Lääketieteen isäksi kutsuttu Hippokrateen (460-370 e.a.a) tautiopissa pantiin suuri merkitys terveille elämäntavoille, ruumiinharjoituksille, ruokavaliolle sekä aurinko- ja vesihoidoille. Hippokrates painotti myös rohdoskasvien käyttöä, ja esitteli niitä kirjoituksissaan kolmisensataa.

Luettuani viimeaikaisia rasvalääkäreitten kirjoja, mieleeni tuli, että Hippokrateen kuuluisa toteamus ”Ruoka olkoon lääkkeesi” on nyt kirjoitettu uudestaan. Se kuuluu ”rasva olkoon lääkkeesi”.

Yleis- ja verisuonikirurgi Taija Sompin sekä liikuntafysiologi Jani Sompin uutuuskirjassa Parantavat rasvat, Hippokrateen lausuma on jo saanut muodon ”Voi olkoon lääkkeesi”.

Olen vuodesta 2004 lähtien kirjoittanut luonnollisten rasvojen parantavasta vaikutuksesta. Kirjassa Laihdu ilman nälkää (2004, 2009) kirjoitamme lääkäri Ilkka Salmenkaidan kanssa:

Mutta edes tyydyttyneet rasvat eivät suinkaan ole niin yksiselitteisen haitallisia, kuin on annettu ymmärtää. Mikäli tyydyttyneet rasvahapot olisivat ihmisen elimistölle myrkkyä, evoluutio tuskin olisi antanut elimistöllemme kykyä valmistaa itse tyydyttyneitä rasvahappoja – esimerkiksi äidinmaito on pääasiassa tyydyttynyttä rasvaa. Kaiken lisäksi eripituisilla tyydyttyneillä rasvahapoilla on ominaisuuksia, joita muilla rasvoilla ei ole. Paljon puhutut monityydyttymättömät omega 3- ja omega 6-sarjan rasvahapot eivät ole ainoita terveysvaikutteisia rasvahappoja.

Eripituisten tyydyttyneiden rasvahappojen, joita ovat muun muassa voihappo, kaproiini-, kapryyli- ja kapriinihappo, lauriinihappo, myristiinihappo, palmitiinihappo ja steariinihappo, on todettu vaikuttavan suotuisasti muun muassa elimistön taudinvastustuskykyyn, estävän kasvaimia, torjuvan viruksia, bakteereja, hiivoja, sieniä, hammasmätää sekä hammaskiveä ja edistävän mineraalien ja rasvojen imeytymistä suolistosta. Useiden tyydyttyneiden rasvahappojen on lisäksi tutkimuksissa todettu vaikuttavan suotuisasti veren kolesterolitasoihin nostamalla ”hyvää” ja laskemalla ”huonoa” kolesterolia. (Lähde: German, J. Bruce ja Dillard, Cora J. : ”Saturated fats, what dietary intake?”. American Journal of Clinical Nutrition 2004;80:350-559.)

Olen siis Somppien kanssa samaa mieltä siinä, että rasvoilla, myös tyydyttyneillä, on hyviä terveysvaikutuksia. Mutta mistä on syntynyt tämä linjaus, että mahdollisimman suurella määrällä rasvaa ja mahdollisimman suurella määrällä voita on hyviä terveysvaikutuksia? Missä tutkimuksissa sellainen on osoitettu? Minusta tässä on vedetty jo mutkat niin suoriksi, että niistä on tullut ratakiskoa.

Somppien kirja ei onnistu vakuuttamaan. Kirja on kirjoitettu mielipidekirjaksi, se on kirjaimellisesti huutomerkki-kirja: ”–mikä olisi tietysti kovin mieleistä lääkeyhtiöille!” ja ”Ne eivät vastaa sitä, mitä valtimon sisällä todellisuudessa löytyy!”  ja ”Sydän rakastaa hyvää rasvaa, kalaöljyä ja voita!” jne. jne. Parhaimmillaan tai pahimmillaan samalla sivulla oli kolmekin huutolausetta.  Hiukan vähempi huudahtelu olisi saattanut lisätä uskottavuutta.

Mutta tuo on vain ulkoinen kauneusvirhe, ongelmallisempaa kirjassa on todisteluaineisto, jossa käytetään tasavertaisina lähteinä tutkimusaineistoja, mielipidekirjoituksia, populaarikirjoja ja televisio-ohjelmia. Jätän tutkimusaineiston ruotimisen, koska sen tekee minua paremmin esimerkiksi ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen. Mutta nostan nyt vain muutaman silmääni pistäneen urbaanilegendan, joita kirjassa tosina markkinoidaan:

Sompit kirjoittavat:

