Laitoin alla olevat kysymykset useamman vuoden hiilihydraatteja rajoittaneille ihmisille Facebookin kautta. Vastauksia tuli kaikkiaan 31. Omat kommenttini ja yhteenvetoni voit lukea Iltalehden blogistani. Tämä blogikirjoitus on tautisen pitkä, mutta kannattaa lukea!

1. Milloin aloitit hiilihydraattien rajoittamisen ruokavaliossa?

2. Kuinka tiukasti rajoitit niiden syömistä aluksi?

3. Jatkatko rajoittamista nykyisin? Jos jatkat, niin millä

periaatteilla? Jos et, niin miksi?

4. Mikä on terveydentilasi nyt? Uskotko että hiilihydraattirajoituksella

on ollut vaikutusta terveyteesi?

Kirjapalkinnon voitti Markku Benström. Iso kiitos kaikille vastanneille, erityiskiitos rehellisyydestänne!

Tapaus 1: Vhh:lla 6 ½ vuotta

1. toukokuussa 2005
2.  Atkinsin ohjeilla, hh alle 20 g
3. En laske hiilareita tai muutakaan, suht harvoin tulee syötyä leipää, viljoja, makaroonia ym. Sapuskat ovat rasvaisia, lihaisia/kalaisia ja kasviksia löytyy. Menee jo niin rutiinilla että ei sitä edes ajattele. Mutta jos tarjotaan jotain niin tulee syötyä koska ei se nyt ole niin tarkkaa eikä jaksa vääntää aiheesta
4. Terveydentila on ihan ok, ei mitään  sairauksia (ainakaan todettuja), verenpaine on laskenut normaaliksi, liian alhainen hemoglobiini on parantunut normaaliksi, flunssia ei mitenkään hirveän usein, yllättävän vähän vaikka muksu on päiväkoti-ikäinen, tosin uskon myös D-vitamiinilisän vaikutukseen jonka aloitin 1,5 vuotta sitten ja sillä on myös ollut tervehdyttävä vaikutus.

Tapaus 2: Vhh:lla 3 vuotta

1. Vuoden 2009 alussa (talvi 2009), eli kohta 3 vuotta.

2. Ei yhtään leipää, perunaa, pastaa, riisiä.

3. Kyllä, mutta en kieltäydy leivästä kun esim. vanhempani tarjoavat pelkän leipälounaan ruumiillisen työn yhtedessä. Pullan voin syödä kutsuilla, yleensä kuitenkaan en syö. Samoin kakunpalanen voi mennä. Kotona ei ole mitään näitä edes saatavilla. Kaapit ovat tyhjiä riisistä, pastasta, puurosta, leivästä, kakuista jne. Kalorilaskuri.fi sivuston mukaan on päiviä, jolloin hiilarit jää vähille (~20g), mutta toisaalta on päiviä, jolloin vhh/karppaus määre ei ihan täyty. Nämä todella harvinaisia. Näyttää olevan yleensä n. 60g luokkaa per päivä hiilihydraatin saanti keskiarvoisesti (joskus enemmän joskus vähemmän).Sokeri on kokonaan korvattu stevialla.

Aamu: kreikkalainen jugurtti & marjat (mustikka tai puolukka). Lounas: proteiinia (possu/broileri/kala) & vihanneksia (esim. Apetit vihannuspussi tai sitten omatekemä salaatti) Ilta: lisää kreikkalaista jugurttia / tomaatti & salaatti / kananmunia / mandariini Kreikkalaisen jugurtin kanssa menee välillä yli ihan vain laskuuttani. Sitä on vain helppo ottaa kaapista ja syödä….. (makeutus stevialla). Viikoittain on lihavapaita päiviä. Jossain vaiheessa korvasin tofulla, mutten nykyisin (ei taida ollakaan terveellistä tuo tofu).

4. PMS oireet pois. Migreenit helpottaneet. Mahan pömpötys loppunut (vaikka kuinka urheilin aikoinaan, oli ”kiva” vatsakumpu. Nykyisin ei tarvitse edes urheilla kovin mutta ei vatsakumpua).
Kolmen vuoden aikana yksi flunssa. Mieliala parantunut (masennuslääkkeet pois).

Painoindeksi oli normaali aloittaessa ja on sitä edelleen.

Tapaus 3: Vhh:lla 10 vuotta

1. Aloitin kuopuksen synnyttyä raskauskilojen pudottamiseksi vuonna 2002

2. Pyrin aluksi ketoosiin ja ketokarppasinkin muistaakseni vuoden verran varsin tiukalla rajoituksella. Sitten alkoivat ketoosin haittavaikutukset – yöunien menettäminen ja sydänläpätykset – ja nostin hilimäärää korkeammaksi.

3. on ja off. Luulen että hh-määräni on pysyvästi alempi kuin normiruokailijoilla, koska syön leiää maksimissaan muutaman palan päivässä. Aika ajoin syön hyvinkin hiilaripitoisesti, mutta se on

sellaista kausiluonteista ”en jaksa kiinnittää asiaan huomiota”-meininkiä. Parhaiten voin silloin, kun noudatan periaatetta: ei leipää, makaronin sijasta mieluummin riisiä, hedelmiä reippaasti. Rasvaa sen verran kuin sattuu luontevasti ruokaan tulemaan, ei lisiä tai muuta eksessiivistä käyttöä. En enää tahdoi ketoosiin, vaikka se pudottaakin painoani helpoiten. Sen haittavaikutukset ovat suuremmat kuin hyödyt.

4. Lyhyellä mittakaavalla: sairastuin ärhäkkään räkätautiin noin kolmen viikon sikailusyömisen jälkeen (pelkkiä roskaruokia ja paljon sokeria, päivittäin) se vaikuttaa joka kerta samoin (ja silti teen sen aina ajoittain…huoh). Tiedän olevani vastustuskykyisempi ja virkeämpisilloin, kun sokerin ja etenkin vehnän osuus jää mahdollisimman vähäiseksi.

Tapaus 4: Vhh:lla 5 vuotta, nykyään painopiste hiilareitten laadussa

1. 2006

2. Mielestäni liian tiukasti, jätin pois kaiken missä oli vähääkään hiilihydraattia. Painotin lihaan ja valikoin jopa kasvikset. Olin epävarma mm. porkkanan syömisestä – onhan siinä hiilaria. En siten syönyt paljoakaan porkkanaa.

3. En enää pidä itseäni varsinaisesti karppaajana, koska syön jonkun verran leipää, riisiä ja perunaakin. Sokeria ja vehnää vältän kaikissa muodoissaan.

4. Voin hyvin – ja voin huomattavasti paremmin kun en karppaa niin aggressiivisesti. Eläinrasvojen, vaikka runsaan pekonin, syöminen näkyy nopeasti naamasta, eikä kovin kauniilla tavalla; vaan rasvaisena kelmuna ihossa. Se on sitä, kun sika alkaa tulla ulos ihmisestä. Vähähiilihydraattinen makkara ei ole terveysruokaa missään olosuhteissa.
Syön kyllä lihaa, mutta maitotuotteet valitsen vähärasvaisina. En juurikaan syö juustoa tai kermaa. Minulle sopivin ruokavalio on lopulta aika vähärasvainen. Liika rasva ja eläinproteiini tekevät olosta hyvin tunkkaisen.
Vehnän ja sokerin välttäminen on ehdotonta, koska niitä syömällä saan paitsi ylipainoa, myös ihottumaa ja aknen. Mutta hedelmien ja kasvisten varominen lihomisen pelossa on jo ehkä hölmöä.
Ehdottomasti mieluummin banaania tai vaikka täysjyväriisiä, kuin pekonia, ainakin jos terveydestä ja kauneudesta puhutaan.

Tapaus 5: Vhh:lla 4 vuotta

1. Tammikuussa 2007

2. Aluksi rajoitin tiukasti alle 50 hh g / vrk, noin vuoden ajan.

3. Hiilareita kuluu nykyisin arviolta 40-100 g / vrk. Koostan lautaseni edelleen vähähiilihydraattiseen malliin ja aion niin tehdä loppuelämäni. Ravintomme (myös mies on hiilihydraattitietoinen) koostuu pääosin näin: ·vihanneksista ja juureksista (peruna pääsääntöisesti pois lukien), vältämme mahdollisuuksien mukaan pastaa ja riisiä. ·salaattiimme käytämme oliiviöljyä, lämpimät vihannekset maustamme voinokareella. Ruuanlaitossa muutenkin käytämme luonnollisia rasvoja, voita, öljyjä, kermaa. Ostamme kaiken ruuan ns. normaalirasvaisena versiona. · vältämme lisäaineita ja keinotekoisesti muunneltuja ruoka-aineita mahdollisuuksien mukaan. ·ruokalautasemme 2/3 koostuu salaateista, vihanneksista, juureksista ja hyvistä rasvoista. Lisäksi lautasella on myös lihaa/kalaa/kanaa/kananmunaa/juustoa, tilanteesta ja ateriasta riippuen. Kylässä syömme sitä mitä tarjotaan, mutta ravintolassa joskus pyydämme perunan/pastan/riisin tilalle lisäsalaatin tai lämpimiä vihanneksia. Marjojakin syömme. · leipänä meillä syödään 100% täysjyväruisleipää (valmistusaineina ruis, vesi, suola), 1-2 siivua päivässä, voilla voideltuna. · pähkinät, mantelit jne. napsitaan päivittäin.·Käytämme alkoholia kohtuudella, lasi viiniä riittää. ·Lakritsaa ja suklaata syömme vähän. Pullaa tai keksiä tms. emme osta kotiin kuin vieraita varten.

