Vietin elämäni ensimmäisen kylpyläviikon Tsekin tasavallassa Máriánske Láznêssa. Miehellä oli yksi lomaviikko pitämättä ja löysimme huippuedullisen viimehetken tarjouksen … Viikko puolihoidolla (joka tarkoitti aamiaista, soppalounasta ja päivällistä eli oli ihan riittävä täyshoito) ja yksi kuurihoito yöpymistä kohti reilulla kahdella sadalla ei ole paha. Mutta valitettavasti vanha totuus siitä, että kun halvan ostaa niin halvan saa, piti paikkansa nytkin. Hoidot olivat lähinnä sellaisia näennäishoitoja: kuuma tyyny selässä 20 minuuttia, makaamista jätesäkissä, johon suihkutettiin hiilidioksidia (kiva lämpö levisi jalkoihin), lymfakoneessa rullattavana oloa (ei mitään vaikutusta), pari selkähierontaa jotka oli ok. Mukavaa se oli, mutta ei sillä mitään tehoa tai vaikutusta ollut.

Sen sijaan ihanaa ja rentouttavaa oli patikoiminen Marienbadin ympäristön havumetsissä ja vuorilla. Ei ristin sielua mailla halmeilla. Eläinten jälkiä, lunta …  ja kerran törmäsimme jahtiporukkaan, joka oli metsästämässä villisikoja tai saksanhirviä, ei selvinnyt kumpia. Teimme kolmena  päivänä useamman tunnin patikkaretken.

Jos kuvaa katsoo tarkkaan, näkee metsästyslavan (vai mikä on Hochsitz suomeksi?).

Marienbad on kuurialue, koska siellä on luonnon mineraalivesilähteitä. Jokaisella lähteellä on oma nimi, ja mineraalikoostumuksen mukaan yhden lähteen vettä nautitaan sappi- ja munuaisvaivoihin, toisen anemiaan, kolmannen käytetään vain kurlaamiseen  jne. Täällä ovat terveyttään parantaneet lukuisat kuuluisat hallitsijat, taiteilijat ja tiedemiehet: Frédéric Chopin, Thomas Alva Edison, Henrik Ibsen, Franz Kafka, Tsaari Nikolai II, Gustav Mahler, Mark Twain jne. jne. Kaupungin rakennuksia entisöidään kovaa vauhtia vanhaan loistoonsa, mutta kaikkialla näkee vielä aiemman hallinnon aikaansaamaa rappiota, kuten muuallakin entisen rautaesiripun takana.

Patikointia on täällä helppo harrastaa: hankkii vaan hiukan paremman kartan infopisteestä. Kaikki tiet ovat viitoitettuja, ja polut hyvin merkitty karttaan. Emme eksyneet kertaakaan, vaikka aika ajoin tarvoimme niin umpihangessa, ettemme ihan olleet varmoja polun sijainnista.

Muut kuurivieraat eivät vaivautuneet etsimään mineraalivesilähteitä metsistä, vaan kävivät Kolonadessa täyttämässä vesipullojaan hanoista. Perinteisemmin terveysvesiä juodaan posliinipiipuista. Mekin kävimme Kolonadessa päivittäin juomassa lämmintä mineraalivettä. Hotellimme Coop Kriwan häämöttää tuolla rinteessä taustalla.

Kolonadessa oli helppo eläytyä menneiden aikojen kylpylätunnelmaan. Ehkäpä Chopin katseli kihlattunsa kanssa tätä näkymää?

Paradoksaalisinta minusta oli olla terveyskuurilla ja syödä bulkkiruokaa. Oman kokemukseni mukaan halvallakin pystyy tekemään oikeaa kotiruokaa, jos vain viitseliäisyyttä riittää, mutta ainakin meidän hotellissamme säästettiin työssä ja käytettiin eineksiä ja puolivalmisteita surutta. Leivät olivat niitä valmiiksisiivutettuja kemikaali-ihmeitä, jotka eivät koskaan homehdu, mutta saavat pintaansa jauhoisia läiskiä ja alkavat haista pahalle.  Liha- ja kalaruoat olivat tavallisen hyviä, mutta niitä oli vain pieni liraus, pääpaino oli lisukkeissa jotka olivat milloin mitäkin tärkkelysbulkkia. Kun jätti ne syömättä, jäi nälkäiseksi. Salaatit ja raasteet olivat hyviä silloin kun ne tulivat esille ensimmäistä kertaa. Mutta sitten kun ne alkoivat kiertää neljättä päivää, ne olivat jo aika liiskoja. Miehen mukaan ”ihan normia kanttiiniruokaa”. Siksi hän ei koskaan syö työpaikan kanttiinissa… Valkoisia vehnäjauhoja, sokeria ja  fruktoosisiirappia oli tungettu joka paikkaan. Tulin ajatelleeksi, että näin ihmiset pidettiin tyytyväisinä. Pikkuleipiä, leivoksia, pullia, munkkeja, viinereitä ja pehmytjäätelöä oli kyllä joka aterialla. Sellaisia teollisia, jotka eivät maistu puulle eivät haavalle – vain tomusokerille.

Sillä  ruoalla ihmiset myös saadaan pysymään sairaina ja kylpyläkuureja tarvitsevina…