Juha Akkanen kirjoittaa Helsingin Sanomissa:

Oliko teillä viikonloppuna päivällispöydässä kalaa pääruokana? Oikeinko tuoreita ahvenia tai kuhaa? Vai kenties eksoottisempia tonnikalapihvejä tai pangasiusfileitä?

Ei, antakaa kun arvaan: lohta. Norjalaista. Sehän oli marketissa tarjouksessa, ostorajoitus kaksi kalaa per talous.

Siinäpä ne tulivat, syyt olla syömättä kotimaista kalaa.

Ensimmäinen syy on saatavuus. Läheskään joka marketista ei saa kotimaista kalaa, ja vielä harvemmin on takeita eväkkään tuoreudesta. Sen sijaan niin pientä lähikauppaa ei taida ollakaan, ettei sieltä löytyisi vakuumiin pakattua savustettua lohta ja Kanadasta tuotua, Suomessa savustettua siikaa.

Toinen syy on hinta. Kuhasta tai ahvenesta saa pulittaa kolmekymppiä kilolta. Norjalainen kassilohi taas on suurten markettien sisäänvetotuote: kokonaisena – toki perattuna – sitä saa vitosella kilon, ja ruodottomana fileenäkin se maksaa alle kympin kilolta.

Jos taas perhe haluaa vähän parempaa pöytään, kotimainen kala ei ole mikään vaihtoehto. Yhdeksi suosikiksi on noussut tonnikala, jota rahdataan maapallon toiselta puolelta. Erikoisuuden tavoittelu on siis se kolmas este kotimaisen kalan syömiselle.

Syitä on enemmänkin, esimerkiksi lohen valmistamisen helppous. Lohta saa valmiiksi laitettuna, esimerkiksi kylmä- tai lämminsavustettuna, loimulohena ja graavina, valmiina siivuina. Tai sitten valmistus on tehty muuten mahdollisimman vaivattomaksi. Kaupoista saa lohta valmiiksi maustettuna eli marinoituna ja sopivan kokoisiksi suupaloiksi pilkottuna.

Ei muuta kuin pannulle ja sekaan kermaa, pakastevihanneksia ja sipulihakkelusta – sekin pakasteesta. Kiireinen kotiäiti tai -isä kiittää.

Marinadimöhnässä uittamalla kalalle saadaan monta päivää lisää myyntiaikaa. Kuitenkin elintarviketarkastajat löytävät ajoittain liian suuria bakteeripitoisuuksia jopa tyhjiöpakatuista kalatuotteista.

Elintarvikeviranomaiset tarkastivat pääkaupunkiseudun kalatiskit viimeksi marraskuussa. Tulos: 40 prosenttia kalasta oli laadultaan huonoa tai välttävää. 80 prosenttia myyjistä kykeni ilmoittamaan kalan pyyntipäivän mutta vain 40 prosenttia todistamaan sen.

Onneksi Suomessa on vallalla voimakas vapaa-ajankalastusharrastus. Ilman mökkikalastusta nuori polvi oppisi kokonaan pois kotimaisesta luonnonkalasta. Lapset vieraantuvat luonnosta kohta niin, etteivät enää osaa syödä ruotoista kalaa, saati että suostuisivat syömään sitä. Siinä kun on niitä inhottavia piikkejä.

Lohikuutiot eivät edes muistuta siitä, että ne ovat peräisin jostain joskus eläneestä eläimestä. Tosin kasvatuslohella ja luonnossa eläneellä kalalla on suunnilleen saman verran yhtäläisyyksiä kuin rintalihasten tuotantoon jalostetulla broilerilla ja vapaalla maatiaiskanalla.

Yhä harvemmalla suomalaisella on mitään käsitystä siitä, miltä todella tuore kala maistuu. Niin tuore, että se käpristyy pannulla.

Kotimainen kala on huonossa kierteessä. Ostajat eivät osaa kysyä, kun sitä ei ole kaupassa tarjolla. Myyjä taas ei pidä kalaa valikoimassa, koska ostajat eivät kysele sen perään.