4. Olen perusterve nainen ja voin hyvin. Ennen karppausta vaivanneet verensokerin heilahtelut ja niistä aiheutuneet mielialan vaihtelut ovat taakse jäänyttä elämää. Ennen tiuhaan vaivanneet hengitystieinfektiotkin ovat lähes kokonaan kadonneet elämästämme. Mies on laihtunut 10 kiloa, itselläni paino on pysynyt samoissa lukemissa. Lapset (7-13v.) ovat normaalivartaloisia / hoikkia ja sairastavat esim. luokkatovereihin verrattuna todella vähän: keskimäärin 2 sairaspäivää/lukuvuosi/lapsi. Lasten ruokavaliossa mukana myös pasta/riisi/peruna, muuten syövät kuten me aikuiset.

Veriarvojeni kehitys 2007 -> 2010: Kok.kol. 5.2 -> 3.8 Trigl. 1.28 -> 0.63 HDL 1.95 ->1.71 LDL 2.7 ->1.8 Hemoglobiini 165. Pituus 170cm, paino 64 kg.

Tapaus 6: Vhh:lla 12 vuotta

I. 2000 tärkkelyksen hajoitusta estävä lääkitys (Glucobay)

2. 2002 tajuisesti/tarkoituksellisesti hh-rajoitus

3. Hh-rajoittava linja on hyvin tiukka enintään 50g (5-10 E%) Hedelmät täytyi rajoittaa jälkiruokien yhteydessä nautittaviin ja hyvin kohtuullisesti

4. Sokerit 4,8 – 5,5 mmol/l/paasto, ”kolesterolit” omien tavoitteiden mukaiset (tavoitteet tiukat), paino vuosia muuttumaton (BMI 22-23)

Jatkan niin pitkään kuin oma tahto tallella. Nyt on vajaasti 73 vuotiaana. Faktillisesti katson olevani noin 20 v. ”jatkoajalla”.

Tapaus 7: Vhh:lla 8 vuotta

1. Aloitin kesäkuussa 2004 ”Heikkilän linjalla” arviolta 30-100g hh/päivä. (laskematta siis tarkemmin hh määrään vain vaihtamalla potun, pastan, riisin, sokerin ja leivän kasviksiin ja rasvaan).

2. Olen rajoittanut siitä lähtien hiukan päiväkohtaisesta tilanteesta ja elämäntilanteesta riippuen. Linja on vaihdellut Atkinsin 20g hh/vrk yli sataan hh grammaan päivässä. Omaa linjaa etsien ja kroppaa kuunnellen.

3. Jatkan, enkä voisi lopettaa. Hiilarimäärä vaihdellen 20-100 (jopa 150)g päivässä. Tunnen oloni parhaaksi kun hiilarit alle viidenkymmenen, kestän satunnaisesti korkeampia tasoja, mutta jo muutaman päivän korkeammat hiilarit huonontavat vointia selkeästi. Suurin syy siihen että en pysty pitämään toivomaani alhaista hiilaritasoa on käytännön haasteet ulkomaailmassa (syöminen muualla). Olen hypoglykeemikko ja korkeammat hh määrät (tai liika kahvi) tuntuvat välittömästi nälkäilynä ja heikotuksena. Mielestäni paljon kertoo jo se, että olen nautiskelija enkä koskaan ole ajatellut että minulla olisi itsekuria yhtään, mutta vhh-linjalla se on tullut luonnostaan. Sellaista ei tee mieli josta tulee huono olo, ennen vhh-ruokavaliota lempiruokiani olivat janssoninkiusaus ja lasagne, ajattelen niitä joskus kaiholla, mutten varsinaisesti kaipaa.

4. Terveydentila on loistava, laajat labrakokeet otettu viimeksi ½vuotta sitten ja lääkärin mukaan tulokset ihanteelliset. Karppaamalla tunnen itseni vahvaksi ja terveeksi, eivätkä nälkä- ja väsymyskohtaukset hallitse elämääni. Olen hiukan ”ylipainoinen”, mutta tavoitteeni ei ole olla laiha vaan terve ja liikunnallinen (myös kehonkoostumusmittaus tehty urheiluopistolla todeten painoon nähden hyvä lihaksisto, joten suhteellinen kehon rasvaprosentti on ikäluokan normaalin rajoissa). Närästykset ja vatsavaivat tuntemattomia nykyisin.

Tapaus 8: Vhh:lla 9 vuotta

1. Joskus 2003.

2. 20 grammaa päivässä, mutta pitkiä aikoja meni ihan 0 grammaa päivässä.

3. Tähän ei ole helppoa vastausta. Vanha sääntö on, että tiukka hiilarirajoitus vie puhdin urheilusuorituksesta. Kesällä pyöräretki keskeytyi pääasiassa siksi, ettei jaksa polkea niin kovalla hiilarirajoituksella (muitakin syitä oli). Uutta on se, ettei hiilareiden rajoittaminen laihduta, vaan se saattaa jopa lihottaa.Kaikki tuntemani hiilariruokavaliot ovat lakanneet toimimasta tai jopa lihottavat (Kwasniewski, Optimal Diet). Sen lisäksi uusi tutkimus on osoittanut, että valmislihat eli ”pekonit” aiheuttavat diabetesta. Jo entisestäänkin rajoittunut ruokavalioni on entistä rajoittuneempi. Syön yksipuolisesti, lihon ja olen nälkäinen, mutta kun en paremmastakaan tiedä. Olen kuitenkin laihtunut pahimmista päivistäni tuollaiset 50 kg, mutta en tiedä, olenko laihtunut pysyvästi. Lihominen ja laihtuminen ovat asioita, joita eivät tieteelliset mallit pysty selittämään. Huomasin kuitenkin, että taitaa minulla olla ongelma laktoosin kanssa, joten maitotuotteet jäivät pois ja tilalle tuli soija. Yksi minun fundeeraukseni on se, että proteiinipitoiset juomat aterialla ja ennen sitä vähentävät tarvetta isoille aterioille. Saa nyt nähdä. Varsin myöhäisessä vaiheessa omaksuin Atkinsilta sen, ettei mitään kofeiinipitoista. Jätin teen juomisen pois.

4. Minulla ei ole kummoisempia ongelmia terveyden kanssa. 50 kg laihtuminen on tuonut useita myönteisiä terveysvaikutuksia, mutta niitä sumentaa tavattomasti se, että voimat loppuvat ylämäessä ilman hiilareita.

Tapaus 9: Vhh:lla 8 vuotta

1. 2004

2. Aamupala- ja lounasleipäviipaletta lukuunottamatta kaikki hiilihydraatit tulivat kasviksista ja maitotuotteista. Toisin sanoen peruna, riisi, pasta ja jauhot jäivät ruoanlaitosta pois kokonaan. Tietenkin poissa olivat myös keksit, limut, namut, kahvileivät ja ylipäätään makeat herkut mutta ne jätin pois silloinkin kun joskus 90-luvulla laihdutin 20 kg virallisterveellisesti; niiden poisjättö ei ole karppaamista vaikka media jaksaa aina ne mainita.
Hiilihydraattien määrä pysyi kuitenkin melko korkeana, 150 gramman tuntumassa ja ylikin, juuri noiden leipäviipaleiden takia sekä (makeuttamattoman!) sakean kaakaon ja melko usein syödyn hedelmän sekä kahvi- ja teemaidon ja kerman takia.
Eläinrasvan saanti lisääntyi, kun siirryin kevyttuotteista luonnollisrasvaisiin ja kerman käyttö kasvoi moninkertaiseksi – tosin leivänpäällisrasvalevite, jota kului runsaasti, jäi pois (mainitsemieni viipaleiden päällä on sen tilalla juustoa). Kasvirasvaa koen vaikeaksi lisätä ruoanvalmistukseen paistamisen lisäksi; en pidä öljystä esim. salaatinkastikkeena. Monen karppaajan harrastamaa tapaa syödä rasvaa ihan rasvana en voisi kuvitellakaan.
En usko että proteiininsaantini lisääntyi; ateriasta leijonanosa koostuu kasviksista. Ruokavalioon kuuluu runsaasti kalaa.

3. Jatkan ihan samoilla periaatteilla. Ruokataloutemme on vakiintunut ja rutinoitunut eikä sitä tarvitse enää miettiä; lisäselitystä jatkamiselle seuraavassa kohdassa. Konditoriatuotteisiin (täytekakkuihin, leivoksiin, joissa on SEKÄ hiilihydraatteja ETTÄ rasvaa, mikä on tuhoisin mahdollinen yhdistelmä) olen parin viime vuoden aikana langennut liian usein.

