Teen tietokoneeni uuden vuoden siivousta. Järjestän tiedostokansioita ja teen löytöjä. Huoh. Tietokoneellani on  kansio nimeltä Varpu kuntoon 2011. Sen sisältä löytyvät aiemmat samannimiset kansiot aina vuoteen 2003. Tämä ikuisuusprojekti näyttää olevan ravunkävelyä vailla vertaa. Oikea vitsi!

Kuluneen vuoden energia meni kahden kirjan kirjoittamiseen, Maanantaisoturit yhdessä Kukka Laakson kanssa ja Maanantaisoturin dieetti, joka on tähänastinen pääteokseni. Totta, olen ollut puhki. Olen rasittanut aivojani enemmän kuin koskaan, ja kun tavallisestikin olen ns. kova ajattelemaan, se ei ole vähän. Mutta ei se kuitenkaan ole mikään todellinen alibi treenaamattomuudelle.

Olen kyllä liikkunut paljon, hyötyliikuntaa ja kaikkea rentouttavaa. Mutta kunnon treenit ovat loistaneet poissaolollaan enimmäkseen. Aivot ovat viestittäneet väsymystä ja ruumis on uskonut. Vaikka se onkin ollut pelkkää huiputusta, koska ruumis ei ole ollut väsynyt.

Mutta uusi vuosi – tuo kaikkien maanantaitten äitipuoli! – on edessä, niinpä voin jälleen kerran aloittaa vuoden pää täynnä treeni-ideoita ja pyhiä päätöksiä. Tällä kertaa mahdollisuuteni onnistua ovat hiukan kulunutta vuotta suuremmat, sillä vuosi alkaa innostavalla pilottiprojektilla yhdessä Hanna Markukselan kanssa (täriskää vielä jännityksessä, kerron proggiksesta tarkemmin vasta myöhemmin).

 Juhanin olen tainnut turhauttaa kunnolla, loppusyksyni on mennyt nukkumaan opettelussa ja stressinhoidossa. Mietiskelyä ja kävelyretkiä. Hienoja hetkiä paljon, ja molemmat tärkeitä perusasioita, mutta nyt on korkea aika siirtyä jo eteenpäin.

Mutta mitä kaikkea kiinnostavaa löysinkään tiedostokansioistani:

Vuonna 2010 minua on kiinnostanut ortodoksinen paasto (en ole merkinnyt lähdettä, josta olen tämän napannut, jos joku tunnistaa tekstinsä, vaatiikoon kunnian heti!)

”Ortodoksisessa kirkossa paasto merkitse pidättäytymistä tietyistä ruoista sekä toisten ihmisten loukkaamisesta sanoin ja teon. Se merkitsee myös pidättäytymistä sellaisista tottumuksista tai taipumuksista, jotka erottavat ihmisen Jumalasta. Paastoa harjoitetaan henkisen kasvun vuoksi, eli pyrkimyksenä on paaston avulla saavuttaa Jumalan kaltaisuus. Ortodoksit paastoavat myös suureen uskonnolliseen juhlaan valmistautuessaan. Suurempia ja pidempiä paastoaikoja on ortodoksisessa kirkossa vuosittain neljä.

Suurta paastoa eli pääsiäispaastoa vietetään nimensä mukaisesti ennen pääsiäistä. 40 päivää kestävä paasto alkaa sovintosunnuntaina eli laskiaissunnuntaina, ja päättyy Kristuksen ylösnousemuksen juhlaan eli pääsiäiseen. Paaston aikana viinin ja lihan nauttiminen on kielletty, mutta tavallisesti vältetään myös kalan, kananmunien ja maitotuotteiden syömistä. Apostolinen paasto on Apostolien Pietarin ja Paavalin nimeä kantava paasto. Se alkaa aina viikko Pyhän Hengen päivän jälkeen, ja päättyy 29. kesäkuuta vietettävään apostolien muistopäivään. Paaston pituus on siis kunakin vuonna sidoksissa pääsiäisen ajankohtaan.

Herran äidin paasto alkaa elokuun alussa, ja päättyy Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen juhlaan, jota vietetään elokuun 15. päivänä. Neljäs ortodoksisen kirkon suurista paastoista on joulua edeltävä joulupaasto. Tänä vuonna joulupaasto alkaa 15. marraskuuta ja päättyy jouluaattoon.

Ortodoksisessa kirkossa keskiviikko ja perjantai ovat paastopäiviä paitsi paastottomina viikkoina, ja silloin, kun ne sattuvat juhlapäiviksi. Edellä mainittujen lisäksi vuoden aikana on myös joitakin muita erillisiä paastopäiviä.

