Olen taas lähdössä Afrikkaan seikkailemaan, ja matkakuume polttelee jo. Ensi viikolla starttaamme. Ensimmäinen kohteemme on Desert Rhino Camp, josta matkaoppaassa kerrotaan, ettei kohde sovi herkkähermoisille, koska siellä joutuu pois mukavuusalueeltaan. Kun patikoidaan mustien sarvikuonojen suojelualueella, periaatteessa on tietysti mahdollista että kaikkea tapahtuu. Jos sarvikuono hyökkää kohti, pitää seistä paikoillaan ja viime hetkessä hypätä sivuun syrjään. Sarvikuonolla on huono näkö eikä se pysty enää muuttamaan suuntaansa kerran hyökätessään…

Sieltä siirrymme Etoshan kansallispuistoon, jossa ohjelmassa on eläinten tarkkailua ja eläinten tarkkailua…

Sieltä ajamme Kalaharin laidalle elämään metsästäjä-keräilijöitten kylässä. Kiinnostavaa nähdä ja kokea, luultavasti pääsemme osallistumaan parannustanssirituaaliinkin (jonka pitäisi tiettävästi olla oikea eikä mikään turisteille suunnattu esitys).

Afrikalla on merkillinen vaikutus mieleeni. Värimaailma on uskomaton, ja eläimiä tarkkailessa mieli siirtyy kokonaan toiselle tietoisuuden tasolle. Kun  parikin tuntia katselee täysin äänettöminä ja ylväinä liikkuvia  kirahveja, tulee jotenkin kuolematon olo. Ja kaikki toisarvoinen kohina elämässä katoaa.