4.Terveydentilani on kohtuullinen. Pika-, roska- ja einesruokien haittavaikutuksia ei ole koska niitä en syö. Muutoin on vaikea sanoa mitä ruokavalio on vaikuttanut. Verensokerini on pysynyt aisoissa eikä D2 ole puhjennut (jota alettiin seurata monta vuotta sitten). Veren rasva-arvot sen sijaan ovat hiukan menneet huonoon suuntaan, vaikka edelleenkin luvut ovat hyvät (HDL korkea 3,2 mutta on ollut korkeampi, triglyt matala 0,7 mutta on ollut matalampi  ja LDL jonkin verran koholla 3,5 ja on ollut hyvästi alle viitearvon). Kaulavaltimoista ei kuulu suhinoita. Rasva-arvojen trendi ei kuitenkaan ole sellainen jota karppaajat mielellään hehkuttavat, päinvastoin, olen ottanut lääkärin kanssa yhteen statiineista joita olen kieltäytynyt syömästä vielä näillä arvoilla. Myöskään verenpaine ei ole laskenut. Viljoista tai muista hiilihydraateista ei minulle ole koskaan aiheutunut oireita, joten siinäkään suhteessa niiden vähentäminen ei ole tuntunut olossa.
Miehen kolesteroliarvot tiukemmasta karppaamisesta huolimatta ovat samoin hieman koholla, mutta vain hieman. Niitä alettiin mitata vasta D2:n puhjettua joten ruokavalion vaikutusta emme tiedä. Statiinit eivät hänelle sopineet.
Kaliumarvoni ovat viitearvojen alarajalla, joten kaliumin saannista on hiilihydraattitietoisella ravinnolla huolehdittava. Suomalaisen tärkeä kaliumlähde on peruna siksi, että sitä syödään paljon joka päivä. Hiilihydraattitietoiset kaliumlähteet lihaa lukuunottamatta eivät kuulu itsestäänselvästi suomalaiseen jokapäiväiseen ravintoon (esim. kaakao, parsakaali, avokado, pähkinät).
Olen hiukan lihonut, koska ruoka maittaa liian hyvin. Samoin mieheni, jolla on D2 ja joka sen takia noudattaa melko tiukasti vähähiilihydraattista ruokavaliota (tosin syö mielestäni liikaa proteiinia ja liian vähän kasviksia). Hiilihydraattien rajoittaminen ei toisin sanoen meillä toimi laihduttajana ilman energiansaannin rajoitusta. Tai sitten minun pitäisi rajoittaa niiden saantia enemmän, mihin en tunne halua.
Itse asiassa arvelen, että minulle voisi virallisterveellisempi ruokavalio (vähemmän rasvaa ja ehkä myös vähemmän proteiineja ja niiden tilalla hyviä hitaita hiilihydraatteja) olla parempi, koska verensokerini ei heilahtele pahasti edes täytekakkuherkuttelun jälkeen – tämän olen mitannut miehen sokerimittarilla. Miehen D2 kuitenkin säätelee ruokavaliomme. Hänen verensokeriarvonsa kohoavat hiilihydraattien runsaamman syömisen jälkeen heti ja pysyvät pitkään koholla senkin jälkeen kun on taas palattu normaaliruokaan.

Tapaus 10: Vhh:lla 5 ½ vuotta

1. Noin 5 ja puoli vuotta sitten.

2. Rajoitin varsin tiukasti ruoka-ainetasolla. En syönyt lainkaan viljatuotteita, perunaa ja muita runsaasti hiilihydraattia sisältäviä ruokia. Söin lihaa ja kalaa, kananmunia, makeuttamattomia maitotuotteita, runsaasti kasviksia ja jonkin verran hedelmiä, marjoja ja pähkinöitä.

3. Jatkan edelleen, mutta ylläpitovaiheessa ei tarvitse olla yhtä tiukka. Hedelmiä ja tummaa suklaata menee nykyään enemmän. Välillä pieniä määriä riisiä, perunaa tai leipää, mutta se ei ole säännöllistä.

4. Vointi on hyvä ja lääkärille ei ole ollut pitkiin aikoihin asiaa. Merkittävin konkreettinen terveysvaikutus tähän mennessä on ollut pysyvä painonhallinta, mutta uskon myös, että näin kakkostyypin diabetes sekä sydän- ja verisuonitaudit pysyvät loitolla.

Tapaus 11: Vhh:lla 7 vuotta

1. Vuoden 2005 tammikuussa

2. En ole laskenut missään vaiheessa, joten tarkkaa määrää on liki mahdoton sanoa, mutta uskoisin sen olevan alle 100 (koska en käytä viljoja ja hedelmiäkin tosi satunnaisesti) -toisaalta maitotuotteita (myös ihan maitoa) käytän reilusti.

3. Samalla tavalla kuin ennenkin. Turhat lisäaineet, turhat tärkkelykset pois. Ei lainkaan vehnää, ohraa tai ruista. Puhdasta kauraa käytän joskus, mutta aika harvoin. Oma olo kertoo, milloin kaikki on kunnossa. Ketoosiin en kuitenkaan pyri, koska se ei minulle sovi (joskus vahingossa lipsahtaa ketoosiin asti, mutta sitten tietoisesti syön jotain hiilaripitoista, enemmän maitotuotteita tai hedelmiä – minusta tulee ihan hyperylipirteä ketoosissa ja yöunet kärsivät).

4. Terveydentila nyt on erinomainen. Flunssat eivät tunnu tarttuvan, olo on energinen ja elämänhaluinen. Onko ollut muutoksia terveyteen… -35kg, kuorsaamisen lakkaaminen, iho-oireet ja ENNEN KAIKKEA niveloireet ovat poissa. Aikaisemmassa elämässä kärsin niin karmeista kivuista, että jokainen päivä teki tiukkaa. Kipuun heräsi usein myös öisin. Viikko viljattomalla ja paluuta entiseen ei ollut – mikään viljatuote ei maistu niin hyvälle, settä olisin valmis uhraamaan terveyteni.

Tapaus 12: Vhh:lla 7 vuotta

1. Lainasin aikanaan vaimolle kirjastosta kirjan Salmenkaita-Tavi Laihdu ilman nälkää. Hän ei pystynyt sokeririippuvaisena ruokavaliomuutosta tekemään. Minua kirjan otsikko sen verran myös kiinnosti että päätin tutustua kirjaan. Luin kirjan ja palutin kirjastoon. Hetken asiaa pohdin ja kävin sitten ostamassa kirjan omakseni. Sen jälkeen aloitin vhh-ruokavalion 1.9.2005

2. Aloitin Atkinsin induktiolla. Söin ensimmäisen viikon hurjia annoksia, nälkäähän en halunnut kokea. Annokset pieneni sitten merkittävästi. Alkuun lihaksia ”hapotti” pienikin liikkuminen, mutta ymmärsin sen olevan ohimenevää. Kuukauden kuluttua olin sopeutunut. Mistä tiesin että vhh olisi minulle hyväksi pidemmän päälle? Mieskunnosta! Hämmästyttävä muutos hyvin nopeasti vhh siirtymisen jälkeen ennen merkittävää painon laskua.

3. En normaalisti laske ja mittaa syömisiäni. Pari kertaa vuodessa saatan kirjata ylös mielenkiinnosta syömiseni. Nykyään hh-määrät ovat yleensä n. 30-70 g/vrk. Minulla ei ole mitään kiellettyä ruoka-ainetta, mutta läheskään kaikkeä ei tee mieli. Tuo hh-määrä ei mielestäni rajoita ruokailujani mitenkään, mutta verensokerit pysyvät kunnossa.

4. Paino putosi vuodessa n. 30 kg ja niissä lukemissa olen sitten pysynyt. Lääkärit vaihtuvat terveyskeskuksessa aika usein. Uudet lääkärit eivät tahdo uskoa että minulle on aikanaan DM2-diagnoosi annettu. Viimeksi HbA1c oli 31 mmol/mol. Normiruualla tuohon tuskin pääsisin. LDL voisi lääkärien mielestä olla alempi. Kolesterolisuhteet ovat kuitenkin paremmat kuin ennen.
Atooppinen iho on parantunut. Aiemmin käytin kortisonivoiteita yhdeksän kuukautta vuodessa, nyt en tarvitse lainkaan. Kiitos Laihdu ilman nälkää kirjasta. Se avasi minun silmäni.

Tapaus 13: Vhh:lla 10 vuotta

1. Alotin vuoden 2002 alussa, kun lopettelin kuopuksen imetystä. Imetystä hypetettiin laihduttavaksi, mutta itseltäni se vei 20:stä raskauskilosta vain 4, nekin heti 1. imetyskuukauden aikana. Karppauksen aloitettuani olin ennen raskautta olleessa normaalipainossani kahdessa kuukaudessa. Löysin Montignacin kirjan Syön hyvin ja laihdun sattumalta kirpputorilta. Soisin, että tieto olisi nykyisin hieman järjestelmällisemmin ja paremmin saatavilla, onneksi on netti.

2. Aloitin Montignacin menetelmällä, joka perheen ruokamieltymyksistä johtuen pian lipsui tähän nykyiseen tyyliimme, aika tiukkaan alakarppiin. Lapset eivät halunneet syödä rasvatonta hiilihydraattiateriaa, sen sijaan kasvis+liha-ateriat maistuivat heille hyvin.

