Mieleeni tulee usein intialaisen gurun lausuma, jonka joskus vuosia, vuosia sitten luin jostakin, ja jota olen vuosien saatossa usein itselleni toistanut: ”Valaistumiseen on kaksi tietä: munkkiuden tie ja parisuhteen tie. Näistä se parisuhteen tie on vaikeampi.” Vedän julkisuuden rajan aika tarkkaan tähän, mutta sen verran voin todeta, että en ole koskaan valinnut niitä helpoimpia miehiä, mutta en taatusti itsekään ole ollut niitä helpoimpia naisia. Tällä hetkellä elän hyvin onnellisessa parisuhteessa, mutta ilmaiseksi se ei ole tullut.

En koskaan ole kyennyt muistamaan, mistä tuon sitaatin olen lukenut, ja kuka guru mahtoi olla kyseessä.

Tänään sain sähköpostia isältäni, joka pystyi jäljittämään sitaatin:

”Kysyit, minkä niminen oli se guru jonka viisaita sanoja olet muistanut. Hän oli 101:n vuoden iässä kuollut viime vuosisadan tunnetuin joogi Sri Krishnamacharya. Krishnamacharya kuuluu 1100- luvulla eläneen joogin Sri Nathamunin sukuun. Nathamuni oli aikansa radikaali uudistaja. Aikana, jolloin, nainen oli kauppatavaraa, heitä ostettiin, vaihdettiin ja heillä oli paikkansa vain miehen palvelijana, Nathamuni korosti, että naiselle tulee antaa etuoikeus harjoittaa joogaa!

Krishnamacharya oli minun henkilökohtaisen opettajani ranskalaisen Gérard Blitzin opettaja. Tapasin Gérardin Sveitsissä Euroopan Joogaunioin kokouksessa 1979. Olin tuohon aikaan Suomen joogaliiton puheenjohtaja ja tämän vuoksi minut oli kutsuttu Sveitsiin. Gérard oli tuon Euroopan Kansallisten Joogaliittojen Unionin (UEFNY) puheenjohtaja.”

Sri Tirumalai Krishnamacharya eli vuosina 1888-1989.

Krishnamacharya “believed Yoga to be India’s greatest gift to the world” – although many people approach it as a spiritual practice he also incorporated a great deal of physical healing because it is difficult for a person to grow if they have a great deal of discomfort from illness.Through the teachings Krishnamacharya received from his father and other instructors he realized that every person is “absolutely unique”and he felt that the most important part of teaching yoga was that the student must be “taught according to his or her individual capacity at any given time”. This means that the path of yoga will mean different things for different people and each person must be taught in a manner that they understand clearly.Because of this individualized approach, it is impossible to explain Krishnamacharya’s process of teaching in full.

Krishnamacharya was not only a yoga instructor, he was also considered a physician of Ayurvedic medicine and “possessed enormous knowledge of nutrition, herbal medicine, the use of oils, and other remedies”.This gave him the ability to approach an individual’s problem in a well-informed manner. When he began working with a person he would conduct a very detailed examination to determine the most efficient path to take. He would take the persons pulse, examine the color of the skin, listen to the quality of the breath, among many other things. During the time of diagnosis, Krishnamacharya would look for what “upset or hindered the harmonious union of the body, mind, and spirit”– even though a disease is focused in a particular area, he knew that it would affect many other systems in the body, both mental and physical. At some point during or after the initial examination, he would eventually ask the person, if he or she will be able to follow his guidance. This question was asked because he knew that if the person could not trust him fully there was little chance of being healed. If the answer was “yes” the “healing relationship would begin”but if the person showed hesitation he would send him or her away.

Once a person began seeing Krishnamacharya, he would work with him or her on a number of levels including adjusting their diet; creating herbal medicines; and setting up a series of yoga postures that would be most beneficial. When instructing a person on the practice of yoga, Krishnamacharya particularly stressed the importance of combining breath work (pranayama) with the postures (asanas) of yoga and meditation (dhyana) to reach the desired goal.He would continue to see the person approximately once a week to monitor the progress until he or she was healed.

Kirjoitin vastikään esipuheen tammikuussa 2012 ilmestyvään kirjaani Maanantaisoturin dieetti (Tammi). Siinä totean, että ”Käännän kuvion päälaelleen: ajattelen niin päin, että ihmisen on henkisesti ja fyysisesti parannuttava laihtuakseen – ei laihduttava parantuakseen henkisesti ja fyysisesti.”  Mitä enemmän ajattelen aihepiiriä terveys, ja mitä syvemmin perehdyn aiheeseen, sitä enemmän minua kiusaavat ne yliyksinkertaistetut ratkaisumallit, joissa terveys selitetään milloin minkin yksittäisen muuttujan kautta. Syntipukki on rasva/hiilarit/insuliini/leptiini/liikkumattomuus/stressi/liikakalorit/jne. jne.

Enkä tosiaankaan tarkoita, että yksinkertaistamisen sijaan pitäisi ryhtyä roikkumaan milloin missäkin glukoosihiukkasessa tai rasvahappoketjussa. Vaan sitä, että kun yksinkertaistetaan, puhutaan ihmisten kielellä monimutkaisista ja syvistä asioista. Ei tehdä ylisimppeliä selitysmallia, jotka toki palvelevat kaupallisia tarkoitusperiä hyvin, mutta eivät auta ihmisiä oikeasti terveempään – ja iloisempaan & energisempään –  elämään.

Sri Krishnamacharyan löytäminen tänään oli minulle päivän ilonaihe. Hienoa oli löytää alkuperä sitaatille, jota usein olen lainannut – ja hienoa löytää taas yksi parannustaidon edelläkävijä, jonka ajatteluun perehtyä!

Kannattaa lukea myös, mitä ”Suomen Anthony Colpo” aka Jussi Riekki kirjoittaa:

Terveyshössötystä, Pseudokieltä & Ruokahipstereitä

sekä artikkelisarjani terveystiedon edelläkävijöistä Kunto ja Terveys -lehden tämän vuoden numeroissa.