Tunnustan, etten kirjaan tarttuessani tiennyt Juhani Tammisesta kuin nimen. En edes tiennyt, minkä lajin valmentaja hän on … Tamminen kirjoittaa johdannossa:

Paloin loppuun, sairastuin työuupumukseen. — Tunnustettuani asian itselleni olen kerta toisensa jälkeen joutunut pähkäilemään, miksi juuri minulle kävi näin. Yksinkertainen syy on se, että ylitin omat voimavarani. En suostunut näkemään työyhteisöni tilaa enkä omia rajojani. En varsinkaan huomioinut sitä, että 60 ikävuotta vaativat veronsa.

Vasta tämän kokemuksen myötä opin uudelleen ymmärtämään pelaajille niin monesti opettamani asian: ulkoisesta paineesta selviytyminen vaatii sisäistä kiinteyttä.

Tamminen kuvaa oman työuupumuksensa etenemistä rehellisesti ja kaunistelematta. Kirjan hienointa antia ovat paitsi analyyttiset (valmentajan ammattitaidolla tehdyt) pohdinnat siitä, missä kohden mentiin vikaan, myös raadollinen itsekritiikki sekä niiden työkumppaneiden suora kritisoiminen, jotka toiminnallaan lisäsivät työpaineita.

Kunnianhimon ohella tilannetajuani sumensi kuitenkin velvollisuudentunto pelaajia, omaa johtoryhmääni, nuorten joukkueen valmentajia ja kaikkia muita urheilullisen menestyksen puolesta ahkeroineita kohtaan. — Olen aina ollut kovan vaatimustason johtaja, ja nyt sitä olisi tarvittu enemmän kuin koskaan. Tilanne kävi raskaaksi myös pelaajille, sillä laivan kurssi ei selkiytynyt.

Reilut neljä vuosikymmentä julkisuudessa ovat antaneet minulle eväitä vastaanottaa kritiikkiä. Ihminen oppii sitä mitä tekee – myös sietämään kritiikkiä. En ole koskaan ollut turhan herkkä reagoimaan arvosteluun, mutta nyt minun olisi pitänyt ymmärtää, että se oli poikkeuksellista – ja suurelta osin aiheellista.

Tarkoitan äijäpsykologialla sitä, että Tamminen lähestyy ongelmaa suoraan, nostaa kissan pöydälle – ja sen jälkeen tekee toimintasuunnitelman, miten asia ratkaistaan. ÄIJÄPSYKOLOGIA (termi, jonka keksin tänä aamuna) on siis kielenkäytössäni ehdottoman positiivinen asia. Kauhistelun ja ymmärtelevän lääpimisen sijaan suoraan asiaan, ja sen jälkeen toimintaan.

Yritysvalmentajana olen vuosien ajan opettanut ihmisille tasapainon merkitystä. Teen sen koulutuskeikoillani niin sanotun kolmioteorian avulla. Siinä työ, lepo ja huolto muodostavat kultaisen kolmion. Menestyksekkäässä elämässä kolmion sivujen pitää olla yhtä pitkät, siis näiden tekijäiden pitää olla tasapainossa. Olen opettanut, että työmäärän kasvaessa levon ja huollon määrän on niin ikään kasvettava. Elin itse kuitenkin oppieni vastaisesti —

Silloin kun äijä on viisas, kuten Tamminen selvästikin on, hän ymmärtää myös pyytää apua. Paitsi perheeltä ja ystäviltä, hän sai ja otti vastaan vertaistukea saman asian läpikäyneiltä. Ammattiauttajien kohdalla hän muutaman pettymyksen jälkeen päätyi tulokseen: vain paras on kyllin hyvää. Hän etsi ja löysi itselleen parhaimmat mahdolliset psykoterapeutin ja psykiatrin. Koko tämän tiimin ja varsinkin oman rehellisyytensä avulla Tamminen nousi sohvanpohjalta takaisin aktiiviseen elämään. Pieni askel kerrallaan.

Omassa työssäni on yksilöiden tasolla olennaista, että pelaajan ja valmentajan kemiat kohtaavat. Niin ei aina tapahdu, ja sama kävi minulle lääketieteen kentällä. Nyt olin itse tavallaan kiukuttelevan, väsyneen ja epätoivoisen pelaajan roolissa – en varmasti ollut helppo ”valmennettava”, potilaasta puhumattakaan.

Kirjan mukaan Suomessa on 806 000 mielialalääkkeiden käyttäjää. Masennuslääkkeiden käyttö on 15 vuodessa ehkä jopa kymmenkertaistunut ja masennuksen takia eläkkeelle jäävien määrä on viisin-kuusinkertaistunut. Tamminen kommentoi:

Vaikka osa muutoksesta selittyisi työuupumuksen ja masennuksen paremmalla diagnosoinnilla tai avoimemmalla suhtautumisella asiaan, suomalaisten sairauskertomus on nykyisellään karu.

Olisiko työelämän suuria linjoja pohdittaessa syytä ottaa aikalisä tai jopa askel taakse? Askel kohti ihmistä – sen sijaan, että tuijotetaan jatkuvasti strategioita, visioita, innovaatioita tai kilpailukykyä.

Yksin elämästään tai sen merkityksestä vastuussa oleva ihminen ei koe korkealentoisia visioita mielekkäänä, vaan työn ja työuhteisöön kuulumisen mielekkyys kasvaa niistä itsestään, sisältä päin. Arjen tasolla ihmiset sitoutuvat vain merkitykselliseksi kokemiinsa asioihin.

Takaisin peliin – Näin selvisin työuupumuksesta on ehdoton luettava kaikille ammattiauttajille. Samoin kaikille työuupumukseen sairastuneille tai riskiryhmään kuuluville.

Minulle kirja toimi herätyskellona: havahduin tajuamaan kuuluvani riskiryhmään. Nyt pystyn tarttumaan tilanteeseen ennaltaehkäisevästi. Ja olen jo tarttunut, äijäpsykologian keinoin.

Juhani ”Tami” Tamminen (s.1950) oli 1970-luvulla huippujääkiekkoilija, joka edusti Suomea yhteensä 227 maaottelussa. Hän on myöhemmin toiminut jääkiekko- ja yritysvalmentajana sekä televisiokommentaattorina. Koulutukseltaan hän on liikunnanopettaja. Tamminen on pelannut ja valmentanut ammattilaisena eri puolilla maailmaa: Yhdysvalloissa, Kanadassa, Japanissa, Sveitsissä, Ranskassa, Ruotsissa ja Suomessa.