3. Kyllä jatkan, vielä vähäisemmillä hiilareilla kuin alussa. Joskus olen laskenut, että makroravinnejakaumani on n. HH20€%/R60-70%/PROT10-20%. Syön noin 50-80 g hiilareita päivässä. Lapset ja mies syövät enemmän hyviä hiilareita, mm. pähkinöiden, pastan, hapatetun ruisleivän ja hapankorppujen muodossa, mutta heilläkin HH-saanti jää ainakin kotisyöntipäivinä alle 150 g/pv. Kukaan meistä ei ole ylipainoinen tai kroonisesti sairas.
Periaatteena on paljon ja monipuolisesti kasviksia, riittävästi rasvaa oliiviöljyn, Saarioisten rypsiöljypohjaisen Ranskalaisen salaatinkastikkeen ja oivariinin muodossa ja riittävästi proteiinia. Aamiaisena itselläni muna-pohjaiset systeemit kasviksien tai marjojen kera. Syön 2-4 ateriaa päivässä.
Maitotuotteista käytämme vain juustoja ja sokerittomia luonnonjugurtteja (AB-jugurtti ja Turkkilainen), joskus rahkaa ja smetanaa, kesäisin jäätelöä. En juurikaan käytä kermaa, en pidä siitä. Lapset tai mieheni eivät juo maitoa, he eivät pidä siitä. Silloin tällöin voin syödä hapankorpun runsailla päällyksillä, mutta se on harvinainen poikkeus,  terveys pistää vastaan. Jos ”leivättää”, teen itselleni mantelileipää ja minuuttisämpylää vihreän teen kanssa iltapalaksi. Uusia perunoita syömme kesällä, ja silloin tällöin paistettuja perunoita esim. aamiaisella. Tumma suklaa on melkein päivittäinen herkku, pari palaa per ateria. Viikonloppuherkutteluun kuuluu koko perheellä mm. erilaiset pähkinät. Emme syö makeisia tai limsaa, Fazerin sinistä saattaa mies ostaa meille kaikille viikonloppuna herkuksi yhden levyn. En juurikaan käytä alkoholia, edes viiniä.

4. Terveyteni on loistava. Paino on pysynyt 3 kilon haarukassa tuon melkein 10 vuotta, talvella painoa on yleensä muutama kilo enemmän. Nivelkipuja ja vanhoja polvivaivoja ei enää ole. Hiivatulehduksetkin loppuivat, kun vaihdoin Montignac-tyylin hapankorppu/näkkäriaamupalan munapohjaisiin aamiaisiin viitisen vuotta sitten.
Kokemuksesta voisin sanoa, että en usko, että rajoituksella on ollut vaikutusta terveyteeni, minä tiedän, että sillä on. Jos teen harkitun poikkeaman esim. pizzaan tai syön hapankorppuja liian usein, vatsani turpoaa ja kärsin gyne-hiivatulehduksesta. Lisäksi minulla on rasvainen ihotyyppi, jossa ihomadot villiintyvät helposti tulehtuneiksi näppylöiksi, jos syön liikaa viljaa. Ainoa käyttämäni lisäravinne D-vitamiinin lisäksi on magnesium, jota ilman kärsin liikunnan jälkeen pahoista krampeista jaloissa. Harrastan liikuntaa kävellen tehtyjen koiralenkkien muodossa noin 45 min päivässä.
Äidilläni on ollut raskausdiabetes kaikkien raskauksiensa aikana, ja mieheni mummo ja täti oli/on 2-diabeetikkoja, joten tämän ruokavalion noudattaminen on meille tärkeää suvuissamme olevan diabetesriskin vuoksi.

Tapaus 14: Vhh:lla 3 vuotta

1. Tammikuussa 2009

2. Jätin heti leivät, riisit, pastat, potut ja makeat herkut pois. En laskenut kovin tarkasti hh-määrää , eikä tiettyyn määrään pääsy ollut tavoitteeni. Nuo edellä mainitut jutut poisjättämällä hh-määrä oli aina alle 100g/vrk. Rasvan määrää kuitenkin nostin ja aloin lisäämään oliiviöljyä salaattiin ja paistamaan lihan voissa. Lisäsin myös kermaa yms. rasvaista ruokiin aika paljonkin alussa. Sokerin vaihdoin Steviaan.

3. Jatkan edelleen samaan malliin, koska tämä on helppoa ja luonnollisempi ja terveyden kannalta parempi vaihtoehto kuin vähärasvainen ”virallisterveellinen”. Tosin nykyään en lisää rasvaa ruokiin niin rankalla kädellä kuin ennen vaan pyrin saamaan rasvan täysrasvaisista tuotteista aina kun mahdollista. Syön myös joskus esim. ranskalaisia perunoita tai muita ruokavalioon sopimattomia tuotteita ilman suurempia omantunnontuskia.

Olen opetellut leipomaan vhh-herkkuja, koska yksi tämän ruokavalion parhaista puolista on se, että herkkuja ei tarvi jättää pois. Sokerittomat ja jauhottomat herkut kuten tumma suklaa, mutakakku ja rahkaletut kermavaahdolla sopivat tähän ruokavalioon, eikä niiden syömisestä tarvi potea tunnontuskia. Karppivaihtoehto löytyy herkulle kuin herkulle.

Syön 3 krt/pv. Se helpottaa elämää kummasti. En näe vhh-ruokavaliota enää dieettinä, vaan elämäntapana, joka on tuonut mukanaan yleisen kiinnostuksen luonnolliseen ruokaan. Laitan ruoan alusta asti itse eikä meillä ole käytetty valmisruokia enää ollenkaan vhh:n aloittamisen jälkeen. Kaikki valmislaatikot, kastikejauhepussit, limpparit, keksit ja maustetut jogurtit jäävät kauppaan. Koitan muutenkin valita kaupasta täysrasvaisia lisäaineettomia tuotteita ja olen alkanut käyttämään enemmän luomu- ja lähiruokaa.

4. Terveydentilaani tämä ei ole varmaan vaikuttanut kovin paljoa, koska olin normaalipainoinen ja perusterve aloittaessani, ja seurasin tarkasti syömisiäni jo silloin. En siirtynyt suoraan pullahiireydestä karppaukseen, joten vaikutus ei ollut niin radikaali. Olen kuitenkin laihtunut 6kg (tarkoituksella, en vahingossa). Suurin terveysplussa on se, että en kärsi enää kuplivasta vatsasta, enkä saa ”nälkäkohtauksia”. Ennen vähärasvaisella ruokavaliolla ollessani piti saada ruokaa tasaisin väliajoin. Nälän iskiessä ruokaa oli saatava heti. Jos sitä ei saanut, vatsa kipeytyi loppupäivän ajaksi niin pahasti, että vain sohvalla makaaminen luonnistui. Nyt ei tarvitse olla huolissaan seuraavasta ateriasta ja sen ajankohdasta, vaan voi syödä harvemmin. Myös syömäni lisäainemäärä on varmasti vähentynyt.

Tapaus 15: Vhh:lla 7 vuotta

1. keväällä 2005

2. aluksi (ensimmäiset viikot – kuukaudet) rajoitin tosi tiukasti päästäkseni sokerikoukusta irti, en esim. syönyt hedelmiä

3. jatkan edelleen rennolla otteella, periaatteena on välttää viljoja mutta muuten syödä maukasta ja terveellistä ruokaa turhia hiilareita välttäen; nykyään syön tuoreita hedelmiä päivittäin osana aterioita, vihanneksia mielen mukaan, maitotuotteita, lihaa, kalaa, äyriäisiä; voita ja kylmäpuristettua oliiviöljyä rasvoina

4. terveydentilani on ok; olen 46-vuotias, joten esivaihdevuodet aiheuttavat kaikenlaista vaivaa; karppaaminen on auttanut iho-ongelmiin (minulla ei ole ollut lainkaan ihottumaa viimeiseen pariin vuoteen, aiemminen sitä oli aina; jos syön ruisleipää, ihottuma palaa heti) sekä vatsavaivoihin (ärtynyt suoli, joka ei nykyisellään juurikaan aiheuta vaivaa, kunhan välttelen viljoja ja makeutusaineita).

Tapaus 15: Vhh:lla 6 vuotta

1. Aloitus oli uuden vuoden lupaus 1.1.2006

2. Aloitushiilarit max 20 -30g vuorokausi, muutaman viikon jälkeen nostin noin 50 g, jota jatkoin muutaman kuukauden.

3. Nykyään syön max 100 g hiilihydraatteja vuorokaudessa, vaihtelee. En enää tarkkaile hiilihydraattien määriä kovin paljon, ruokavalio on muodostunut ja sitä on helppo noudattaa. Ruokavalioni on paljon monipuolisempi kuin ennen karppaamista ja ruokaohjeita löytyy todella hyvin.

4. Aloitin karppaamisen, jotta laihtuisin muutaman kilon, kroppa onkin tiivistynyt. Mutta samalla karppauksen myötä katosivat ilmavaivat, jatkuva pieni näläntunne ja kuiva iho. Myös väsyneisyys katosi, siis energiaa tuli lisää. Ilman muuta hiilihydraattien välttely vaikuttaa olooni, jos syön usemman päivän enemmän hiilihydraatteja, kaikki nämä tulevat takaisin. Vaikka vilja-allergia ja keliakiakokeet ovat negatiivisia, elimistöni kertoo, ettei minulle viljat sovi.

Tapaus 16: Vhh:lla 5 vuotta

1. Elokuussa 2006, eli kuudes vuosi pyörähti juuri käyntiin vähän aikaa sitten.

2. Olin ensin melko hukassa että mitä saa syödä ja mitä ei, mutta hoksattuani jutun juonen aloitin Atkinsin induktion (20g hh / pv) ja melko pitkään pidin hiilihydraatit matalalla.

