Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin SIIRRÄMME HAAVEEMME JA TAVOITTEEMME tulevaisuuteen: ”aloitan sitten uuden vuoden jälkeen … on ollut niin rankka syksy / on niin pimeää ja kylmää / pikkujouluaikaan on pakko juoda glögiä / jouluna SAA syödä …”.

Kuten Kukka kysyy Maanantaisoturit-kirjassa: ”Miltä kuulostaisi NYT?”

Eikä se suinkaan tarkoita sitä, ette saisi nauttia joulunajasta, ei sitä ettet saisi herkutella – eikä sitä, ettet olisi ansainnut tai olisi sen arvoinen.

Se tarkoittaa sitä, että voit myös päättää juhlia sallitusti ja hallitusti. Ei ole ihan pakko antaa kaiken riistäytyä lapasesta ja herätä sitten tammikuun alussa pöhöttyneenä ja krapulaisena pitkän sokerihumalan jälkeen.

Olen itse laittanut näyttöni taustakuvaksi vanhan Mauser-mainoksen. Muistuttamaan minua siitä, että olen oman elämäni Maanantaisoturi!

 

Joka maanantai joku aloittaa uuden elämän. Muutos on aina tarpeen, sillä tuskin on olemassa pitkäaikaista hyvän pysyvyyden tilaa – on vain eteen- tai taaksepäin. Loppu on polkemista.

Mutta miksi maanantait eivät kanna? Onko aina pakko aloittaa uudestaan?

Vuosien kierto on tuttu ja tylsä. Syksyllä laihdutetaan kesää pois lanteilta. Pikkujouluksi sama uudestaan. Kun pikkumusta on riisuttu, jatkuu joulumässäys. Tammikuussa palataan vaa’alle ja kärvistellään tipattomina ja sokerittomina seuraavaan repsahdukseen. Vielä huhtikuussa kiritetään kohti bikinikuntoa, joka olisi kiireesti saatava kesäksi.

Koko ajan laihdutetaan, mutta mitään ei tapahdu. On hämmentävää, miten se, mitä ajattelee ja tekee, ja josta puhuu koko ajan, voi olla niin tuloksetonta. Miten voi laihduttaa ja ajatella laihduttamista viisi vuotta putkeen ja olla silti koko ajan samankokoinen – tai ehkä jopa läskimpi?

On surullista olla aina se, joka aloittaa uudestaan, joka maanantai ja jokaisen kuun ensimmäinen päivä. Ja lopulta toteaa lihoneensa entisestään, katsoo peiliin ja päättää taas: ”Nyt mä kyllä …”.

Voi, kunpa sitä osaisi ja pystyisi jatkamaan tästä ikuisuuteen sitä, minkä aloittaa!

Vuodet kuluvat, naistenlehdet myyvät laihdutusotsikoilla, ja me vain lihomme. Mikäli se ei olisi totta, olisimme kaikki terveitä, eikä pussikeittokuureja olisi olemassakaan.

Mutta mikseivät kuurit toimi? Mikseivät lupaukset pidä?

Vastaus lienee itsestäänselvä: meillä ei ole ollut suunnitelmaa. Pitää olla suunnitelma, realistinen ennen kaikkea. Tavoitteen pitää olla riittävän konkreettinen. ”Pitää laihtua” ei riitä. Myös ”Pitää laihtua 10 kiloa” on liian epämääräinen, mikäli sen ympärille ei ole tehty tarkkaa suunnitelmaa, miten tavoite saavutetaan.

Joka puolelta tulvii ohjeita:

”Muuta ruokavaliosi tällaiseksi!”

”Ala treenata näin!”

”Lopeta mässyttämisen ja ala urheilemaan!”

”Syö vähemmän ja kuluta enemmän!”

Ihan niin. Kiitos vaan. Latteuksia riittää hyllyn täydeltä, taikaa ei ole missään. Jos haluat muuttaa ruokavaliosi ja ottaa liikunnan aidoksi osaksi elämääsi, se vie aikaa. Ei kukaan nouse sohvalta suoraan sprintteriksi.

Hyvät asiat syntyvät hiljalleen. Sinun pitää löytää itsellesi oikea elämäntapa. Ei pakkomielteinen koko elämän kitumo, vaan ruokavalion, treenien ja levon kokonaisuus, jota voit, ja ennen kaikkea haluat, toteuttaa tästä ikuisuuteen.

 

Lue myös:

Läskit tytöt eivät pääse Milanoon, kokonaiset pääsevät mihin haluavat

Selluliitin työntö ja voima – ja väsyneet aivot