Uusi Personal Piiskurini Juhani kirjoittaa blogissaan

Mel Siff neuvookin lukijaansa kysymään itseltään jokaisen aktiviteetin kohdalla parantaako se omaa elämänlaatua. Loppujen lopuksi liikunnan tehtävä olisi auttaa ”terve mieli terveessä ruumiissa” -sloganin toteutumista, ja pakkomielteinen hössötys ei siihen päämäärään sovi. Kun miljardibisnes nimeltä terveys iski Messukeskuksessa kehiin kaikkine venkoiluineen, tuli jälleen mieleen kysyä onko uusi uskontomme vienyt liikaa palstatilaa itse elämiseltä. Mielestäni viime vuosikymmenten ääripäiden eli terveyskikkailun ja überhedonismin sijaan uudella vuosikymmenellä voitaisiin ryhtyä etsimään optimaalista kultaista keskitietä kahden edellä mainitun välimaastosta. ”Man, know thyself”, sanoo sananlaskukin.

Olen hyvin innostunut ja ilahtunut siitä, että fitness-kuvioissa alkaa yhä enemmän olla ihmisiä, jotka ovat syvällisiä ja ajattelevia. Minulle koko se maailma, jossa pihdeillä mitataan vasemman alapakaran rasvaprosenttia, on kovin vieras. Vartaloni ei koskaan ole ollut ”virheetön” (mutta enpä ole minäkään!),  mutta olen aina ollut taipuvainen ajattelemaan, että jos ihmiset käyttäisivät edes murto-osan siitä energiasta, jonka he pistävät ulkonäkönsä pohdintaan, oman henkisen kehityksensä pohdintaan, maailma olisi aika tavalla kivempi paikka elää. Taidan kuulostaa aika kukkahatulta, mutta sanotaan nyt vaikka niin, että minun elämänfilosofiassani sisältö on aina tärkeämpää kuin muoto.

Treenit ovat minulle osa elämää, enemmän tai vähemmän iso osa, kehityksen paikka on tämä ainainen kirjastressien sykli, joka puristaa pipoa. Oma tärkeysjärjestykseni menee niin, että ensimmäisellä sijalla on toiminnallisuus. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, kun ottaa huomioon ikäni (54) sekä terveysrajoitteeni (lymfakierron häiriö ja piikkeinä nouseva verenpaine, stressin myötä ilmaantunut ominaisuus?).


Patikoimme viikonloppuna molempina päivinä. Lymfakoipeni turposivat urheilutukisukista huolimatta, mutta mitäpä tuosta, kun sain nauttia metsän äänistä ja puiden läpi siivilöityvästä valosta!

Eilen patikoin sauvojen kanssa, joten vauhtimme oli nopeampi kuin lauantaina, mutta ei se ollut mikään itsetarkoitus, kunhan oli kivaa (ja ukolle helpotus kun ei tarvinnut hidastella mun kanssa :)). Meillä oli mukana termoskannussa teetä sekä Varpun Energiapatukoita (joiden reseptiä saattee henkeänne pidätellen jännittää tammikuulle, jolloin Maanantaisoturin dieetti -kirja ilmestyy :P).

”Minä kiipesin vuorelle /ja hengitin avaruutta/ ja löysin tuskalleni perspektiivin.” Näin kirjoitin 16-vuotiaana draamakuningattarena.

Jos patikkaretkemme kiinnostavat:

Patikkapäiväkirja Uudesta Seelannista, osa 1

osa 2

osa 3

osa 4