3. Nykyään olen lepsumpi karppauksen suhteen. Viljoja vältän mahdollisimman paljon, mutta sokerin suhteen olen ollut rennompi (saatan syödä toisinaan esimerkiksi maitosuklaata tai jäätelöä). Edelleen pyrin pitämään päivän hiilihydraatit alle 100 gramman, tosin tuo 100g tulee täyteen vain niinä päivinä jolloin satun syömään esimerkiksi sitä maitosuklaata. Useimmiten hiilihydraattimäärä asettuu ihan itsekseen alle 50 grammaan päivässä, ja tähän mahtuu roimasti kasviksia, rasvoja sekä lihaa/kalaa/broileria sekä kahvi kermoineen. Periaatteeni on siis välttää viljoja ja tärkkelyksiä mahdollisimman paljon (toki en kuole jos jossain sattuu olemaan maissitärkkelystä tai vaikka lihapullassa hiukan korppujauhoa), sokeria saa tulla satunnaisesti hieman, mutta pääasialliset hiilihydraatin lähteet ovat kasvikset, marjat sekä täysrasvaiset maitotuotteet.

4. En ollut aloittaessani ylipainoinen, ehkä vähän pyöreä, mutta hiilihydraattien rajoittamisen myötä paino laski ehkä kymmenisen kiloa ja on pysynyt samalla tasolla (BMI noin 21,5) koko viiden vuoden ajan – ja tämä mitenkään ponnistelematta, ei ole edes tarvinnut miettiä laihduttamista. Veriarvoni ovat loistavat, samoin verenpaine. Toki olin aloittaessani perusterve sekä iältäni vain 20-vuotias, joten en osaa sanoa vaikutuksista terveyteeni sillä aiemminkaan mitään suuria vaivoja ei ollut. Vatsani tosin toimii vähänhiilihydraattisella paremmin, ja ihan ilman niitä viljakuituja joita vatsa muka tarvitsee toimiakseen…

Syön vähähiilihydraattisella ruokavaliolla huomattavasti terveellisemmin kuin aiemmin, jolloin saatoin elää pastalla ja popcornilla ja leivällä. Nykyään syön paljon kasviksia, rasvoja luonnollisista lähteistä, mahdollisimman vähän käsiteltyjä tuotteita sekä luonnollisista raaka-aineista tehtyä ruokaa – en näe miten se voisi olla minulle vaarallista. Tunnen oloni loistavaksi. Uskoisin että aikaisemmalla ruokavaliollani minulle olisi ennen pitkää tullut ongelmia ainakin painoni suhteen, luultavasti muutakin vaivaa myöhemmällä iällä. Vähähiilihydraattisella uskon pysyväni terveenä ja elinvoimaisena pitempään, kuin jos olisin jatkanut leivän ja pastan puputtamista…

Tapaus 17: Vhh:lla 8 vuotta

1. Vuonna 2004 tammikuussa

2. Ainakin ensimmäinen vuosi oli alle 20 HH päivässä

3. Kyllä rajoitan. Jos paino uhkaa nousta tai muuten olen syönyt pitempään epäkarpisti (esim. matkoilla), rajoitan noin kahteenkymmeneen, tavallisesti syön noin 30-50 HH.

4. Pidän terveyttäni hyvänä nyt. Moneen vaivaan (esim. selkäongelmat) auttoi painon putoaminen (BMI 32,5 > 22 ) Sokeririippuvuuteeni auttaa vain hiilareiden rajoittaminen. Rajoittaminen on myös helpottanut sokeripiikeistä aiheutunutta migreeniä, vaikken migreenistä muista syistä johtuen ole kokonaan päässyt eroon.

Tapaus 18: Vhh:lla 4 ½ vuotta

1. Aloitin hiilarien vähentämisen pääsiäisenä 2007. Tarkoituksena oli viikon kokeilu, mutta se jäi “päälle”.

2. Aivan alussa jätin pois viljat, riisit ja perunat, sekä tietenkin kaiken sokerisen. Korvasin ne kaikenlaisilla kasviksilla ja juureksilla. Pikkuhiljaa vaihdoin myös kevyttuotteet täysrasvaisiin. Kovin absoluuttista linjaa en pitänyt. Tilanteissa, joissa joku tarjosi karkin tai pullanpalan, söin sen pienen palan enempiä ihmettelemättä.

3. Laihduttuani normaalipainoon, olen useammin syönyt leipää ja hedelmiä, mutta edelleenkin pysyttelen kohtuudessa ihan tottumuksesta, eli korkeintaan kerran päivässä, eikä edes joka päivä.Tällä hetkellä syömisten arviointi on vaikeaa, koska muutin vastikään Kiinaan, enkä juurikaan enää itse tee ruokaa, saati että edes aina tietäisin mikä on ruuan pääraaka-aine koostumuksesta puhumattakaan. Ruoka itsessään on usein lihaa ja kasviksia jossain kastikkeessa. Lisäkeriisin jätän usein ottamatta tai syön sitä vain vähän. Sokeria, leipää tai perunaa täällä ei paljon käytetä muutenkaan.

4. Tunnen olevani terveempi ja elinvoimaisempi kuin ennen karppausta. En juurikaan sairastele edes kausiflunssia ja nekin vähät menevät nopeasti ohi. Ennen jokainen pikkuflunssa päätyi jälkitautina virtsatietulehdukseen. Näitä vaivoja ei ole ollut sitten karppauksen aloittamisen. Myös joka kuukausi kuukautisvaivoihin tarvitut särkylääkkeet ovat käyneet tarpeettomiksi. Veriarvot ovat kunnossa hemoglobiinia lukuunottamatta, joka oli alhainen myös ennen karppausta.

Tapaus 19: Vhh:lla 7 vuotta

1. Kutakuinkin tasan 7 vuotta sitten eli 2.11.2004.

2. Aluksi pidin parin viikon Atkinsin induktion eli alle 20 g

3. Rajoitan edelleen, mutta en laske mitään muuta kuin satunnaisesti (ihan vain mielenkiinnosta). Viljoja, perunaa, ulkolaisia hedelmiä en syö käytännössä ollenkaan (joskus hyvin harvoin vähän 1-2 krt/vuosi). Sokeria en käytä. Viljat eivät minun suolistolleni sovi ainakaan suuremmassa määrin (ilmavaivoja, uloste runsasta ja vaihtelevaa kovuudeltaan laidasta laitaan, närästää). Olen monille ulkomaisille hedelmille allerginen, enkä usko, että niissä kovin paljon on hiveniäkään, kun varastoidaan pitkään ja kypsytetään keinotekoisesti. Tällä hetkellä hiilareita menee ehkä 60-70 g/päivä.

4. Terveydentilani on mielestäni erinomainen joistakin ongelmista huolimatta. Ja ehdottomasti on karppauksen ansiota! Atooppinen kuiva ihoni on parantunut, käsissä ja kasvojen/kaulan alueella vielä esiintyy ajoittain läiskäekseemaa. Ruoka-aineallergiat eivät ole poissa, mutta nyt olen paremmin perillä, mille olen allerginen, koska hiivasyndrooma on pois. Mustapäät ja finnit loistavat poissaolollaan. Ei enää aftoja suussa, ei irtoa proppuja kurkusta. Ei ilmavaivoja, ei närästä. Paino on pudonnut aloituksesta tähän mennessä n. 12 kg. Ikää minulla oli aloittaessa 49 v, nyt siis 56 v. Migreeni oli jonkun aikaa kokonaan pois, mutta nykyisin kyllä esiintyy PMS-oireena, tosin ei niin pahana kuin ennen karppaus-aikoja. (Vaihdevuosioireita minulle ei siis vielä ole.) Hiilariaikoina minulla esiintyi päässä ajoittain omituista sekavuutta, sitä ei ole enää. Hampaat ovat erinomaisessa kunnossa, hammaskiven määrä vähentynyt. Viimeksi hammaslääkärini oikein mainitsi, ettei ole plakkia ja että suun kunto kaiken kaikkiaan erinomainen. Ei enää kuivia ja paksuuntuneita kantapäitä / kyynärpäitä. Verenpaine hyvä, veriarvot parantuneet. BMI:ni on tällä hetkellä 25,3.
Tässä kohtaa pitää vielä mainita, että yksi yllättävä terveysongelma ilmaantui viime kesänä umpilisäkkeeni tulehtui ja jouduttiin poistamaan. Sen jälkeen on painoni pudonnut nopeasti nelisen kiloa. Olen tässä itsekseni ihmetellyt, mikä merkitys tuolla huonostivoivalla umpparilla on ollut aineenvaihduntaani / laihtumiseeni.

Tapaus 20: Vhh:lla uusintakierroksella 8 vuotta

1. Aloitin tällä erää hiilareiden rajoittamisen vuonna 2004. Kuuriluontoisena sitä olin joskus tehnyt aikaisemminkin, mutta sitten niiden pelottelukampanjoiden vuoksi moinen ”laihdutusdieetti” piti lopettaa, kun oli tavoitepainossa. (Olin kuitenkin melko leivätön ja perunaton  pitkiä aikoja siinä välilläkin)

2. Rajoitin aluksi Atkinsin induktioon ja lisäsin sitten jonkin verran, mutta oli minulla kokeiluina silloin vuonna 2004 mm. ”voiko rasvaa syödä liikaa” -päiviä, jolloin en syönyt juuri yhtään hiilihydraatteja. Ne olivat tietysti vain kokeiluja, jolloin myös laskin kalorit. Niiden päivien kalorit jäivät todella alhaisiksi, eikä siitä syystä, etteikö ruoka olisi mielestäni ollut hyvää ja syömäkelpoista. Herkuttelin mm. mascarponella.

