Henkka Hyppönen pohtii kirjassaan, mitä ihmettä on tapahtunut elämällemme. ”Valituksen ja pahoinvoinnin määrästä päätellen elämme ihmiskunnan historian surkeinta ajanjaksoa. 750 000 suomalaista käyttää mielialalääkkeitä. Työssä jaksamisesta perustetaan projekteja tuon tuosta. Joka viidennellä työssäkäyvällä on kokemuksia arkea haittaavista muistihäiriöistä, joiden syynä on masennus, ahdistus tai uupumus. Yksi yleisimmistä terveysongelmista on itse hankittu ylipaino.”

[Mikä oli reaktiosi, kun luit edellä olevan? Ajattelitko ehkä: ”No joo siinä taas yksi hyvintoimeentuleva ja menestyvä besserwisser, syntymälaihakin varmaan, tulis hetkeksi elämään MUN elämää niin näkis…”]

Hyppönen esittää peruskysymyksiä:

Kuka mä oon? ”Olemme oman elämämme herroja, vapaita tekemään omat valintamme. Yritämme maksimoida elämän tuottaman mielihyvän ja teemme sen omista lähtökohdistamme. Kukaan ei ole herramme, ei työpaikalla eikä taivaassa, koska olemme oman universumimme keskipisteitä. Identiteettikriisi isolla alkukirjaimella.”

Nurkan takana on mörkö Koska nykyisin olemme tietoisempia kaikista kaukanakin olevista vaaroista – ja toisaalta elämme auttamattoman irti luonnosta, pelkäämme kaikkea mahdollista. Tämä ilmenee lisäainepeloissa, epidemiapeloissa, onnettomuuspeloissa jne. Tämä ilmenee myös ylisuojelevassa lastenkasvatuksessa, josta Tatu Hirvonen kirjoittaa kirjassaan Varo, varo!

Mulla on tylsää Ensimmäinen reitti tylsyyteen kulkee laiskuuden tietä. Kun ihminen ei enää itse ota vastuuta viihtymisestään, ollaan matkalla apatiaan. Toinen reitti on urbaani transsi, ärsykkeiltä suojautuminen, kun pään ulkopuoliset tapahtumat eivät vaikuta ihmisen sisäiseen maailmaan. Kolmas tie kyllästyneisyyteen kulkee kokemuksen kautta (tää on niin nähty). Neljäs reitti on pakonomainen kicksien hakeminen. ”Asiat alkavat tuntua vasta kun pyllyssä on päristin, korvissa suristin ja silmissä vilisee.”

Levoton Mieli hyppii asiasta toiseen ja hälisee silloinkin kun ärsykkeitä ei ole. ”Vika ei ole MTV:n leikkaustyylin, yritysmaailman eikä edes kapitalistisen järjestelmän. Vika on siinä, että emme osaa keskittyä, olla läsnä.”

Henkka Hyppösen väite kuuluu:”… nykyihmisen vaiva (pitkittynyt tuska, epämääräinen ahdistus, erilaiset harhakuvitelmat, tunnekiihotus, ylenpalttiset halut, puutuneisuus, turtuminen, pelot ja pelkotilat, mielen hälinä, krooninen stressi ja erillään olemisen kokemus) johtuvat pohjimmiltaan läsnäolon puutteesta. Niin kauan, kun ihminen on ”poissa”, hän kärsii. Nämä vaivat voi hoitaa pois nauttimalla elämänsä raakana.

Hyppösellä on selkeä  vastaus siihen, millä mielen hälinä tyynnytetään ja opitaan läsnäolevaksi: MEDITAATIO. Kirjassa kerrotaan yksinkertaisia esimerkkejä elävästä elämästä – ja vältetään viisaasti ne tavanomaisimmat kuopat joihin länsimainen meditaatiosta ja läsnäolosta kirjoittava helposti sortuu: kirjassa ei ole new age -henkistä löpinää eikä toisaalta selitetä asioita älyllisesti ja rationaalisesti puhki. Hyppönen kykenee myös itsekritiikkiin ja -ironiaan kuvaillessaan omaa tietään läsnäolevaksi ihmiseksi.

♠♥♦

Kirjassa A Guide to Buddhist Meditation siteerataan tsekkiläisen runoilijan Miroslav Holubin runoa The Door:

”Go and open the door. /Maybe outside there’s/ a tree, or a wood,/ a garden,/ A magic city.

Go and open the door./ Maybe a dog’s rummaging./ Maybe you’ll see a face,/ or an eye,/ or the picture/ of a picture.

Go and open the door./ If there’s a fog/ it will clear.

Go and open the door./ Even if there’s only/ the darkness ticking, / even if there’s only/ the hollow wind,/ even if / there’s/ nothing/ is there,/ go and open the door.

At least/ there’ll be / a draught.”

Kuva:

Buddha statue over water / pond http://www.thebuddhasface.co.uk

Luettavaa:

Henkka Hyppönen: Nautitaan raakana – Elämä sellaisenaan, mitään lisäämättä, mitään poistamatta (Tammi 2011)

Paramananda: A Practical Guide to Buddhist Meditation (Fall River Press 1996)