Yksi syy ulkomaisten kalojen suosimiseen on kaupan keskusliikkeiden vallan kasvaminen. Keskusliikkeet tilaavat ruokansa, myös kalat, valtavissa erissä, jotta yksikköhinta saadaan alas. Kotimaisen kalan saanti on epävarmaa, ja erät ovat keskusliikkeille liian pieniä.

Villin kotimaisen kalan tarjonta todennäköisesti vähenee vielä nykyisestään. Ammattikalastajan fyysisesti raskas ja useimmiten huonosti kannattava työ houkuttelee yhä harvempaa. Samaan aikaan särkikalat valtaavat vähitellen sisävesistöt, muutkin kuin Lokan tekoaltaan. Yhä suurempi osa saaliista on vähempiarvoista särkeä, sorvaa, pasuria ja niin edelleen. Vanha kansa tosin osasi tehdä särjestäkin syötävää, ainakin suolaamalla.

Kotimaisella kalalla on maun lisäksi toinenkin ehdoton valtti: sen syöminen on ekologista. Valistunut kuluttaja ostaa kotimaista kalaa.

Suomalainen kala on tyypillistä lähiruokaa. Tonnikalaan verrattuna Viron rannikolta kalastettu kuhakin on vielä lähiruokaa.

Ympäristöjärjestö WWF julkaisi viime viikolla uusimman listansa suositeltavista ja vältettävistä kalalajeista. Lähes kaikki suomalaiset villit kalat ovat suositeltavien listalla. Kalakannat ovat niin suuria, että ne kestävät pyydystämisen.

Sen sijaan esimerkiksi tonnikala on vältettävien listalla ja kasvatettu norjalaislohi harkittavien listalla.

Lähes kaikki tonnikalalajit ovat rankasti ylikalastettuja, ja kalastuksen sivusaaliina tulee muita lajeja, jopa kilpikonnia.

Suurten kalalajien, kuten tonnikalojen, tulevaisuus on uhattuna, koska niihin suhtaudutaan kuin harvinaiseen herkkuun eikä kuten uhanalaiseen villieläimeen. Joillekin uhanalaisuus saattaa olla jopa syy nautiskeluun: maistetaan nyt, kun sitä vielä saa.

Kasvatuslohi on epäekologista monella tavalla. Kasvatusaltaista pääsee ympäristöön rehevöittäviä ravinteita, ja kasvatusrehuun käytetään myös kalalajeja, jotka sopisivat suoraan ihmisten ravinnoksi. Lohien kasvatusrehuun kuluu enemmän kalaa kuin kasvatus tuottaa. Lisäksi viljelylaitoksilta karanneet kalat voivat aiheuttaa tautiriskin luonnonlohikannalle.

Kasvatuslohen lisäksi vain silakka on niin halpaa, että sitä kannattaa tarjota myös koulujen ja työpaikkojen ruokaloissa. Ennemmin tuodaan pangasiusta tai tilapiaa maapallon toiselta puolelta.

Juuri nyt mateen sesonki on parhaimmillaan, eikä hintakaan hirvitä. Madekeitto on kerrassaan herkullista kausiruokaa. Bon appétit!

Asun seudulla, jossa ei oikein saa tuoretta kalaa. Niinpä syön purkitettua kalaa. Ilokseni olen löytänyt yhden lähikaupan, jossa myydään vastuullisesti kalastettua tonnikalaa, joka on huomattavasti paremman makuistakin kuin tavallinen purkkitonnikala. Hintakin on tietysti kalliimpi, purkki maksaa yli 2 euroa. Mutta olen jo ajat sitten tehnyt periaatepäätöksen, että ostan mieluummin vähemmän ja laadukkaampaa… Samassa kaupassa on myös makrillia omassa liemessä, sekin hyvää kuin mikä. Sardiinit piripirikastikkeessa maistuvat salaatissa. Pakastettuna ostan Alaskan villiturskaa. Valmiiksi leivitettyihin neliönmallisiin ”kaloihin” en koske pitkällä tikullakaan.

Näillä kalaeväillä pärjään siihen asti, kun taas kesällä pääsen Suomeen mökille herkuttelemaan rantakalalla ja itse savustetulla kuhalla ja nuotiolla voissa paistetuilla ahvenilla…