3. Jatkan rajoittamista edelleen (olen sitä tehnyt koko tämän ajan). Suurimman osan ajasta olen lähinnä viljaton ja mahdollisimman vähäfruktoosinen eli hedelmistä käytän vain niitä, joissa ei sitä ole paljoa. Pakastimessa on isot pussit pakastemustikoita ja uunijuureksia, mikä on lisännyt varsinkin jälkimmäisten käyttöä. Lanttujen ja nauriiden kuoriminen ja paloittelu kun on melko työlästä. Esim. sitrushedelmistä käytän vain itse puristamaani mehua joko veden joukossa tai muuten mausteena. Yritän pitää hiilarit yli 50g, mutta ei yli 100g haarukassa. Ongelma on useimmin se, etten saa niitä ”tarpeeksi”. Olen lisännyt tattarileivän (gluteeniviljaton, kasviöljytön). Niinä kausina, jolloin söin leipää, huomasin sen vähäisinä vatsavaivoina ja ruokahalun tarpeettomana lisääntymisenä. (Ranskalaista patonkia, täysjyvään en koske.) Lihaa en syö paljoa. Luomunaudan etuselkää useimmiten. Ehdottomasti en enempää, kuin ei-karppiaikoina, todennäköisesti vähemmän. Luomupossun kassleria, porsaankylkeä. Nyt olen liittynyt ruokapiiriin, joka mm. tilaa Hereford-luomulihaa suoraan tuottajalta ja sieltä tilaan mm. sydäntä, maksaa, häntiä. Keittelen ydinluita (tai paahdan uunissa ja syön sen sisuksen) ja luu/liha-liemiä.

4. Terveydentilani on erinomainen, mikä on kaksi kertaa vuodessa viimeisen kolmen vuoden aikana dokumentoitu puolalaisessa Kwasniewski-pensionaatissa. Lääkärin (vhh-lääkärin) vastaanotto ja hänen määräämänsä ruokavalio. Olen otattanut melko monipuoliset verikokeet. Ensimmäisenä vuonna verikokeista epäiltiin (Pietarin vedestä saatua) giardiaa, mikä sitten lääkekuurilla häädettiin ja sen aiheuttamat vähäiset vatsa/suolisto-oireet hävisivät. Minulla on tapana sanoa, että minulla on ”talvikolesterolit” ja ”kesäkolesterolit”. Viime vuonna toukokuussa kahden kuukauden täydellisen kasviöljyjen välttämisen jälkeen (oli pieni hifistelykausi, ei mitään muuta kuin eläinrasvoja) oli kok.kol 3,5, HDL 1,37, LDL 1,89, triglyt 0,8 Vähän huolissani kysyin lääkäriltä, että mitä ne nyt niin alas ja hän totesi, että koska olin laihtunut kevään aikana, niin se on voinut laskea ne eli ei syytä huoleen. Ne ”kesäkolesterolit” elokuun loppu/syyskuu, jolloin salaateissa olen käyttänyt oliiviöljyä, samoin hiilareita marjoina yms. enemmän esim. kok. kol. 5,74, HDL 1,91, LDL 3,5, triglyt 0,8. En minä kyllä noita merkittävinä terveysosoittimina pidä, ne nyt vaan tulevat muiden verikokeiden mukana. Alhaiset triglyt ovat mielestäni hyvät. On mitattu paastoinsuliini, jonka lääkäri sanoi olevan kuin nelikymppisellä (olen 55) ja Peptyd C. Hyvät kilpirauhasarvot (myös T3 mitattiin). Verenpaine on normaali (äiti syönyt varmaan kolmekymppisestä verenpainelääkkeitä ja sisarkin niitä syö). Maksan rasva-arvot hyvät. ALT 23 (pitää olla alle 33) ja AST 20 (alle 31).. Aamusokerit ja pitkäsokeri normaalit. Tässä välillä olin yhden vuoden kokonaan ilman alkoholia, ihan puolivahingossa. Sinä aikana oli pieni aamusokerin ja pitkän sokerin kohoaminen esim. pitkäsokeri 6,52, josta puolalainen lääkäri sanoi, ettei tarvitse olla huolissaan. Epäilin stressiäkin sen syyksi. Nyt on stressi ennallaan ja kohtuullinen punaviinin käyttä palannut ruokavalioon – HbA1c 5,52. Sokeria aina välillä ihan mielenkiinnosta olen itsekin mittaillut. Saan sen yli seiskan vain vaikkapa pelaamalla puoli tuntia kössiä eli minulle vähän turhan raskaalla liikunnalla. (Mittasin aamulla, sitten ennen kössiä ja kössin jälkeen, muut arvot olivat alle 5, kössin jälkeen 7,8). Eli täysin lääkkeetön 55, joka ei sitten muilla lääkäreillä ole käynytkään. Alla vähän kuvia paikan sapuskoista. Aika lailla tuon mukaisesti yritän itsekin syödä. Siellä on aamiainen 9:00, kahvi 12:00 ja illallinen 17:00, jonka keiton voi syödä jo 15:00, jos haluaa. Vielä haluaisin lisätä, että vaikka sain aikanaan diagnoosin niin atooppisesta ihosta kuin acne rosaceastakin (jälkimmäinen varsinkin ihan kamala ”parantumaton” tauti, jolla saa lopulta hirveän epämuodostuneen pottunokan) niin olen hirveän huono kuluttaja, joka entisten moninaisten (8 pahimmillaan ja lopputulos surkea) rasvojen ja ihonhoitotuotteiden sijaan käyttää lähinnä vain vettä ja suolaa. Ikäni puolesta minulla pitäsi olla moninaiset ryppyvoiteet ja naamiot. Pesen kasvoni vedellä suihkussa aamuin ja/tai illoin. Vähän mineraalimeikillä peittelen punoitusta, jos sitä on, enkä sitäkään sen kummemmin puhdista pois, mitä itse karisee. Mitään en ulkoisesti rasvaa tai hoida ja iho on paremmassa kunnossa kuin koskaan.

https://picasaweb.google.com/elka.er/PuolaToukokuu2010?authkey=Gv1sRgCNfEq_-O-5n7Sw

https://picasaweb.google.com/elka.er/ElokuuPuola?authkey=Gv1sRgCJbcksyYpJjogwE

https://picasaweb.google.com/elka.er/PuolaSyyskuu2011?authkey=Gv1sRgCMO9n9jo0bO9Tw

Tapaus 21: Vhh:lla 5 vuotta

1. Tammikuussa 2007 virallisesti, mutta epävirallisesti syksystä 2006.

2. Ensin yritin 20-40 g, mutta totesin laiskuuteni laskea kovin tarkkaan, joten pysyn korkeintaan 100 g /pv. Jos olisin jatkanut tiukemmin, paino olisi lähtenyt laskemaan lujemmin, mutta näin hyväkarpaten olen tyytyväinen.

3. Välillä olin vuoden leväperäisemmin hiilarimaassa, mutta sitten taas löysin itseni karppaamasta. Jatkan rajoittamista. Aina ei voi kieltäytyä tarjotusta, mutta yleensä ottaen kyllä. Esim. kylässä ollessa en mainosta karppaamista, syön sitä mitä on. Mutta kotiin en ole ostanut leipää tai pullaa enää muuta kuin vieraille. Eikä itseni kanssa ole enää vaikeuksia jättää niitä syömättä. Missä sitten olenkin syön mahd. karpisti.

4. Mielestäni terveydentilani on hyvä, ottaen huomioon että olen 53-vuotias. Olen edelleen isokokoinen ihminen, mutta kaikki muodot ovat tallella ja ovat aika kiinteässä paketissa, vaikka hyötyliikunta on ainoa liikkumistapani. Painoa lähtenyt 8 kg ja se näyttää pysyvän siinä aika tarkasti. Välillä heittoja suuntaan tai toiseen, mutta keskimäärin tuo. Iho on hyvä, ryppyjä ei pahemmin ja senkin olen laskenut VHH:n ansioksi.

Tapaus 22: Vhh:lla 3 vuotta

1. Aloitin karppaamisen 2008 kun huomasin lihoneeni pikkuhiljaa 15 kiloa, lähestyessäni 50v. ikää.

2. Aloitin oikein rajusti yrittäen rajoittaa hiilihydraatit minimiin, mikä ei kuitenkaan maidon takia onnistunut täysin.
3. Jatkan edelleen koska painoni pysyy nyt hyvin tavoitteessani 67 kilossa, eli laihduin ne 15 kiloa. Nyt tosin saan syödä hieman enemmän ja maitotuotteita varsin vapaasti.

4. Terveyteni on erinomainen, aikaisemmin olin nukahtaa rattiin aamuisin, enkä jaksanut liikkua. Nyt käyn jumpassa kolmesti viikossa ja lisäksi jaksan kävellä, enkä tarvitse unta kuin 5-6 tuntia. Jos syön nyt hiilihydraatteja, esim. leipää, vatsani tulee heti kipeäksi ja ilmavaivat alkavat. Väsähdän myös. En koskaan enää palaa leivänsyöjäksi joka olin ennen.

