Se on kuulkaa sienestys, marjastus ja yrttienkeräily ihan last season!  Nyt pitää trendikkäästi hortoilla ja harrastaa wildfoodia. Sanasieppona ja sanaseppona (esim. hiilihydraattitietoisuus)  tykkään tuosta hortoilusta, mutta wildfoodin pistän superfoodien kanssa samaan roskikseen. Siis sanoina. Villiruuan puolesta olen täydestä sydämestä. Ymmärrän, että jos markkinoidaan englanninkielisiin maihin käytetään englantia, mutta en jaksa ymmärtää suomalaisten ihastusta kaikkeen, mille annetaan nimi ulkomaaksi.

Ulkomaiset superfoodit saavat väistyä, kun suomalainen wildfood valtaa alaa lautasilla. Puhtaissa metsissä ja järvissä kasvaa rikkaus, jolla Suomea ollaan nyt nostamassa maailman tietoisuuteen.

– Poimulehti käy suoraan salaattiin ja siankärsämö on aivan upea esimerkiksi pestoihin. Nokkosista puolestaan saa friteeraamalla ilmaisia sipsejä, neuvoo Mattila.

– Wildfood näkyy meillä esimerkiksi raaka-aineiden valinnassa. Lisäkkeenä käytetään sieniä, mausteina katajaa ja katajanmarjoja ja koristeena voi mahdollisesti olla sammalta ja jäkälää, Palonen kertoo.

Lue koko juttu täältä

Poimulehtiä viime keväältä. Olen poimulehdistä kirjoittanut Hormoniharmoniaa ja Maanantaisoturin dieetti -kirjoissa. Se on naisten yrtti numero 1.

Ketä kiinnostaa mustikkaan meno kun sen sijaan on mahdollisuus toteuttaa sisäistä wildfoodistiaan?

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin
niin suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen kuin kukkaset kasvavat
ja metsissä puhuvat puut.
Minä luulen nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja touot ja muut.

Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin.
Kaikk’ on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

-Eino Leino, Rauha

napattu Mun villi elo -blogista

Jos villiruoka kiinnostaa trendikkyyttä enemmän, suosittelen blogia

Mun villi elo

ja

Hortoilua Facebookissa