Olen viime aikoina lukenut jo useammastakin lähteestä ilmeisesti karppimyytteihin kuuluvan legendan siitä, miten söimme ennen.

Muuten oikein mainiossa Sofie Hexebergin kirjassa Ruoalla terveeksi – uusi elämä vähähiilihydraattisella ruokavaliolla väitetään, että

Metsästäjä-keräilijöitten piti saada ravinnostaan enemmän energiaa kuin he kuluttivat sen hankkimiseen. Sen takia heidän oli mietittävä, mitä kannatti metsästää tai kerätä ja kuinka paljon siihen kului energiaa. He metsästivät mieluummin isoja eläimiä kuin pieniä, söivät mieluummin lihaa kuin kasviksia ja suosivat rasvaista ravintoa vähärasvaisen sijaan.

Taija ja Jani Somppi puolestaan kirjoittavat kirjassaan Parantavat rasvat:

VHH-ruokavalio pohjautuu maailman vanhimpaan ja ihmisen historiassa ylivoimaisesti eniten käytettyyn ruokavalioon, joka ajan saatossa on kehittynyt hieman monipuolisemmaksi. Kivikautisten esi-isiemme ruokavalio sisälsi todennäköisesti länsimaista ruokavaliota enemmän eläinproteiinia mutta oli siitä huolimatta kehon happamuutta aiheuttavilta ominaisuuksiltaan neutraalia, koska se sisälsi runsaasti kasviksia, juuria, juureksia ja hedelmiä.

Ensinnäkin minusta tuo jälkimmäinen virke on ristiriidassa aiempaan. Näissä molemmissa vhh-kirjoissa rajoitetaan hedelmien ja maan alla kasvavien kasvisten syöntiä. Toisekseen väite vähähiilihydraattisesta metsästäjä-keräilijäruokavaliosta on vähintäänkin epätarkka, ellei peräti epätosi.

Katsotaanpa mitä sanovat tutkijat:

Antropologi Robert L. Kelly esittää kirjassaan The Foraging Spectrums – Diversity in Hunter-gatherer Lifeways taulukon Environment and Diet. Taulukossa kerrotaan eri metsästäjä-keräilijäkulttuurien ravinnon jakautuminen metsästyksen, keräilyn ja kalastuksen välillä. Ääripäässä ovat arktiset inuitit (puhekielessä nk. eskimot) joiden ruoasta 40% saatiin metsästämällä, 50% kalastamalla ja 10% keräilemällä, ja toisessa ääripäässä esimerkiksi lämpimän vyöhykkeen clenchut, joiden ruokavaliosta  85% koostui keräilystä ja vain 10% metsästyksestä ja 5% kalastuksesta (heillä esiintyi myös jonkin verran viljelyä). Mutta täysin samankaltaisten ilmastotyyppialueiden välilläkin löytyy eroja, alueilla joiden vuotuinen keskilämpötila oli samoissa lukemissa, metsästyksen osuus saattoi vaihdella 10%-80% välillä. Kun siirrytään hiukan lämpimämpiin ilmastotyyppeihin (keskilämpötila noin 14 °C) vaihtelu on yhä suurempaa, keräilyn osuus saattaa olla mitä tahansa 10%-80% välillä.

Kelly kirjoittaa:

While many hunter-gatherers do depend primarily on plant food, table shows the range of variability in hunter-gatherer diets. Gathered food, for example, consists mostly of plant food, but can include small mammals and shellfish.

Tilastoinnin virheitä saattaa tulla raportoinnista, osa datasta on koottu havainnoimalla, osa on tutkittua energiansaannin jakautumista, lisäksi tilastoa vääristää se, että metsästäjä-keräilijät tekivät myös laajasti vaihtokauppaa ruoalla. Tästä aiheesta on kirjoittanut esimerkiksi Chris Masterjohn, joka on purkanut  maasai-myytin kaksiosaisessa kirjoituksessaan: vastoin tarinaa maasait söivät kyllä muutakin kuin verta ja maitoa. Tuo myytin mukainen dieetti koski vain sotureita ja heitäkin vain yhdessä elämänvaiheessa. Ja kuten Masterjohn kirjoittaa: myös maasainaiset ovat olemassa ja he ovat aivan yhtä maasai kuin miehetkin. Niinpä maasaitten ruokavalioon kuului myös banaaneja ja hunajaa jne.


Mainokset