Vietin eilen synttäreitäni ja olin tietysti tilannut kauniin sään. Kevään sijasta tuli tosin kesä. Täällä on hellettä ja kirsikkapuut kukkivat.

Liisa Karvinen kertoo ihanassa kirjassaan Riisiä tiskin alta – Tarinoita nousevan auringon maasta:

Japanilaiset odottavat joka vuosi yhtä innokkaasti kirsikankukkien puhkeamista. Säätiedotusten yhteydessä meteorologit kertovat kartoin, kuinka kukinta etenee saaren eteläosista kohti pohjoista. Eri laitokset antavat arvionsa siitä, milloin milläkin paikkakunnalla on kukinnan huippu, mankai, eli milloin suurin osa kukista on puhjennut. Kirsikapuita on useita lajikkeita: kukat vaihtelevat yksinkertaisista kerrottuihin, lähes valkoisista pinkkeihin ja jopa kellertäviin yksilöihin. Lajit kukkivat hiukan eri aikaa, mikä on siinä mielessä hauskaa että ihailtavaa riittää pitkäksi aikaa. Kun ensimmäisista kukista jo terälehdet satavat alas, niin kerrotut lajikkeet vasta aloittelevat loistoaan. Sää vaikutttaa kukinnan pituuteen: lämpiminä keväinä kukinta alkaa aikaisin mutta voi loppua viikonkin päästä, jos sade ja tuuli tiputtavat kukat. Tuulessa leikkivät kirskikankukan terälehdet ovat erityisen herkkä näky – se kuvastaa elämän ainutkertaisuutta ja hetkien ohimenevyyttä. — Kevät tuo kirsikankukat kaikkialle, myös ruokiin. Kukkien terälehdin koristellaan ruokia, kirsikkapuun lehtiin kääritään jälkiruuaksi tahmeita riisipalleroita tai kukkien muotoon tehdään sokerisia makeisia. Kirsikankukat ja kevät merkitsevät japanilaisille uuden alkua hiukan toisella tapaa kuin vuoden vaihtuminen.

Liisa Karvinen kuvaa myös hauskasti, kuinka kirsikankukista innostuneet japanilaiset viettävät puistossa piknikkejä ja juopottelevat. Iltaisin puistoissa nukkuu väsähtäneitä ja hoipertelee toisia…

Kirsikankukkien hengessä malja elämälle, olen tilannut vielä 45 vuotta lisää!

Liisa Karvinen:Riisiä tiskin alta – Tarinoita nousevan auringon maasta (Gummerus 2012). Jokaisen Tokioon ja Japaniin matkustavan ehdoton kirja. Ja kaikkien japanilaisesta kulttuurista kiinnostuneille myös!

Teemasta blogissani:

Ishi-san: ”Maiu!”