Nimimerkki Saaristolainen kirjoittaa Hiilaritietoiset-foorumilla:

Ruotsin elintarvikevirasto laati ympäristöystävälliset ravinto-ohjeet. Painotettiin lähiruoan suosimista. EU kielsi vedoten kaupan esteisiin. Elintarvikevirasto teki uudet ohjeet. Hallitus kielsi ne, jälleen viitaten kaupan esteisiin. Viiden vuoden työ romutettiin lopulta kokonaan.

Ruotsissa ei saa sanoa: suosi lähiruokaa.

Tausta on siis lyhyesti se, että Ruotsin hallitus antoi elintarvikevirastolle toimeksiannon laatia ympäristöystävälliset ruokailuohjeet. Elintarvikevirasto teki työn ja ehdotus lähetettiin EU.n hyväksyttäväksi. EU ei hyväksynyt ohjeita, koska niissä kehotettiin suosimaan lähiruokaa. Elintarvikevirasto teki uudet ohjeet, jossa ympäristöasioita painotettiin toisin. Tällä kertaa Ruotsin hallitus torppasi ohjeet maatalousministeri Eskil Erlandssonin johdolla. Uudet ohjeet olisivat asettaneet esteitä vapaakaupalle.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

No sitä, että viranomaisohjeistuksessa ei saa mainita lähiruokaa, ei luomuruokaa, eikä ottaa huomioon ruoan mahdollisia ympäristövaikutuksia. Se tarkoittaa sitä, että kaupan etu menee ohi kansanterveyden ja ympäristökuormituksen. Niin kuin se on mennyt tähänkin asti viranomaisohjeissa. Jatkossakin saamme kyllä aivan vapaasti ”nauttia” Puolan sikateollisuuslaitoksissa tuotettua sianlihaa, mutta emme saa olla tietoisia tuon sianlihan ympäristövaikutuksista. Ei, Itämeren pelastaminen ei voi onnistua. Meidän virkamiehemme ja poliitikkomme niin  EU:ssa kuin kansallisellakin tasolla pitävät siitä huolen. Ilmeisesti elintarviketeollisuuden ja kaupan lobbaajien tarjoamat edut ovat makeampi houkutuksia kuin vastuunkanto ympäristöstä?

Onneksi meillä on mahdollisuus äänestää kukkarollamme. Aloitetaan vaikka boikotoimalla puolalaista sianlihaa. Ostetaan piruuttammekin lähellätuotettuja elintarvikkeita. Mutta kannattaa pitää mielessä, että esimerkiksi HKScanin suurin teurastamo on Sokolowissa, ja osa siellä teurastettavista sioista on syntynyt omilla tiloilla Puolassa tai ostettu halpaan hintaan Puolasta tai Ukrainasta.

Smithfield Foods Company on yksi globaali yritys, joka on vastuussa Itämeren saastumisesta. Näin se mainostaa nettisivuillaan:

Food is unforgettable memories.
Food is pure joy. Food is family and friends.

And whether it’s a Smithfield® spiral sliced ham, John Morrell® cocktail smokies, Farmland® hickory smoked bacon or any of our other delicious options, good food is precisely what Smithfield Foods and its independent operating companies bring to tables around the world every day.

Kirjassa Vaara vaani kattilassa kerrotaan, että

Sopimuskasvattajina toimivat puolalaiset kasvattajat ovat sitoutuneet käyttämään rehua, jonka toimittaa yhdysvaltalainen viljajätti Cargill. Yhtiöllä on maailmanlaajuinen yhteistyösopimus geenitekniikkayritys Monsanton kanssa, ja se on geenimuunnellun viljan suurtoimittaja. Swedish Meats on vuodesta 2005 sallinut porsastuotannossaan geenimuunnellun rehun. — Puola vastaa yksin 40 prosentista typpipäästöistä varsinaisella Itämerellä ja 49 prosentista fosforipäästöistä. Selvästi suurin sekä typen että fosforin lähde on maatalous, maataloudessa karjanhoito, karjanhoidossa ensisijaisesti siankasvatus ja hyvin suuressa määrin teolliset maatilat. — Ongelman laajuus ilmenee Puolan valtion tarkastusviraston raportista, jota ensin pyrittiin salaamaan mutta jonka Puolan EU-parlamentaarikot julkistivat. Huolestuttava johtopäätös oli, että suurin osa Puolan teollisuusfarmeista ei ole viranomaisten tiedossa eikä niitä valvota mitenkään, edes tiedossa olevia tiloja ei valvota vuosittain. Monilla alueilla ei ole ylipäätään minkäänlaista terveysvalvontaa. Selvitystyön tekijät sanoivat Puolan viestimissä, että on aivan tavallista, että laitosten omistajat väärentävät asiakirjoja tai rikkovat lupia, eikä laeilla ja määräyksillä ole mitään merkitystä. Smithfieldin, Tysonin ja muiden yritysten temmellys on aiheuttanut, että tutkijat ovat pikkuhiljaa alkaneet nähdä teollisuusfarmien osuuden uusien tautien kehityksen hurjaan lisääntymiseen. Minnesotan yliopiston professori Robert Wallace on sitä mieltä, että Smithfieldin maailmanlaajuinen strategia on osa sitä tähän asti harvoin huomattua ”eläintenkasvatuksen vallankumousta, joka on synnyttänyt sika- ja kanakaupunkeja”.

Mainokset