Jokaisessa sukupolvessa on jokin porukka, joka alkaa pelleillä ruoalla. Edellisen sukupolven omituiset hurahtivat elävään ruokaan.

Sitä edeltävä hippisukupolvi söi, kun muisti. Harvoin muisti. Viisikymmenluvulla syötiin, mitä saatiin. Vähän saatiin, muttei pelleilty.

Minä olen nähnyt läheltä nuo sukupolvet, mutta olen pitänyt oman linjani ruokapöydässä. Syön kaikkea, mutta tyttöystäväni ansiosta luovuin lihasta. Kun pääsin ylioppilaaksi, painoin 63 kiloa. Se on painoni myös nyt.

Minä kunnioitan jauhoa, tuota jumalten ruokaa. Olen varma, että intiaanihiusteni salaisuus on sekä sisäisesti että ulkoisesti (kerron joskus tarkemmin) käytetty ruisjauho.
Nyt nämä karppaajat ovat täyttäneet netin resepteillään, jotka paljastavat, että heillä on ikävä äidin tekemää nisua.

Mattiesko Hytösen blogikirjoitus Iltalehdessä

Mattieskon ikäiset seitsemänkymppiset varmasti suhtautuvatkin ruokaan ihan toisenlaisella kunnioituksella kuin nykyään tehdään. Ja koska olen ollut nuorena aika ajoin niin köyhä, että olen esimerkiksi elänyt pinaattikeitolla yhden talven, olen minäkin oppinut kunnioittamaan ruokaa. Teen ruokaa sen mukaan, mitä kaapissa on aineksia, ja käytän aina tähteet uuteen ruokaan …Siinäkin olen Mattieskon kanssa samaa mieltä, että karppien hiilarikauhu saa joskus koomiset mittasuhteet (eikä millään tavoin poikkea takavuosien low-fat-uskovaisten touhusta).

MUTTA😀😀 :D…

Se, että Mattieskon oma olemus kävisi argumentista jauhoruokien puolesta herättää kyllä suunnatonta hilpeyttä. Jos miehen paino ei ole noussut sitten ylioppilasvuoden, herää kysymys mitä hän siellä Helsingin Atleettiklubilla on touhunnut kaikki nämä vuodet? Sillä mikäli hänen lihaksensa olisivat kasvaneet, hänen painonsakin olisi noussut. Ehkä hän tarvitsisi laadukkaampaa proteiinia lihaskasvuun ja eläinrasvaa testosteronin tuotantoon? Ja jos hänen naisystävänsä onkin hellänä hetkenään maininnut jotain intiaanihiuksista, niin ei aikuisen miehen kannattaisi sellaista vakavissaan ottaa. En ole koskaan vielä nähnyt intiaania jolla olisi ohuet, hennot ja hennatut hiukset. En siis vakuuttunut jauhojen jumalallisuudesta. Sorry, Mattiesko!

Sen sijaan sain kimmokkeen ruoalla pelleilyyn. Facebook-sivullani Tarja jakoi tämän kasvonaamio-ohjeen:

Otetaan 1dl (tasainen, hihihi) ruisjauhoja, sekoitetaan siihen melko väkivaltaisesti erittäin hienoksi raastettua kurkkua tasainen ½ dl. Annetaan vetäytyä jääkaapissa. Jos sössö on löysää, lisätään vähän jauhoja, ja kun se on levitettävää, niin levitetään kasvoille, silmänalusia unohtamatta (kyllä, tämä käy silmäin allekin). Könähdetään soffalle (tietenkin pyyhe levitettynä päänalustalle) ja otetaan puolen tunnin tupluurit. Pestään pois kylmällä vedellä, jollei koira/kissa/muu kotieläin ole ehtinyt nuolla sitä. Sopii erityisesti dagenefter-tiloihin, koska naama näyttää pelottavalta, niin puolisko ei uskalla herättää ihan heti.😀 Kurkun voi korvata jollain muulla virkistävällä vihanneksella…tai pelkällä vedellä. Karkeaa suolaa lisäämällä saadaan ratiseva kuorintanaamio, ja kirvelyä, jos on hyttysensyömiä naamassa.

En ottanut kuvaa. Mutta voin vakuuttaa, että näytin lähinnä köyhän miehen Lordilta …  Naamion jälkeen olo oli kyllä virkistynyt (koska se oli niin kylmä ja paksu kuori).

Lisää ruoalla leikkimistä Kukka Laakson blogissa Chokolada-dadaa pitää kokeilla heti tänään!