Vastaavatko kasvikset ja hedelmät todella toisiaan? Onko aidosti sama, syökö päivittäin puoli kiloa vihreää salaattia vai purkkiananasta ja banaanilastuja?

Ravintopyramidin toiseksi alimman tason ovat sulassa sovussa vallanneet kasvikset, hedelmät ja marjat. Kyseisen tason tuotteita suositellaan syötäväksi puoli kiloa eli noin kuusi annosta päivässä.

Myös Painonvartijoiden mukaan kasviksia, hedelmiä ja vihanneksia saa rouskutella yhtä paljon – tai ainakin niistä kaikista saa kirjata omaan ruokapäiväkirjaansa pyöreät nolla pistettä.

Vastaavatko kasvikset ja hedelmät todella toisiaan? Onko aidosti sama, puputanko päivittäin puoli kiloa vihreää salaattia vai purkkiananasta ja banaanilastuja?

Mikä hedelmissä voisi lihottaa?

Hedelmissä ei ehkä ole rasvaa juuri nimeksikään, mutta fruktoosi-sokeria sitäkin enemmän. Se antaa hedelmille niille tyypillisen makeuden. Ruoansulatuksemme käsittelee fruktoosin maksassa.

– Maksamme vastaa liialliseen fruktoosin syömiseen muuttamalla sen rasvaksi ja kuljettamalla sen rasvakudoksiin, varoittaa lääkäri Gary Taubes Brittiläisen Elle-lehden haastettelussa.

Toinen hedelmien sisältämä sokeri on glukoosi. Se on elimistöllemme välttämätön aine, sillä insuliinihormonin avulla käytämme sitä energiaksemme. Kun glukoosia on elimistössämme paljon, insuliinihormonitasomme ovat korkealla ja aivoille välittyy signaali siitä, että olemme kylläisiä. Ei siis tee mieli mussuttaa lisää!

Eikö laihduttajan siis kannata syödä runsaasti glukoosia sisältäviä tuotteita? Ikävä kyllä ongelma on siinä, että korkeat insuliinitasot lamauttavat rasvan palamisen. Kaiken lisäksi äkillinen insuliinitason nousu saa verensokerin laskemaan ja napostelu alkaa…

Lue koko juttu Iltasanomista

Perussanoma on ihan oikea, kannattaa perustaa ruokavalio kasviksiin, ei esimerkiksi hedelmiin. Sekin on täysin totta, ettei kannata syödä kuivattuja hedelmiä, jos haluaa laihtua. Eikä niitä kannata syödä kuin vähän silloinkaan, jos on normaalipainoinen ja terve.

Mutta jutun yksityiskohdissa on toivomisen varaa. Kirjoittaja on kuitenkin tohtori.fi-sivuston toimittaja, ei iltapäivälehden. Hiukan tarkempaa lähdeaineiston analyysiä olisi siis ollut syytä harjoittaa. Elle-lehti ei täyttäne tieteellisen lähdeaineiston kriteerejä?

Fruktoosin lihottavaa vaikutusta on tutkittu syöttämällä koe-eläimille fruktoosisiirappia.

As a result, dietary fructose might promote the development of nonalcoholic fatty liver disease, which in and of itself, can result in hepatic insulin resistance, a key feature of type 2 diabetes mellitus. Fructose induced lipogenesis: from sugar to fat to insulin resistance.

 

The present results indicate that dietary MSG increased weight gain and adiposity, and reduced insulin sensitivity (P < 0·05), whereas high-fat-high-fructose feeding resulted in elevated cortisol and markers of liver dysfunction (P < 0·01). The combination of all three dietary constituents resulted in lower insulin levels and elevated serum β-hydroxybutyrate and cortisol (P < 0·05). This combination also resulted in a lower first-phase insulin release during glucose tolerance testing (P < 0·001). In conclusion, markers of insulin deregulation and metabolic dysfunction associated with adiposity and T2DM can be induced by dietary factors in a feline model.

Effect of trans-fat, fructose and monosodium glutamate feeding on feline weight gain, adiposity, insulin sensitivity, adipokine and lipid profile.

Tutkimustuloksissa on käynyt ilmi runsaan fruktoosinsaannin osuus ei-alkoholiperäisen rasvamaksan synnyssä. Niissä tutkimuksissa, jotka olen nähnyt, koe-eläimiä on ruokittu siis fruktoosisiirapilla. Kuinka paljon ihmiselle pitäisi päivittäin syöttää runsaasti fruktoosia sisältäviä hedelmiä, jotta päästäisiin samaan vaikutukseen kuin syöttämällä fruktoosisiirappia rotille? Sellaista tutkimusta en ole nähnyt, en edes suuntaa antavia laskelmia. Onko sellaisia olemassa?

Tämän uutisoinnin yksi herkullinen ja oireellinen yksityiskohta on Gary Taubesin yllättävä uusi ammatti. (Tunnettehan toki myös lääkäri Varpu Tavin?) Gary Taubes on opiskellut soveltavaa fysiikkaa ja valmistunut maisteriksi journalismissa. Elle-lehti ”promovoi” jutussaan hänet tohtoriksi ja Iltasanomat pisti paremmaksi tekemällä hänestä lääketieteen tohtorin. Gary Taubes on tiedetoimittaja, älykäs ja taitava kirjoittaja, jolla on selkeä missio. Se missio värittää hänen sanomansa, kuten mikä tahansa missio tekee.

Tutkimustuloksista voi päätellä, ettei kannata syödä kulhotolkulla hedelmäsalaattia. Niistä voi päätellä, että on terveellistä yhdistää hedelmien syönti proteiinin syöntiin. Niistä voi päätellä, että runsaalla fruktoosisiirapin kuluttamisella on yhteys metaboliseen oireyhtymään ja rasvamaksaan.

Mutta niistä ei voi päätellä, että kohtuullinen hedelmien syönti lihottaisi.Varsinkaan niistä ei voi päätellä, että marjojen ja matalan GI:n hedelmien vähän runsaampikaan syönti lihottaisi. Aina on muistettava, että kaurapuuroonkin kuolee, jos sitä syö ammeellisen. Tai käytetään ajankohtaisempaa vertausta, kun kaurapuurokin on jo demonisoitu: kananmuniinkin kuolee jos niitä syö ammeellisen.