Ortodoksinen paasto on pääasiassa vegaaninen – ei eläinkunnan tuotteita. Pääperiaatteena on syödä yksinkertaista ruokaa mutta ei liikaa. Paastosta on erilaisia säännöksiä, mm kylmissä ilmanaloissa sallitaan usein kalan käyttö paastoaikana. Kreikassa sääntönä on että eläimiä joilla ei ole ’selkärankaa’ saa syödä, siis mustekala jne.ovat sallittuja. Joinain paastopäivinä ei usein myöskään sallita öljyn käyttöä (öljylliset ja öljyttömät päivät on säädetty erikseen), mutta öljyä sisältävien ruokatarvikkeiden käyttö on sallittu (oliivit ja pähkinät). Vuodessa on vain muutamia täyspaastopäiviä (ei mitään ruokaa), esim. pitkäperjantai. Paastoon liittyy tietysti pidättäytyminen juhlinnasta, alkoholista (viinin käytöstä on siitäkin säännöksiä), pahoista ajatuksista jne. ja usein myös synnintunnustuksella käynti, katumusrukoukset ja maahankumarrusten teko (ainakin suuren paaston eli pääsiäispaaston aikana).”

En ole ortodoksi, eikä perinteinen paastoaminen ole todellakaan minun juttuni, mutta olen ajatellut tulevana vuonna jonkin verran soveltaa noita ajatuksia omaan elämääni. En aio viettää oliiviöljyttömiä jaksoja, mutta viinittömiä vietän perinteisesti joka tapauksessa. Osa-aikakasvissyöminen on myös suunnitelmissa, ei kuitenkaan vegaanimuodossa.

Sitten löysin ystäväni Markon  sähköpostin, jossa hän auttoi minua pois suunnittelemattomasta treenaamisesta:

Tuo freestyle -treenin vaihtelevuus on tuttu juttu. Usein tulee mentyä pitkäänkin niin että ei ole mitään runkoa tai ohjelmaa. Joskus se toimii ja on hauskaa, joskus taas tuntuu että junnaa paikallaan ja että tekee vain monia eri asioita mistä mikään ei johda mihinkään. Tuollaiseen mulla auttaa se että ottaa jonkun simppelin ohjelman ja tavoitteet ja tekee sitä jonkun aikaa, kuten 6 viikkoa. Siitä tulee ainakin vähäksi aikaa ryhdikäs olo ja usein huomaa edistyvänsä kun keskittyy vähempii asioihin kerrallaan.

Joka tapauksessa, Pavelin EKT:ssa on aika simppeli ohjelma, joka keskittyy oikeastaan heilautuksen ja myöhemmin tempauksen, sekä militarypressin ja clean&pressin ympärille. Idea on että noissa liikkeissä käydään hyvin kroppa läpi ja kun ohjelma on simppeli voi kehitystä mitata helposti.  Kirjassa on vinkkejä myös ”liian painavan” kuulan nostamiseen, joihin kuuluvat esim. push press eli thruster tai työnöpunnerrus, jossa kuula punnerretaan rinnalta suoraksi käyttämällä jalkoja apuna. Näin saadaan kuula pään päälle, minkä pitäisi vahvistaa niitä tasapainotavia lihaksia ja totuttaa kroppaa painoon.

Toinen tapa millä ETK:ssa haetaan voimaa punnerrukseen on tehdä tikapuutreenitä eli laddereita kevyemmällä kuulalla. Voisit esim. tehdä vaikka kuuden viikon jakson, jossa tehdään kolmena päivänä viikossa punnerruksia ja heilautuksia tai tempauksia, ja muina päivinä apuliikkeitä ja muuta kuntoilua.  Mä voin laittaa tähän ihan esimerkin omaisesti jonkun rungon, joka menee aika ETK:n linjoilla mutta ei ihan.

1. päivä:
8kg clean&press laddereina, eli ensin 1, tauko, sitten 2 sitten 3 ja kun ei menee enää niin alusta – kolme kierrosta
8kg swing yhdellä kädellä tai snatch, 5min, eli töitä koko ajan, tauot ja kädenvaihdot tarpeen mukaan

2. päivä
16kg push press harjoittelua, eli kuula keinolla millä hyvänsä pään päälle ja sieltä hallittu lasku 3 x 3 molemmilla käsillä
16kg swing 3min

3. päivä
8kg clean&press laddereita – 2 kierrosta
16kg swing 15s on 30s off x 5

Huom! Mitään noista clean&presseistä ei olisi hyvä tehdä epäonnistumiseen asti, vaan lopettaa kun olisi vielä yksi toisto jäljellä.

