Kukka Laakso haastatteli minua alunperin yhteen julkaisuun, jossa artikkeli sitten loppusuoralla typistyi pelkäksi lainaukseksi. Tässä Kukan artikkeli kokonaisuudessaan.

VARPUN TREENIT JA TÄYDELLINEN PÄIVÄ

Varpu Tavi, Saksassa asuva kirjailija on tuttu hiilihydraattitietoisen ruokavalion ja luonnonmukaisen elämäntavan  puolestapuhujana. Ravitsemusasioiden lisäksi Varpu tuntee hyvin myös naisen hormonitoiminnan ja puhuu vaihdevuosi- ja vanhenemisoireiden ennaltaehkäisystä. Kuva: Mari Lääperi/ Gummerus

Säännöllinen liikunta on tärkeää paitsi mielenterveyden, myös kauneuden takia, summaa kirjailija Varpu Tavi.

– Arkiliikunta on elämäntapani: kävelen tai pyöräilen välimatkat ainakin kymmeneen kilometriin asti, mikäli kuljen ilman painavia matkatavaroita. Kävelen portaat. Tavoitteeni on treenata säännöllisesti kahvakuulilla ja tehdä viisi kertaa viikossa tiikeri-qigong-harjoitus. Säännöllisyys hormonijoogassa tekisi minulle myös hyvää, mutta työviikkoni eivät tapaa mennä ihanteellisimmalla tavalla. Viikonloppuisin teemme miehen kanssa pyöräily- ja patikointiretkiä. Usein harrastamme pitkiä, monen tunnin kaupunkikävelyjä.

“Elämäntapojeni kehittämiskohteet ovat sellaisia, joihin itse voin vaikuttaa.”

Varpu, mitkä on kompastuskivesi säännöllisen liikunnan suhteen?

– Suurimmat kompastuskivet ovat stressi ja unihäiriöt, jotka kulkevat käsi kädessä. Kun olen nukkunut huonosti ja stressannut työasioista, en jaksa liikkua seuraavana päivänä. Tähän olen puuttunut vakavissani: olen panostanut nukkumiseen, meditointiin ja parempaan stressinhallintaan. Stressinhallinta vaikuttaa olevan niitä asioita, joissa jää vähän väliä luokalle. Heti kun luulee hallitsevansa homman, huomaa ennen pitkää taas olevansa entisessä kierteessä.

Liikkumisen määrää pienennetään yleensä jonkun toisen asian kustannuksella. “Ei ole aikaa” on tyypillinen tekosyy. Jos itse voisit treenata tai liikkua kuin haluaisit, ilman mitään rajoitteita kuten aika, stressi, väsymys, miten tekisit?

– Itse asiassa minä todellakin voin treenata juuri niin paljon ja juuri silloin kun haluan. Teen töitä kotona eikä minulla ole lapsia, vaan elän kahdestaan helppohoitoisen miehen kanssa. Ainoa rajoite liikkumiselleni olen minä itse. Oma ihanteeni on, että jokaiseen päivään sisältyisi meditointia, voimaharjoittelua, tiikeri-qigongia ja sauvahiittiä (keksimäni termi sauvakävelylle, jossa juostaan välillä spurtteja).

Kaikki tietävät, että pitäisi liikkua. Mitkä ovat mielestäsi kolme tärkeintä syytä liikkua säännöllisesti?

– Mielenterveys, terveys ja kauneus. Tässä tärkeysjärjestyksessä minulle.

Jos ET liiku, mitä tapahtuu?

– Masennun ja kehontunteeni muuttuu säkkimäiseksi. Menetän itseluottamukseni ja iloisuuteni.

”Ihannepäivänä nousen tietokoneelta kerran tunnissa, tanssahtelemaan vatsatanssia tai askeltamaan stepperille.”

Elämäntavat muodostavat kokonaisuuden. Millainen olisi sinulle ns. täydellinen päivä?

– Haaveissani on tämä elämänmuoto:

Herään aamulla siihen, että ulkona alkaa olla valoisaa ja linnut laulavat  tai talviaikaan rauhalliseen musiikkiin. Venyttelen hartaasti ja teen päivän ensimmäisen kasvojoogaharjoituksen makoillessani. Silittelen ja kehun ukkoani – ja otan mielelläni silityksiä ja kehuja vastaan. Tämä itseasiassa on jo todellisuutta. Näin minä useimmiten herään.

Syön aamiaiseksi itsetekemääni mysliä ja marjoja tai viherpirtelöä tai omatekoisia proteiinileipäsiä. Juon ison mukillisen kuumaa, tummapaahtoista luomukahvia. Tämäkin on jo arkea.

“Panostan nukkumiseen, meditointiin ja parempaan stressinhallintaan.”

Mutta tästä alkaen päiväni eivät enää noudatakaan laatimaani käsikirjoitusta.

Seuraavaksi minun pitäisi meditoida sen sijaan, että avaan tietokoneen ja alan lukea sähköposteja. Sitten pitäisi keittää kannullinen vihreää teetä (sen sijaan että juon lisää kahvia) ja ryhtyä päivän vaativimpaan kirjoitustyöhön. Näin teen aika usein, mutta liian usein hörpin kahvia ja lueskelen Facebook-kirjailija-sivultani kommentteja.

Noin kolme tuntia aamiaisen jälkeen tekisin hormonijooga-harjoituksen. Ihannepäivinä näin tapahtuu.  Ihannepäiviä on harvemmin kuin kerran kuukaudessa.

Puolenpäivän aikaan syön lounaan: esimerkiksi salaattia tai höyrytettyä kasviksia ja kalaa tai smoothie ja kananmuna. Tämä toteutuu useimpina päivinä. Vaikka syön yksin, laitan oikeaa ruokaa, katan kauniisti ja syön rauhallisesti. Lounaan jälkeen tätä seuraisi puolen tunnin siesta. Elävässä elämässä aniharvoin.

Siestan jälkeen palaisin töiden pariin. Ihannepäivänä nousen tietokoneelta kerran tunnissa, tanssahtelemaan vatsatanssia tai askeltamaan stepperille.

Ihannepäivänä lopetan työnteon neljältä ja nousen koneelta. Treenaan qigongia ja kahvakuulilla ja käyn lenkillä. Lenkin ja suihkun jälkeen syön yhdessä miehen kanssa.

Hän syö päivän pääaterian ja minä jotain pientä proteiinipitoista. Syönnin jälkeen lueskelemme kumpikin, ja sitten katsomme jonkun vanhan elokuvan. Meillä ei ole yhteentoista vuoteen ollut televisiota, vaan sen sijaan kotikino. Useimmiten katsomamme elokuvat ovat kymmenien vuosien takaa; silloin tehtiin syvällisempiä ja rauhallisempia leffoja. Tämä onneksi toteutuu useimpina iltoina jo vähemmän ihanteellisina päivinäkin.

Kotityöt teen ihannepäivinä samoin kuin nyt jo muutenkin: siinä sivussa pitkin päivää, pieninä paloina. Etteivät rupea ärsyttämään!

Ihannepäivänä menen nukkumaan viimeistään kymmeneltä. Ja nukun rauhallisesti ja keskeytyksettä aamuun asti.

Elämäntapojeni kehittämiskohteet ovat sellaisia, joihin itse voin vaikuttaa. Ja joihin myös pyrin vaikuttamaan. Ajoittain tarvitsen vain sitä, että otan niska-pers-otteen itsestäni ja karsin ne huonot tavat, joihin olen lähes huomaamatta luisunut.

“Jos en liiku, masennun ja kehontunteeni muuttuu säkkimäiseksi.”

Advertisements