Tein kirjallisuustutkimuksen aiheesta: Miten torjut / hoidat syöpää syömällä?

Ravitsemushoito-oppaassa dosentti Ursula Schwab kirjoittaa, että jo sairastuneen potilaan hyvän ravitsemustilan ylläpidon kulmakivi on yksilöllisyys. ”Keskeisintä on riittävän energian saannin turvaaminen. — Mikäli potilas pystyy syömään kiinteää ruokaa, mutta ruokamäärät eivät ole riittävät, voidaan energiatiheyttä lisätä rasvoilla, kermalla, juustolla ja tuorejuustolla. Ruokaan sekoitettavia täydennysjauheita voidaan myös käyttää.” Ravitsemushoito-oppaassa keskitytään siis jo syöpää sairastuneen potilaan yksilölliseen hoitoon. Keskeistä on turvata energian ja ravinteiden saanti eri tilanteissa, varsinkin sädehoito vaikuttaa ravinnonottoon ja ravinnon hyväksikäyttöön. Ennaltaehkäiseviä ohjeita kirjassa ei anneta.

Luontaislääkintään perehtynyt kasvitieteen tohtori Toivo Rautavaara kertoo, että perinteinen suomalainen syövänhoitokeino ovat olleet mustikat ja koivuntuhkalipeä, venäläiset hoitivat syöpää pakurikäävällä. Hän mainitsee myös antroposofisen mistelivalmiste Iscadorin (todeten, että käyttäjät ovat saaneet hyviä kokemuksia, mutta syöväntutkimuslaitokset ja viranomaiset ovat sitä mieltä, ettei tehoa ole todistettu).  Rautavaaran mukaan saksassa käytetään myös alunperin ruotsalaista perua olevaa kateenkorvarauhasvalmistettta, ja Yhdysvalloissa kehitettiin aprikoosin siementen sisältämästä sinihaposta Laetrile-niminen luontaislääke, jonka käytön FDA on kieltänyt. Laetrilellä hoitavat lääkärit ja heidän potilaansa siirtyivät Meksikoon. Rautavaara käy läpi lukuisia eri tutkimuksia ja oppisuuntia, ja esittelee myös syöpää ennaltaehkäisevänä keinona painonhallinnan ja ruokavalion. Tärkeänä syöväntorjuntakeinona hän mainitsee maasäteilyn poistamisen (ei kylläkään kertonut, millä maasäteily näissä tapauksissa tutkitaan. Taikavarvullako?).

Ravitsemusterapeutti Pirjo Saarnia kirjoittaa: ”Aiemmin syövän ajateltiin olevan pitkälti geenien aiheuttamaa. Nykytutkimuksen valossa jopa 70% syövistä on elämäntapojen aiheuttamia.” Saarnian mukaan syöpäsolut inhoavat kasviksia, hedelmiä ja ravintokuitua. Suurin osa syöpätapauksista aiheutuu tupakanpoltosta, liikalihavuudesta, liikunnan vähäisyydestä, alkoholinkäytöstä ja huonosta ruokavaliosta. Punaista lihaa ja prosessoituja lihatuotteita kannattaa välttää. Saarnia siteeraa kanadalaisia syöpätutkijoita, joiden mukaan on olemassa paljon yksittäisiä ruoka-aineita, joilla näyttäisi olevan syövän kehitystä estäviä tai hidastavia vaikutuksia. Tällaisia ruoka-aineita ovat parsa- ja ruusukaali, tomaatti, marjat ja viinirypäleet, sitrushedelmät, valkosipuli ja kurkuma. Juomien aatelia on vihreä tee, jota nauttimalla saa elimistöönsä runsaasti syövän torjunnassa tärkeänä pidettyjä katekineeja. Saarnian mukaan monet tutkimustulokset viittaavat siihen, että kaalia usein nauttivilla esiintyy syöpää vähemmän kuin niillä, joiden lautasilta sitä löytyy vain harvoin. Lisäksi hän ylistää suomalaisia metsämarjoja. Esimerkiksi Suomessa tehdyissä (eläin)kokeissa lakkaa, puolukkaa tai valkoherukkaa sisältävä ruokavalio pienensi sekä kasvaisten lukumäärää että kokoa. Marjojen käyttö näyttäisi olevan tulevaisuuden syövänehkäisyssä lupaava keino.

Yhdessä lääkäri Ilkka Salmenkaidan kirjoittamassamme kirjassa toteamme: ”Uusimmat rintasyöpää koskevat epidemiologiset tutkimukset kuitenkin osoittavat, että sokeriaineenvaihdunnalla luultavimmin on osuutensa joidenkin syöpien kehittymisessä, tosin ei välttämättä sokerimetabolian vaan hormonitasojen kautta. Korkeat insuliinitasot ovat yhteydessä kohonneisiin vapaisiin sukupuolihormoneihin, jotka voivat vaikuttaa esimerkiksi rinta- ja eturauhassyöpään. Lisäksi kohonneet insuliinitasot sekä kohonnut IGF-1, insuliinin kaltainen kasvutekijä, ovat syöpään mahdollisesti vaikuttava hormonaalinen reitti. Silti konkreettista sokerin ylitarjontaakaan ei voida sulkea pois mahdollisena syöpään vaikuttavana tekijänä. Tohtori Walter Willett kollegoineen tutki rintasyövän esiintymistä meksikolaisnaisten keskuudessa ja havaitsi, että niillä naisilla, joiden energiasta 57% tai yli tuli hiilihydraateista, riski sairastua rintasyöpään oli 2,2 kertaa korkeampi kuin naisilla, joiden ruokavalio oli tasapainoisempi. Kaikista hiilihydraateista sakkaarosilla ja fruktoosilla vaikutti olevan voimakkain yhteys syövän esiintymiseen.