Tapaus 23: Vhh:lla toisella kierroksella 11 vuotta

1. Ensimmäisen kerran vuonna 1992 Pertti Pakarisen kirjan luettuani. Laihduin kymmenisen kiloa kevään aikana. Ei siinä rasvojen osalta mitään radikaalia ollut, ainoa juuri hiilihydraattien rajoitus. Alkoi viidentoista vuoden perunaboikotti. Elämässämme alkoi todellinen kymmenen vuoden kriisi…oikeustaistelu ja koko omaisuuden menetys ja ruokavaliojutut jäivät toiselle sijalle. Jouduin vahvalle mielialalääkitykselle, jota jatkui 12 vuotta.

2. 2000 luvun alussa aloin uudelleen totaaalisen atkinssin, alle 20 g hiilihydraatteja. Edes induktio ei vaikuttanut painoon…mitat kuitenkin kutistuivat muutaman vaatekokonumeron.

3. 2008 tutustuin Optimal Dieettiin by Kwasniewski. Siinä löysin kotiin… Samanlaista konstailematonta ruokaa syötiin 50-60 luvuilla kotonani: sisäelimiä, marjoja sieniä, halpoja ruhonosia lihasta, kalaa, juureksia ja hyvin vähän salaatteja. Eli jatkan rajoittamista n. 50g vuorokaudessa, lähinnä tärkkelystä (fruktoositonta), ja jonkin verran valkoisia vehnäjauhoja (hyvin vähän). Täysjyvää ei juurikaan.

4. Minulla todettiin 90-luvun lopulla nivelrikko ja sormien nivelet vääntyivät. Lonkkia särki, samoin sormia ja ranteita. Viljan poisjättämisen myötä (ja kalaöljylisällä) säryt totaalisesti loppuivat ja nivelrikkojen eteneminen pysähtyi. Nuoruudesta asti vaivannut ihottuma parani. Neljä vuotta sitten pääsin kokonaan mielialalääkkeistä. Kolesteroliarvot hyvät: HDL liki kolme ja trg alle 1.

Olen kohta 67- vuotias nainen, terve, ainoa lääke tyroksiini, jota hitaan kilpirauhasen takia käytän. Eläinrasvoja syön 100-150 g päivässä, proteiineja 50-60g ja hiilihydraatteja suunnilleen 50g.

Tapaus 24: Vhh:lla 7 ½ vuotta

1. Aloitin varsinaisen karppaamisen v. 2004, eli silloin syksyllä liityin karppausfoorumille ja aloin saada sieltä lisäinformaatioo. Aiemmin olin mieheni kanssa noudattanut Zone-dieettiä, mutta se oli liian vaikea minulle pitemmän päälle. Mieheni kyllä noudattaa Zone periaatteita vieläkin jossain määrin.

2. Kakkoskysymykseen vastaan, että ne tavanomaisimmat jäivät pois: perunat, pastat, riisit, pullat ja tietysti kaikki karkit. Ruisleipää joskus hyvin harvoin.

3. Ja kyllä jatkan edelleen rajoittamista. Perunoita joskus tekee mieli, mutta rapeaksi paistetut perunankuoret vähän korvaa (herkullisia).

4. Tunnen itseni täysin terveeksi, enkä ihan helposti usko, mitä lääkäri suosittelisi korkealle kolesterolleni. Jos olisin silloin 7 vuotta sitten uskonut lääkäriä, olisin koko tämän ajan syönyt kolesterolilääkkeitä. Kolearvoni on viimeisen mittauksen mukaan suhteiltaan hyvä ja luotan siihen ja omaan oloon. Niin, kyllä uskon, että hiilihydraattirajoituksella on vaikutusta terveyteeni, fyysisesti ja energisesti.

Tapaus 25: Vhh:lla pian 7 vuotta

1. Kohta tulee 7. vuotta alottamisesta, painonvartijoiden sivuilta ohjattiin karppeihin.

2. 20-30g taisi olla, ennen kuin alkoi paino tippumaan. Kilpirauhasen vajaatoiminta hidasti putoamista, mutta kun se alkoi putoamaan, lähti vauhdilla eikä ole takasin tullut.

3. Itse pyrin siihen, että voin syödä kaikkea kohtuudella ja siihen pääsin. Kaupassa katson vieläkin tarkempaan, mutta en enää niin tiukkapipoisesti kuin alussa. Periaatteessa jatkan kyllä, elämäntapa tästä tuli.

4. Kilpirauhasen vajaatoimintaa poden ja molemmat kilpparit poistettu 10v sisällä, lisäksi vuosi sitten todettu keliakia, joka myös aiheutti omat vaikeutesa, mutta asioita opiskeltua niistäkin oppi uutta, mitä maha kestää ja mitä ei. Uskon kyllä, sen ansiosta sain painon ennätyslukemiin ja niissä pysynyt, tosin senkin tiedän, että talvella tulee sen pari kiloa lisää, mutta sen kestää. Vaatekoko ei kuitenkaan muutu mihinkään eikä tartte lähteä ostamaan isompia vaatteita, vaan samat menee silloinkin.

Tapaus 26: Vhh:lla 3 vuotta

Olen karpannut vuodesta 2008 syyskuusta asti. Aluksi ketokarppasin pari viikkoa, sitten laskin hiilareita, nykyisin en ole tiukkapipoinen karppi, vaan saatan maistella muutakin, mutta voin paljon paremmin kun en syö leipää, pastaa. Riisiä syön joskus harvoin, mutta perunasta tulee olo, niinkuin olisi kiviä syönyt, ruoka ei sula millään. Leipä on myös ollut vaikeaa, heti ripulilla kun syön leipää. Aluksi pudotin painoa n. 5kg. Se oli myös tavoitteeni, en ole koskaan ollut paljoa ylipainoinen.
Söin ennen kevyesti,koin ainaista nälkää. Kärsin kovista närästyksitä, söin melkein säännöllisesti vatsansuojalääkkeitä, pahimmillaan tupla-annoksia. Talvella ihoni oli kuiva ja taipeissa oli aina punaiset kuivat läiskät, tyypillinen atoopikko. Kaikki nämä oireet ovat poissa, ei enää jatkuvaa ihon rasvailua, ei vatsansuojalääkkeitä! Ennen kynnet katkeilivat, nykyisin ei koskaan.
Olen virkeä, en tarvitse pitkiä yöunia, 6 -7 tuntia yleensä riittää. Vatsanturvotukset ovat kokonaan hävinneet, ennen vatsani kupli äänekkäästi. Huvittaa nuo mainokset noista jogurteista, jotka muka estää vatsankuplintaa, siihen riittää, kun jättää leivän pois. Hiukan huvittuneena olen seurannut karppikeskustelua, en todella ole tiukkapipoinen karppaaja, joskus vaan tekee mieli jotain niin sitten syön sitä hyvällä omalla tunnolla. Mutta en suostu palaamaan vanhaan ruokavalioon! Nuo vastustajat eivät ymmärrä kuinka terveellistä ja monipuolista ruokavaliota noudatamme. Itse en ole eläissäni syönyt niin monipuolista ja terveellistä ruokaa kun nykyisin syön, katson tarkkaan mitä laitan suuhuni, mieluiten luomua, ja valmistan aina ruuan itse, ei eineksiä. Paljon vihanneksia. Korvaan perunan vihanneksilla, pavuilla, juureksilla. Luen kaupassa aina, ettei ole liian montaa E:tä ja muutenkin tarkastan mitä ruoka, jota ostan pitää sisällään. Olen oppinut paljon ravinnosta, mitä en aiemmin tiennyt.
Pidän mm. Antti Heikkilää merkittävänä uranuurtajana Suomessa, hänen kirjansa ovat hyviä mm. Diabeetikon hoito ruokavaliolla: Hän on kyllä aika räväkkä ja kaikki ehkä eivät pidä hänen tyylistään, mutta minulle hän on ollut merkittävä aloitteenpanija tälle ruokavaliolle lähtiessäni. Hän on saanut monta II tyypin diabeetikkoa täysin parantumaan taudistaan.
Olen itse sairaanhoitaja, työskentelen perusterveydenhullossa poliklinikalla. Terveyskasvatustyö on minulle tuttua, ja mm. kolesterolilääkkeen valtava lisääntynyttä käyttöä olen saanut läheltä seurata. Myös miten lääketehtaat saavat lääkärit marioneteikseen! Heillä on valtaa! On helppoa mainostaa lääkkeitä ja saada ihmiset ymmärtämään, että ilman tuota ja tuota ei voi tulla toimeen. Ihmiset tänä päivänä haluavat kaikki heti, jos sairastuvat niin lääke sairauteen pitää saada heti. Näimme viime talvena miten ihmiset tappelivat sikainfluenssarokotteista! Thl provosoi ihmiset rokotetta ottamaan!  Ihmiset on medikalisoitu, niinkuin olemme tv dokumenteista nähneet. En ole sinulle mikään malliesimerkki, kun en ole ollut kovin lihava, mutta suuret hyödyt koen itse saaneeni tästä ruokavaliosta.

Tapaus 27: Vhh:lla 9 vuotta

1. 2003

2. Jätin pois karkit, pullat, vähensin leipää, mutten jättänyt kokonaan pois. Tilalle vihanneksia, pähkinöitä (niitä opin syömään), siemeniä. Ylipäänsä sokerin käyttö väheni.