Tuon ohjelman idea olisi kasvattaa 8kg:n punnerusvoimaa niin, että saisit tehtyä kuuden viikon pätkän jälkeen enemmän toistoja per käsi kuin alussa, ja että 16kg alkaisi tuntua kevyemmältä. Siihen auttaa liikkeen tekeminen usein mutta ei loppun asti kuin harvoin. Heilautuksien ja tempauksien aikasarjojen idea on kasvattaa kuntoa ja työtehoa niin, että saat jakson lopulla enemmän toistoja noissa aikasarjoissa kuin aluksi. Eli idea on että tavallaan testaa itseään säännöllisesti jossain jutussa mitä harjoittelee, niin huomaa mihin suuntaan kehitys menee.  Kun 6 viikkoa on mennyt, on sitten taas ohjelman vaihdon tai muutoksien aika. 6 viikkoa on monien mielestä hyvä tahti vaihtaa ohjelmaa, koska usein sen jälkeen keho ei enää kehity jos kuvio pysyy samana. Sitten noiden päivien sisään ja väliin mahtuu muuta toimintaa jaksamisen ja muun elämän mukaan, tai esim. jotain spesifiä työtä keskivartalolle tai mahdollisille korjaaville ja/tai tasapainottaville liikkeille.

Toi on ohjelmana aika simppeli ja ehkä jopa tylsältä vaikuttava, mutta omien kokemusten mukaan joskus on mielekästä keskittyä johonkin yksinkertaiseen kaavaan vähäksi aikaa. Positiivista on se että noilla kahdella liikkeellä keho saa aika kattavasti ärsykettä.

Mitä olen harjoittanut kuluneena vuonna:
Zazen (lähde: Wikipedia)

Zazen (坐禅) on japaninkielinen yleistermi zenbuddhalaisuudessa harjoitetulle istumameditaatiolle. Zazen tarkoittaa kirjaimellisesti istuvaa mietiskelyä. Osana pitkäkestoisia zazen-sessioita on myös ns. kävelymeditaatio (jap. 経行,kinhin). Hengityksen tarkkailu ja erityisesti hengityksen laskeminen ovat menetelmiä, joita voi käyttää mielen tyynnyttämiseen ja keskittymiskyvyn parantamiseen.Syventynyt keskittyminen johtaa syvään keskittymisen tilaan samadhiin, jossa mieli on tyyni ja keskittynyt kohteeseensa. Syvät keskittymisen tilat eivät kuitenkaan ole itsetarkoitus zen-meditaatiossa vaan niillä on selkeä työkalun asema. Tärkeimpänä tavoitteena on kehittää tarkkaavaisuutta. Asennon lopahtaessa suoristamme selkämme ja jatkamme istumista. Emme erottele harjoitusta hyväksi tai huonoksi, me vain istumme. Vähitellen jatkuva takertuminen ajatuksiin lakkaa pieniksi hetkiksi, ja tilalle astuu tyyni hiljaisuus, kokemuksen karttuessa yhä useammin ja yhä pidemmäksi aikaa. Välillä harjoitus voi tuntua hyvältä, välillä ei. Mutta tällaisiin tunnetiloihin ei tule takertua; on vain harjoitus, joka ei ole sen enempää hyvä tai huonokaan. Oleellista on vain istua. Istuminen itsessään on harjoitus, alku ja päämäärä, lopputulos.


Löysin tiedostoistani vielä pätkän joltakin saksalaissivustolta, jossa esiteltiin erilaisia zen-meditoinnin teitä:

der Weg der Teezeremonie (teeseremonia tie)

der Weg der Schreibkunst (kirjoitustaidon tie)

der Weg des Blumenarrangements (kukkienasettelun tie)

das kunstvolle Spiel der Bambusflöte (bambuhuilun taidokkaan soiton tie)

die Kunst der Gartengestaltung (puutarhan luomisen tie)

die Kunst des Bogenschießens (jousiammunnan tie)

der Weg des Kriegers (soturin tie)

Jousiammunnan ja soturin tiet on syytä ottaa mukaan vuoden 2012 ohjelmaani. Noita muita olen tavalla tai toisella harjoittanut jo kuluneenakin vuonna. Jousiammunnaksi ymmärrän joogan, soturin tiellä harjoitetaan tiikeri-qigongia ja kahvakuulailua.

Ja kyllä, olen täysin tietoinen siitä, että taas rikoin bloggauksen pyhiä sääntöjä: jutussa ei ole seksiä, siinä ei ole kuvia minusta, se on liian pitkä – ja onko siinä edes sanomaakaan?


Mainokset