Samantyyppiseen lopputulokseen makroravinteiden osalta päätyi eturauhassyöpää tutkinut kanadalainen tutkijaryhmä. Heidän mukaansa ravinnon sisältämien hiilihydraattien glykeemisen indeksin sekä glykeemisen kuorman ja eturauhassyövän esiintymisen välillä oli selvä yhteys. Harvard Medical Schoolissa on tutkittu myös rasvan ja rintasyövän välistä yhteyttä. Tutkittavana oli 88 795 sairaanhoitajaa 14 vuoden ajan. Tutkimustulosten mukaan ravinnon rasvalla ei ole vaikutusta rintasyövän syntyyn. Vähärasvaisuuden rintasyöpää ehkäisevälle vaikutukselle ei löytynyt tieteellistä näyttöä. Suolistosyöpien ja rasvan tai lihatuotteiden yhteyttä ei myöskään ole pystytty todistamaan, sen sijaan yhteyksiä liiallisen energiansaannin ja korkean glykeemisen indeksin hiilihydraattien nauttimisen ja eräiden suolistosyöpien välillä on esiintynyt. Liiallinen energiansaanti luonnollisesti tarkoittaa ylipainoisuutta.

Ravitsemustieteen tohtori Patrick Quillin hoitaa syöpäpotilaita Amerikan Syövänhoitokeskuksessa Tulsassa. Hänen mielestään nykyisessä syövänhoidossa jätetään kokonaan ottamatta huomioon se yksinkertainen tosiasia, että sokeri ruokkii syöpäsoluja. Hänen ohjeistuksiinsa syövän oheishoidossa kuuluu veren sokeriarvojen tasoittaminen ruokavalion avulla. Syöpäpotilaan ruokavalion hiilihydraattien tulisi koostua matalan glykeemisen indeksin hiilihydraateista.

Toki yksi voimakkaimmista kokonaisterveydentilaan vaikuttavista asioista on tupakanpoltto, myös syöpätautien osalta. Oli ravinnon koostumuksesta mitä mieltä tahansa, tupakanpolton lopettaminen on erittäin suositeltavaa.”

Tuosta kohdasta ”suolistosyöpien ja rasvan tai lihatuotteiden yhteyttä [syöpäsairauksien syntyyn] ei myöskään ole pystytty todistamaan” olen itse nykyisin toista mieltä. Tyydyttyneen rasvan ja prosessoidun lihan runsaalla syömisellä on mielestäni yhteys suolistosyöpien syntyyn.

Alfred Vogelin mukaan ”elintasoravinnon” syöminen vahingoittaa ihmisen soluja. Syödään liian paljon niukkaravinteisia valkuaisaineita ja käytetään liikaa eläinrasvoja. Soluterveydelle haitallisia tekijöitä ovat aineenvaihduntahäiriöt, krooninen ummetus ja dysbakterian aiheuttama jatkuva suolistokäyminen sekä hapenpuute, lääkkeet  ja ympäristökemikaalit. Ainoana tämän kirjallisuuskatsaukseni kirjoittajista Vogel nostaa esiin myös psyykkiset tekijät:”Jatkuva henkinen paine on solujen toiminnalle vaarallisempaa kuin mikään muu. Voi jopa väittää, että henkinen paine myrkyttää elimistön nesteet ja heikentää solujen elinehtoja enemmän kuin kaikki muut syöpää aiheuttavat tekijät yhteensä.” Syövän hoidossakin Vogel painottaa ruokavalion lisäksi henkisen tukemisen merkitystä.

*************

Yhtenäistä säveltä syövän ennaltaehkäisyyn ja ruokavaliohoitoon ei näistä ihan löytynyt. Aika moniääninen sinfonia – tai kakofonia – pikemminkin. Jos itse tai oma läheiseni sairastuisi syöpään, poimisin kaikilta niitä fiksuimpia ja oivaltavimpia paloja. Karttaisin sokeria ja teollisia lihajalosteita sekä eineksiä (kuten teen jo nyt terveenäkin), panostaisin entistä enemmän todella monipuoliseen ravinteiden saantiin luonnollisista lähteistä. Uskoisin Saarniaa ja kanadalaistutkijoita ja söisin paljon kaalia ja marjoja. Valjastaisin kaiken henkisen voimani toimimaan parantumisen puolesta – ja vaikka tutkisinkin vaihtoehtoja ja ehkä kokeilisinkin niiistä jotakin, kyllä minä lääkäriin menisin enkä poppamiehelle.

Hyytinen et al.: Ravitsemushoito-opas (Duodecim 2009)

Rautavaara, Toivo: Miten luonto parantaa (WSOY, 1980)

Pirjo Saarnia: Ruoan terveysvaikutukset (Otava, 3. painos 2010)

Salmenkaita, Ilkka ja Tavi, Varpu: Laihdu ilman nälkää (my.book 2009)

Vogel, Alfred: Luonto, paras lääkitsijä (A.Vogel Oy, 2007)