle ihmiselle ehdi tapahtua mitään pahaa. Kysymys on lopulta siitä, kuinka kauan Atkinsia käytetään. Mutta jos sinulla on jo valmiiksi ahtaumia, Atkins voi olla vaarallinen, koska kovat rasvat lisäävät tukostaipumustakin. Atkinsissa on aikoinaan menty sikäli ojasta allikkoon, että siinä on hylätty kaikki se oppi, mitä olemme saaneet kovista rasvoista. Onneksi Atkinsin dieetissäkin on nyt tultu vastaan rasva-asioissa ja ymmärretty, että rasvan laadulla on merkitystä ja on alettu suosia hyviä rasvoja. Ne pitävät nälän loitolla siinä missä kovat rasvatkin.–

Tapsa: Mutta jos saisit vallan ja sinusta tulisi diktaattori, minkä muuttaisit nykyisessä elämänmenossa ja erityisesti terveydenhuollossa?
Petri: Kysymys on väärin aseteltu ja kieltäydyn vastaamasta. En halua olla diktaattori eikä minusta kukaan muukaan saa olla terveysdiktaattori.
Tapsa: Mikä on Kolesteroli-Kovasen viesti kansalle? Sokerijuomat pois?
Petri: Juuri niin. Toivon myös, että Pohjois-Karjala -projektin opetukset pysyvät edelleen kirkkaina mielessä. Ei kuitenkaan niin, että ahdistutaan yhdestä grammasta voita tai yhdestä sokeripalasta. Eivät ne ole myrkkyjä. Kaikki lautaset sisältävät hyviä ja huonoja energianlähteitä. Joten tavoitteenamme olkoot määrän kohtuus sekä hyvän laadun selkävoitto huonosta laadusta – ettei mentäisi ojasta allikkoon.