Suomi on mielensä pahoittajien maa, sen olen huomannut monta kertaa. Pahoitetaan mieli, kun ollaan eri mieltä kirjoittajan kanssa. Pahoitetaan mieli, kun kuvitellaan olevansa eri mieltä kirjoittajan kanssa. Pahoitetaan mieli, kun kirjoittaja ei kirjoittanut siitä, mistä hänen olisi haluttu kirjoittavan… Välillä pahoitetaan mieli ihan muuten vaan. Minä olen täysin kykenevä pahoittamaan mieleni ihan oman pääni kudelmista. Kerran ukkoni joutui pyytämään aamulla anteeksi, kun olin nähnyt unta, että hän puhui minulle rumasti :P…

Kirjoitusprosessini on taas siinä vaiheessa, jossa taistelen masennusta ja itsetunnon romahdusta vastaan. Sisäinen arkeologini  ponkaisi kuopasta salamana, kun kuuntelin Imre Szabon uuden kappaleen :D. Olen tuntenut Imren, kun hän oli lapsi. Hän oli varmaankin viisivuotias, kun tapasin viimeksi. Henkinen ote on ihanasti sama. Sisäinen lapseni taputtaa karvaisia käsiään ja toivoo Imren albumille huikeaa menestystä!

Mikä meitä tosiaankaan estää olemasta hyvillään?

PS. Imren albumin voit tilata suoraan: imre(at]imreszabo.net

Mainokset