Vietimme viikonlopun Torinossa tutustumassa Slow Food -liikkeen mekkaan. Näkemäni ja kokemani pisti minut ankarasti punnitsemaan käsityksiäni. Osa käsityksistäni vahvistui entisestään, osa keikahti toiseen asentoon…

Näin koko kaupungissa vain yhden McDonaldsin. Varmaan niitä useampikin on, mutta ei niin monta että katukuvassa näkyisi. Reilusti ylipainoisia tuli vastaan sormilla laskettava määrä. Silmiinpistävän iso enemmistö kaupunkilaisista oli normaalipainoisia; laihoja, hoikkia, keskivertoja tai vain ihan pikkuisen pulleita … Kaikkialla oli tarjolla leipää, pizzaa, pastaa.

Täällä paneudutaan ruoanlaittoon. Raaka-aineet ostetaan tuoreina, lähellä tuotettuina. Tuotantoketju on lyhyt ja paikallisista ruokaperinteistä ollaan ylpeitä. Kasviksia ja yrttejä käytetään monipuolisesti.

Kaloja, äyriäisiä ja lihaa käytetään myös monipuolisesti. Kala on muutakin kuin kalapuikkoja ja lihaksi katsotaan keuhkot, munuaiset, sydän, vatsalaukku…

Tietenkään laadukkaita oliiviöljyjä unohtamatta!

Paikallinen yrittäjä ja hyvän ruoan rakastaja Oscar Farinetti perusti vuonna 2007 entiseen vermuttitehtaaseen (kyllä vain, vermutti on seudulta kotoisin) Eataly-kauppahallin, jossa myydään laadukasta lähiruokaa. Sekä raaka-aineita että puolivalmisteita. Piemonten alueen omien tuotteiden lisäksi kaupan on muunkin Italian erikoisherkkuja. Eatalyssä on lukuisia ravintolapisteitä, joissa voi nauttia lounasta ja maistella tuotteita. Luonnollisesti siellä on myös valtava Enoteca, viiniliike, jossa voit maistella italialaisia viinejä.

Torinon Eataly on suunnattu vain italialaisille (sittemmin näitä myymälöitä on perustettu muuallekin, myös ulkomaille, esimerkiksi New Yorkiin). Ulkomaisia turisteja ei paikalla juurikaan näkynyt. Kaikki tekstit olivat italiaksi ja palvelu tapahtui italiaksi.

Tässä video, jossa Eatalya esitellään amerikkalaisille, eli se on vähän ällö, mutta siinä kerrotaan kuitenkin englanniksi Eataly-konseptista. Tosin tietenkään italialainen ruoka USA:ssa ei ole mitään lähiruokaa. Mutta hidasta ruokaa joka tapauksessa.

Torinon kauppahallissa ja sikäläisessä Eatalyssa välittyi se suuri intohimo, jolla italialaiset suhtautuvat omaan ruokaansa. Ruoka-ainesten hankintaan ja ruoanlaittoon paneudutaan, eikä se ole millään tavoin vain naisten touhua, miehet osallistuivat samalla hartaudella.  Kun seurasin ulkona syöviä nuoria aikuisia, huomasin että he syövät hitaasti nautiskellen, jutellen, ja ruokajuomana oli vettä, viiniä tai olutta. Cocacolaa harvemmin.

Mikä mahtaa olla italialaisten salaisuus? Durumvehnä on yksi ruoan kulmakivi, oliiviöljy toinen, täydennettynä laajalla kirjolla lihaa, kalaa, kasviksia ja yrttejä. Ateriat syödään säännöllisiin kellonaikoihin ja  rauhassa, perheen ja ystävien kesken. Tähän kaikkeen opitaan jo lapsesta pitäen.

Torino on myös  laadukkaan suklaan keskus, ja Italiassa kun ollaan jäätelöitä oli tarjolla lukemattomia laatuja.

Mutta en nähnyt kenenkään mussuttavan kadulla kulkiessaan tai autoa ajaessaan. E allora:  makroravinteiden suhteilla tai hiilihydraattigrammoilla ei näytä olevan minkään valtakunnan vaikutusta ylipainoisuuteen. Toki geenitkin varmasti vaikuttavat, mutta salaisuus lienee kuitenkin ruokakulttuurissa. Buon Appetito!

Aihepiiristä aiemmin blogissani: Italian dieetti