”Jos sä oot liian laiha, niin sit sua paleltaa aina. Jos et sä mitään paina, vie tuuli sut mukanaan aina!”

Poden sohvanpohjabluesia. Käsivarteni ovat olleet paskana viimeiset puoli vuotta. Outoja särkyjä, hiirikyynärpäätä ja muuta kolotusta. No minähän en tietenkään ole tajunnut, että kun on tulehduskipuja, syödään tulehduskipulääkkeitä… Nyt sain siskoltani (ammattilainen, kaikkien lääketieteen alojen henkilökohtainen erikoisdosentti :D)  ohjeen käydä apteekissa. Kahdenlaisia tulehduskipulääkkeitä ja pohjalle vähän happosalpaajia. Vastoin kaikkia ajatuksiani, mutta joskus kai nää kivut on saatava hittoon?!

En ole pystynyt kuin kokeilemaan kahvakuulia, sauvakävely sattuu, jopa jooga sattuu …  nyt siis olen vain läppärillä ja sohvanpohjalla. Ja laulan että pitää olla vähän pläski… Koska sellaiseksi itseni tunnen, kun en pysty liikkumaan. Henkinen kipu liikkumattomuudesta on kohta suurempi kuin fyysinen kipu hiirikyynärpäästä. [Hauskin neuvo, jonka olen saanut, oli muuten sellainen, että pitää hoitaa hiiritautia kissannahkalla :)].

Mutta en kyllä mitenkään tajua ihmisiä, jotka vapaaehtoisesti valitsevat liikkumattoman elämäntavan. Täähän on ihan kauheaa, olo on turpea kuin turnipsilla eikä vaa’alla enää uskalla edes käydä. Menisi loppukin iloisuus…

Advertisements