Vietimme pidennetyn viikonlopun Barcelonassa. Ohjelmassa oli lähinnä kävelyä, kävelyä, haahuilua ja kävelyä. Jo heti lentokentältä tullessamme onnistuimme järjestämäään itsellemme pitkän marssin. Jäimme pois Espanjalaisella torilla ja päättelimme kartan perusteella ettei hotellille ole kuin 3-4 kilometriä, menemme siis kävellen. No, sinne oli lähemmäs kymmenen kilometriä ja erinäisten eksymisten jälkeen olimme hotellissa kolme tuntia myöhemmin.

Lauantaina kiertelimme kaupunkia ja katselimme ihmisvilinää sekä vierailimme tietysti kauppahallissa tutkailemassa paikallisia kulinaarisia nautintoja. Espanjalainen tapa syödä vaikuttaa olevan se, että aamulla syödään jotain makeaa ja espresso, lounaaksi tapaksia tai jotain pientä suolaista, samoin töiden jälkeen illansuussa, ja varsinainen ateria syödään sitten iltamyöhäisellä. Silloin kun me jo nukuimme autuaan unta…

Serranon kinkku oli hyvää, samoin chorizomakkarat. Söimme tietysti tapaksia, ne olivat kohtuullisen hyviä, mutta eivät mikään järisyttävä makuelämys. Kauppahalli näytti olevan suosittu tapaspaikka paikallisten keskuudessa.

Meidän periaatteemme matkoilla on karttaa kaikkia turistien suosimia ruokapaikkoja. Hyvä merkki ruokapaikassa on, että menu oven ulkopuolella on vain maan omalla kielellä ja ruokailemassa vain paikallisia. Onnistuimme löytämään tämmöisen paikan yhdeltä keskustan sivukadulta. Ovella meitä tervehti sydämellisesti abuela, joka *luultavasti*  kysyi meiltä, olemmeko varanneet pöydän. Emme olleet. meidät opasteetiin kuitenkin pöytään ja tarjoilija, joka osasi pari sanaa englantia, toi ruokalistan. Söimme vuohenlihaa ja lampaanlihaa paahdetun paprikan ja uuniperunan kera. Ruokajuomana paikallista punaviintä. Liha oli niin tajuttoman hyvää ja mureaa, etten tiedä olenko koskaan ravintolassa saanut yhtä hyvää. (Jos jotakuta kiinnostaa, ravintola on Rincón de Aragón, ja osoite on C/Carmen, 28, 08001 Barcelona, Telefono 93-302.67.89)

Sunnuntaina vietimme ”Gaudi-päivän” ja kiersimme katsomassa arkkitehti Antoni Gaudin huvilan ja tietysti Sagrada Familian ja muita hänen töitään. Gaudi itse on kiinnostava hahmo, kirjahyllystämme löytyneen Gaudi-kirjan (Juan-Eduardo Cirlot: Gaudi – An Introduction to his architecture) mukaan ”viisas mies ja valaistunut tohtori ja nero”. ”Siis kaappihomo”, tuumi ukko. Gaudin työt olivat hienoja – mikäli pitää taloista, jotka muistuttavat sieniä …

Gaudin huvila sijaitsee kukkulalla, Güellin puistossa. Sieltä oli hienot näkymät kaupunkiin. Ja sieltä löytyi taas yksi huvila unelmien kirjaani:

Maanantaina ostimme tuliaisiksi hillittömän kasan erilaisia  kala- ja äyriäissäilykkeitä. Tulossa on siis tarinaa espanjalaisista ruokakokeiluistamme!

PS. Woody Allenin elokuva Vicky Cristina Barcelona on loistava. Allenin ote ei ole hiukkaakaan herpaantunut.

Advertisements