Palasin tiistaina Suomesta Kunnon Laiva -risteilyltä,  jossa olin yksi alustajista ja paneelikeskustelijoista. Laivalla oli tarjontaa ähkyksi asti (enkä nyt puhu ruuasta ja juomasta), mahdollisuuksia kokeilla eri liikuntalajeja, näyttelyosasto, luentoja ja tietenkin

Suuri kILOilta

Oma alustukseni löytyy täältä Varpu Tavi – Hiilihydraattitietoinen Ruokavalio. Jos kohta te, jotka ette olleet kuuntelemassa, tuskin tulette slide showsta hullua hurskaammiksi :D. Tutkivan journalistin otteella kerroin yleisölle Luise Lightin ja ensimmäisen amerikkalaisen ruokapyramidin vaietuista vaiheista. Tarinan voi lukea Lightin kirjasta What to eat. Esittämääni kritiikkiin elintarviketeollisuuden lobbareista ruokasuositusten laadinnassa vastasi Mikael Fogelholm, että Pohjoismaisten ravitsemussuositusten laadinnassa sellaista ei tapahdu. Hyvä niin, uskon miehen sanaan.

Oma vaikutelmani oli, että panelistit olivat hyvässä hengessä useista perusasioista samaakin mieltä, vaikka olimme Paulan kanssa aika kriittisiä. Yleisön joukossa oli pari kovin aggressiivista herraa, toisella oli kai glutamaatti läpäissyt veriaivoesteen tai sitten Mikael Fogelholm muuten vain oli hänelle punainen vaate,   ja  maalaislääkäri Kiminkiselle  sellainen häränärsytys näytti olevan Paula Heinonen. Molemmille yleisössä riehuneelle herralle suosittelisin jotakin aggressionhallintaterapiaa. Toki yleisöltä olisin toivonut kinkkisiä ja kriittisiä kysymyksiä, mutta suomalaisittain siellä tyydyttiin kuuntelemaan hiljaa – tai sitten huutamaan naamat punaisina kuten nuo kaksi herraa.

Lyhyesti: tarvittaisiin enemmän tilaisuuksia, joissa eri näkökulmia ravitsemukseen ja terveyteen edustavat ihmiset keskustelevat. Ja enemmän sellaista asennetta, että asiat saattavat riidellä, mutta ihmisten ei tarvitse.

Mainokset