Lomailin alligaattoreiden maassa. Nyt tiedän, ettei niitä saa ruokkia, vietellä eikä kiusata! Muutakin alligaattorisivistystä ehdin hankkia: kuulemma vain naaraat syövät ihmisiä , ja ukon valistus oli, että alligaattori jonka kita on kiinni, on vaaraton. Ei tarvitse kuin napata tiukalla otteella ja pitää kita kiinni (ja toivoa että lähistölle ilmaantuu lähivuorokausina joku jolla on vaikka pakkausteippiä mukanaan…). Alligaattoreiden kyky avata kita on heikko, mutta sen sijaan jos alligaattorin kita on auki, ei mitään ole tehtävissä, sen kyky napsauttaa kita kiinni on hirmuinen…

Patikoimme yhtenä päivänä Jonathan Dickinson State Parkissa (lähellä Jupiterin kaupunkia Floridassa, USA:ssa), siellä tiettävästi on paljon alligaattoreita, mutta emme onnistuneet näkemään ensimmäistäkään. Vain yksi kärmes livahti silmäkulmassa meitä karkuun paetessaan. Kaalipalmujen siimeksessä oli aika mystinen tunnelma.

Kiersimme 7,5 mailin mittaisen Kitching Creek Loopin. Sopivan helppo reitti siinä kuumuudessa (+28 °C), kolme tuntia tasaisessa maastossa, onneksi kävi pieni tuulenhenkäily.

Tästä patikoijasta olivat jäljellejääneet vain saappaat. Ei ihme, että korppikotkat vaanivat meidänkin menoamme😛.

Luonnonpuiston kunnolla merkityt reitit oli ilmeisesti suunnattu liikkumiseen tottumattomille (esitteessä väitettiin tunnin reitiksi sellaista varttitunnin saapastelukierrosta), mutta patikoinninharrastajien sivuilta löytyy parempaa tietoa. Meillä kävi tuuri, umpijenkkiläiseen ylitsepursuavan ystävälliseen tyyliin meitä neuvomaan tuppautui pyytämättä kaveri, joka oli jo 40 vuoden ajan patikoinut alueella, hän neuvoi meille reitin. Kyllä se karttoihin merkitty oli, mutta paikan päällä viitoitus oli hiukan satunnaisempi.