Me aiomme viettää luostarikevään. Viime viikonlopun patikoimme taas Kreuzbergin luostarin ympäristössä ja yövyimme luostarissa. Kreuzbergin luostari on toimiva yhä edelleenkin, mutta sitä hoidetaan kuin liikeyritystä (mitä en pidä lainkaan pahana, sillä luostari näyttäisi työllistävän puoli kylää). Luostarissa on oma olutpanimo ja ravintola. Niinpä siellä näkee myös humalaisia pyhiinvaeltajia😀.

Patikoimme molempina päivinä 4-5 tuntia vuorta ylös ja alas. Kumpanakin päivänä loppumatka oli kiva haaste kunnolle: 4 km nousua.

Keräsimme mukaamme tyhjiä kaljapulloja, joita jotkut järjen jättiläiset olivat ripotelleet patikkapoluille. Minusta on sympaattista katsella luostariravintolassa, kuinka joku maastopyöräilijä tulee pyöräilyasussa sisään (poljettuaan sen hurjan ylämäen, jonka kyllä kävellen selvitän, mutta en pyörällä ikinä!) – ja istahtavat litran kaljatuopin kanssa pöytään. Pyöräilijällä saattaa olla kaljamaha, mutta se on piukea sellainen, ja kunto on taatusti hyvä. Sen sijaan minun on vaikea säilyttää zeniläinen mielentyyneys, kun näen luontoon heiteltyjä kaljapulloja! Yhden pullon sisään oli muuten kömpinyt juoppouteen taipuvainen hiirulainen litkimään oluenjämää. Liekö onneton sammunut ja sitten kuollut, vai eikö enää kännipäissään päässyt pullosta ulos…

Ihaninta viikonlopussamme oli se täydellinen hiljaisuus yöllä. Kun luostarin gongi lyö kello kymmenen illalla, kaikki hiljenee. Luostarin muurin sisään ei kuulunut mitään ääniä. Ja patikoituamme koko päivän (ja juotuamme tummat oluet) nukuimme kuin murmelit kellon ympäri.

Lue lisää:

Vuosi sitten Kreuzbergissä