3. Samoilla periaatteilla. Aluksi vapautuminen vähärasvaisuudesta tai kielletyistä ruoista, kuten rasvaiset juustot ja liha lisäsi niiden kulutusta. Ajan myötä tilanne tasaantui, joten käytännössä syön saman verran proteiineja kuin ns. virallisterveellisesti syövät. Nykyisin pihvit ja muu vastaava jää yhä useammin väliin. Valitsen mieluummin kanaa tai kalaa. Median välittämä kuva vain pekonia ja munia syövistä hiilareitarajoittavista on todella vääristynyt. On myös surkuhupaisaa, että asiantuntijat eivät edes viitsi selvittää, mitä ihmiset oikeasti syövät, vaan toistavat lausunnoissaa kärjistettyä kuvaa. Leipä ei ole minulla ollut koskaan pannassa, mutta en myöskään näe yhtään syytä, miksi minun pitäsi syödä sitä 7 palaa päivässä. Sen sijaan vältin ruokavalioni takia eräällä parin viikon työjaksolla syömästä 11 viineriä tai pullaa. Pulla päivässä on OK?

4. Hoikka en ole koskaan ollut, enkä ole nytkään. Oma tyylini ei siis laihduta, mutta olo on silti parempi kuin ennen ruokavaliomuutosta. Ennen syöminen hallitsi minua, nyt minä hallitsen syömistä. Pärjään kolmella aterialla päivässä. (aamiainen, lounas, päivällinen – tai kooste jääkaapista löytyvistä aineksista. tilanteesta riippuen.)Olen elämässäni kaikkein eniten ajatellut ruokaa, kun olinPainonvartijoiden dieetillä. Silloin mietin koko ajan mitä syön seuraavaksi. Tällä ruokavaliolla unohtaa ruoan, kunnes nälkä tulee luonnollisesti. Makeanhimo katosi.

Verenpaineeni on alhainen ja veriarvoistani lääkäri totesi: ”Tämän parempi ei voi olla”. Mainoksista päätellen suomalaisten kansantauti on kupliva vatsa. Tällä ruokavaliolla moista ongelmaa ei ole. En muista koska olisi ollut ummetusta tai ilmavaivoja.

Tapaus 28: Vhh:lla useita vuosia“

1. En edes muista vuosilukua. Muistan kyllä, että aika pian aloituksen jälkeen menin Vaasaan ystävättäreni luo, joka meinasi lentää perseelleen, kun ilmoitin, etten syö esim. perunaa. Tämä rouva karppaa nykyään.

2. En mitenkään kovin tarkasti, koska noudattelin jotenkin löyhästi Montignacin oppeja, missä kehotettiin syömään täysjyväleipää yhdessä jonkun rasvattoman levitteen kera.

3. Keskimäärin syön ehdottomasti selvästi valtaväestöä vähemmän hiilareita. Se, että slaabailen välillä, eli jos/kun ei ole kunnollista syötävää, syön sitten hiilareita. Esim. kesällä töissä, kun oli oikein julmetun kiirettä ja tolkuton kuuma ja hiki, niin kun silmissä alkoi heittää, ja eteen lykättiin siivu erittäin suolaista henkilökunta-pizzaa, niin en miettinyt hetkeäkään, ettäkö olisin jättänyt sen syömättä. Toisaalta, maksimissaan söin päivässä kaksi siivua pizzaa (eli 1/4-osa pizzasta), enkä missään nimessä joka päivä. Mutta söin mieluummin kuin kaaduin maahan. Silloin kun oli mahdollista, söin ravintolan seisovasta salaattibaarista yhdistetyn lounaani ja päivälliseni. Ja välipalani.
Uskon, että keskimäärin syön päivässä hiilareita jonkun verran yli 100 gr. nykyään. Sitten – valitettavasti – siihen tulee lisää suklaa, jota miehelläni on aina ja jota hän syö kuin leipää. En ole onnistunut pääsemään suklaasta irti. Heikkoutta, tiedän. Mutta olen huomannut, että kun hiilarimääräni pysyvät jossain välillä 70 tai 80 – 130 tai jopa vähän yli, niin silloin voin suht’ hyvin. Hapankorppu tai ns. kuivattu riihinäkkäri kuuluvat ruokavaliooni, ei kuitenkaan päivittäin. Rasvaiset jugurtit (turkkilainen jne.) ovat jääneet joitakin harvoja tilaisuuksia (jälkkäri marjojen kera) lukuun ottamatta kokonaan pois ruokavaliostani.

4. Jos vertaan itseäni ikäisiini muihin naisiin, niin voin erinomaisen hyvin. Pari vuotta sitten olin terveystarkastuksessa, otettiin kaikki verenkuvat jne, mutta lopulta en edes muistanut kysyä, oliko siellä jotain ihmeellistä. Ehkä johtui siitä, että sanottiin, että jos on, niin otetaan kyllä yhteyttä. Eivät ottaneet.
Toki tiedän, että onhan perimälläkin merkitystä, mutta tiedän myös, ettei se kaikkea kerro. Olen flunssassa harvemmin kuin monet muut, ja kun flunssa tulee, se menee suht’ nopeasti pois. Minulla ei ole muuta lääkitystä kuin polvea ja nivelen verenkiertoa & voitelua kohentavia lääkkeitä. Kesällä, kun tukka oli päässyt vähän turhan pitkäksi, niin kampaaja totesi, että hänellä on tasan ensimmäinen kerta elämässään, kun hän joutuu ohentamaan suomalaisen 55-vuotiaan naisen hiuksia, koska ne olivat niin paksut. Tuskinpa voin kovin huonosti. Summa summarum: en voi valittaa. Kun vielä osaisin päästää suklaasta ja joskus jäätelöstä irti, niin…

Tapaus 29: Vhh:lla 4 1/2 vuotta

1. Kesäkuu -07

2. Muutos aiempaan oli merkittävä. En laskenut hiilareiden grammamääriä, mutta katson niiden yleensä olleen 30-100g/päivä. Kulutukseni oli luokkaa 3000 kCal tai ylikin. Eli hiilareiden osuus energiasta oli luokkaa 4-15%. Olkoonkin, että ensi kuukausienkin aikana oli päiviä jolloin saatoin mennä ylärajan yli. En ollut sidottu mihinkään vhh-guruun vaan tämä oli oma juttuni alusta pitäen.

3. Kovin löysin rantein olen jatkanut kuten alussakin. Välillä söin kotikutoisesti Monticnaqin tyyliin. En kuitenkaan väistellyt tyydyttynyttä rasvaa tai sokeria kuten Monti, mutta rytmitin aterioita hiilari+protsku, protsku+rasva, eli väistelin aterioilla suuren hiilarin ja rasvan yhdistelmää. Monti aikoina söin hiilareita n. 150g/päivä ja protskun suhteellinen osuus kok. energiasta oli luokkaa 25-30% eli suuri. Kotikutoinen Monti laukaisi alun menestyksellisen karppauksen jälkeisen jumin jolloin painoni oli 95-100 kg.

Nyt syön kait jotenkin hiilaritietoisesti. Hiilarimäärät pyörivät jossain 20-200g/päivä. Eli 3-30% kokonaisenergiasta. En missään vaiheessa ole kieltänyt itseltäni mitään ruoka-ainetta kokonaan, en edes transrasva namuja/keksejä tai ns. raffinoituja hiilihydraatteja. Esim. salaatteihin lisään yleensä sokeri n. 4-8g/ateria.

4. Terveydentila on kaikilla mittareilla parempi kuin ennen kesäkuuta -07. HDL korkeampi, LDL matalampi, kunto aivan eri tasolla, iho terveemmän näköinen. Närästys, rintakivut joko kokonaan pois tai oleellisesti vähemmän. Piereskelyä vähemmän, tosin jos otan esim. leipää niin johan rupeaa paukkumaan. Niin ja sitä painoa on n. 93 kg kun pahimmillaan oli 117kg. Onneksi kuitenkin nerokkaat asiantuntijamme voivat katsoa tilastoistaan, että voin paljon huonommin ja painoni on jo palannut takaisin lähtöpisteeseensä.

Tapaus 30: Vhh:lla 5 vuotta

1. aloitin vuonna 2006
2. noin 50 gramman tienoille
3. Jatkan. Syön kaikkea paitsi margariinia kohtuudella, päivittäiset makrot pyörivät noin 70 g hiilareita, 100-120 proteiinia ja 100 rasvaa.
4. Erinomainen. Olen päässyt eroon mm. atooppisesta ihottumasta, invalidisoivista kuukautiskivuista, jojottelusta, laktoosi-intoleranssista ja jatkuvista vatsavaivoista.

Tapaus 31: Vhh:lla 10 vuotta

1. melkein päivälleen 10 v sitten
2. aloitin noin 40 hhg tasosta mitenkään tarkasti laskematta
3. Jatkan edelleen. Mikään ei ole kiellettyä, mutta runsaammin hiilaria sisältäviä syön vain vähän kerrallaan, esim. banaanista vain pätkä tai puolikas pienestä.
4. Terveydentilani on luullakseni hyvä. Syy jatkamiseen on, että enempi hiilari yksinkertaisesti väsyttää ja aiheuttaa kiljuvaa nälkää. Vhh:lla virtaa riittää tasaisesti.