”Ainoastaan niissä maissa, joissa muun muassa ravintorasvat ovat kohdallaan, sydän- ja verenkiertoelinten ja myös muiden kroonisten tulehdussairauksien esiintyminen on harvinaisempaa. Hyviä esimerkkejä sellaisista ovat Ranska, Sveitsi, jotkin Välimeren maista ja saarista, Grönlanti, Japani ja monet saarivaltiot niissä elävine kansoineen. Niissä maissa ei syödä keinotekoisia, pitkälle prosessoituja ruokia, saati teollisia margariineja ja kevytlevitteitä, vaan aitoa ja luonnonmukaista ruokaa sekä luonnollisia ja luonnonmukaisia hyviä rasvoja –”

En tiedä heidän lähdettään, mutta ensinnäkin kiinnostava on ilmaisu ”muun muassa ravintorasvat”, tämähän pitää sisällään että heidän elämäntavoissaan ja olosuhteissaan saattaa olla lukuisia muitakin sydänterveyttä selittäviä tekijöitä. Epämääräiset ilmaisut ”jotkin Välimeren maista ja saarista” sekä ”monet saarivaltiot niissä elävine kansoineen” (ai esimerkiksi Brittein saaret?) jättävät sopivasti tulkintavaraa niin ettei kirjoittajia voi vaatia vastuuseen. Mutta  nostetaan nyt esiin vaikkapa Sveitsi. Etsin sveitsiläislähteistä tietoja siitä, miten harvinaisia sydän- ja verisuonisairaudet heillä ovat. En löytänyt Somppien väitteelle mitään vahvistusta. Etsin tietoa japanilaisten rasvankäytöstä, enkä siltä pohjalta oikein ymmärrä, miksi Sompit ovat Japanin valinneet esimerkiksi. Japanissa syödään vähärasvaisesti ja merenelävien lisäksi paljon myös kasviöljyjä (sitä Somppien parjaamaa rypsiöljyä esimerkiksi).

Somppien mukaan ”Voi on erinomainen paistorasva, koska se kestää hyvin kuumentamista”. Tosiasiassa voi kestää kyllä kuumentamista (aivan samoin kuin rypsiöljykin), mutta ei ”erinomaisen hyvin”, toisin sanoen sillä ei kannata käristää.

Sompitkin mainitsevat niin kutsutusta ranskalaisesta paradoksista. He väittävät, ”ettei Pariisissa näe lihavaa ihmistä”, koska ranskalaiset syövät rasvaa. En tiedä, milloin Sompit ovat viimeksi käyneet Pariisissa, mutta ainakin viime keväänä siellä näkyi lihavia ihmisiä siinä missä muissakin metropoleissa, ja varsinkin kun mennään Pariisin ulkopuolelle, ruokakulttuurin rappeutuminen ja ihmisten lihominen näkyy Ranskassakin selvästi. Ranskalaista paradoksia käytetään vhh-piireissä hyvin mieluusti, mutta yleensä ei oteta huomioon sitä olennaisinta piirrettä ranskalaisessa traditionaalisessa ruokakulttuurissa: ruoka valmistetaan tuoreista, läheltä ostetuista aineksista, niistä valmistetaan kokonaisia aterioita, jotka syödään rauhallisesti, eikä niitä ole tapana ahmia, vaan ruokamäärä pysyy kohtuullisena.

Sompit julistavat, että ”vähähiilihydraattinen ruokavalio on luonnollinen, terveellinen ja sopiva ruokavalio ihan kaikille!”  Luonnollisella tarkoitettaneen tässä yhteydessä urbaanilegendaa metsästäjä-keräilijöitten ruokavaliosta. Terveellisyys riippunee siitä, miten ruokavalio toteutetaan, minkä tahansa ruokavalion voi toteuttaa terveellisesti tai epäterveellisesti. Väite ”vhh sopii ihan kaikille”  osoittaa, ettei virallisen ravitsemusvalistuksen virheistä ole opittu kriitikkopuolellakaan mitään. Mikään ruokavalio ei sovi ihan kaikille.

Tämänhetkisen tutkimustiedon mukaan runsasrasvainen ruokavalio ei todellakaan ole sydän- ja verisuonisairauksien riski, mutta se ei vielä tee siitä kaikkien sairauksien selättäjää. Sompit todistelevat, kuinka vhh parantaa suoliston kunnon ja kehon happo-emäs-tasapainon. Tutkimukset tosin osoittavat muuta, esimerkiksi runsasrasvaisen ruokavalion todettu lisäävän paksusuolisyövän riskiä, ja Somppien versio happo-emästasapainosta on kohteliaasti sanottuna ”mielenkiintoinen” toisin sanoen tulkinta on täysin toinen kuin kaikissa muissa asiaa koskevissa kirjoituksissa, joita olen nähnyt (tässä linkissä esimerkki).

On hienoa, että rasvojen terveysvaikutuksista keskustellaan julkisuudessa. Mutta jos halutaan saada aikaan todellisia muutoksia eikä vain ruokapopulistista kouhotusta, väitteiden pitäisi kestää lähempi tarkastelu. Tämän kirjan hyvät asiat hukkuvat kouhotuksen ja virheiden alle. Valitettavasti.

Taija Somppi ja Jani Somppi: Parantavat rasvat (Gummerus 2011)