Kaikkien ei tarvitse syödä samalla tavalla

Professori Fogelholm haluaa korostaa, että ravitsemussuositukset ohjaavat ihmisiä ainoastaan oikeaan suuntaan. Sopiva ruokavalio on jokaiselle yksilöllinen, mutta yleisluonteisia ravitsemussuosituksia tarvitaan, koska niistä saadaan koko väestöä koskevia suuntaviivoja ja tavoitteita.

– Pitääkö meidän kaikkien syödä samalla tavalla? Eikö ravinnon tarve lopulta ole yksilöllinen? Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on ”ei” ja toiseen ”kyllä”, Fogelholm kertoo Ruokatiedon haastattelussa.

Hienoa! Juuri näin olen kaikissa kirjoissani asian esittänyt. Se sopivin ruokavalio on aina kullekin yksilölle oma.

– Ruokavaliossa suojatekijöitä lihavuudelta ovat kuitupitoiset ruuat kuten täysjyvävilja, marjat, pähkinät ja hedelmät. Myös maitovalmisteet ovat suojatekijä painonhallinnassa, Fogelholm kertoi.

Fogelholmin mukaan täysjyväviljalla on vastaisuudessakin tärkeä asema, mutta vihannekset ja hedelmät saattavat kivuta viljan rinnalle ruokavalion perustaksi.

”Saattavat kivuta”? Jo Harvardin ruokapyramidissa kymmenen vuoden takaa esitettiin ravitsemustieteen selkeimpiin tutkimustuloksiin vedoten, että ruokavalion perustana ovat kasvikset ja marjat/ hedelmät, kasviöljyt ja täysjyvä. Siis kaikki kolme samanarvoisina. Tämä tarkoittaa kyllä selkeästi pienempää täysjyväviljan määrää kuin on suositeltu. Sitä en tiedä, miten Harvardin huippuyliopiston ravitsemustutkijat ovat päätyneet toisenlaiseen lopputulokseen kuin suomalaisprofessori.

– Väite, että nykyiset suositukset olisivat epäterveelliset, on vailla pohjaa. Tutkimustuloksia nykysuositusten puolesta on kirkkaasti olemassa. Siitä huolimatta suosituksia voidaan aina tarkentaa ja muuttaa, mikäli muutokselle löytyy riittävästi perusteita, Fogelholm kertoo.

Fogelholmin mukaan ihmisten lihavuudesta ei voi syyttää hiilihydraatteja, vaan syyt piilevät ennemmin yhteiskunnallisissa muutoksissa. Ruokailutottumukset ovat muuttuneet ja jatkuvan taloudellisen kasvun tavoittelemine on johtanut moneen lihomista suosivaan muutokseen. Myös arkiliikunta on professorin mukaan vähentynyt ja työt keventyneet.

Tässä professori on (tahallisen?) sekava. Tietenkään lihavuudesta ei voi syyttää ”hiilihydraatteja”, mutta toki suositusten mukaisella aivan liian suurella tärkkelyksen ja sokerin määrällä on ollut vaikutuksensa. Jos ruoasta saadaan sokerienergiaa raskasta ruumiillista työtä tekevän tai kovaa treenaavan ihmisen tarvitsema määrä, ja siitä kulutetaan murto-osa istumatyöläisen arjessa, kyllä se kiloissa näkyy. Siihen professori toki viittaa, mutta siten, ettei vika ole liiassa sokerienergiassa vaan liian kevyissä töissä ja arkiliikunnan puuttumisessa. No tavallisen tietokirjailijan aivoilla ratkaisu on yksinkertainen: enemmän kasviksia ja marjoja lautaselle, vähemmän jalostettuja viljatuotteita, jos ollenkaan, ja lisää arkiaktiivisuutta sopivasti.

– Hyvälaatuiset hiilihydraatit sisältävät paljon terveydelle edullisia aineita kuten lignaaneja ja flavonoideja. Kuitu on niiden osoitin, Fogelholm kiteytti.

Matairesinoliksi kutsuttua lignaania on löytynyt erityisen runsaasti pellavansiemenistä ja seesaminsiemenistä mutta sitä on myöskin ruisleivässä ja teessä. Muita lignaaneja on todettu myöskin kasviksissa ja marjoissa. (Antti Aro)

Antti Aron kirjoituksessa lignaaneista käy ilmi, että niitä on runsaasti PELLAVAN- ja SEESAMINSIEMENISSÄ, molemmat hiilaritietoista arkiruokaa. Aro toteaa, että niitä ”on kuitenkin myös rukiissa”. Flavonoidien parhaat lähteet ovat sipuli, omena, kukkakaali, appelsiini, greippi, puolukka ja karpalo. Appelsiineja syön harvoin, mutta kaikki nuo muut ovat hiilaritietoista arkiruokaani.

Oikea ruisleipä on minustakin herkullista, vaikkei IBS-vatsani sitä oikein kestäkään, joten syön sitä harvoin. En demonisoi täysjyväviljaakaan, kyllä sillä voi olla paikkansa hiilaritietoisessa ruokavaliossa, mikäli se vatsalle sopii. Mutta ei sellaisina määrinä kuin on suositeltu! Ja kun todellakin ne hyödylliset lignaanit ja flavonoidit saa paremmin kasviksista, marjoista ja siemenistä, ja kuituakin niistä saa vallan mainiosti, täysjyvä ei ole mitenkään välttämätön osa terveellistä ruokavaliota.

Johtopäätös: Hiilaritietoiselle käy oikein hyvin! Jo nyt – ei tarvitse odotella Pohjoismaisten ravitsemussuositusten valmistumista.

Uutinen mtv 3:n sivustolla