Ensimmäisen kirjani kirjoittamisen aikaan olin vastaherännyt kolesterolikriitikko. Luin Colpon kirjan, tsekkasin tapani mukaan lähdeviitteitä pistokokein, ja  koin että työ on tehty huolellisesti. Tykkäsin Colpon kirjoitustyylistä, hänen provokatiivisuudessaan oli jotakin puhuttelevaa. Omat kontaktini häneen ovat olleet pinnallisia, mutta myönteisiä. Kaveri on ystävällinen ja avulias. Ensimmäisessä kirjassani (yhdessä Ilkka Salmenkaidan kanssa kirjoitettu Laihdu ilman nälkään) linjamme oli kolesteroliskeptikkojen.

Miksi ajatukseni ovat muuttuneet?

Ensinnäkin olen nyt kymmenen vuotta seurannut tätä kolesteroliskeptikkojen argumentointia, ja perusteet ovat pysyneet ennallaan. Linkkejä myöten. Aina samaa jauhantaa lääketeollisuuden salaliitosta (joka lienee jo Vapaamuurarit ohittanut salaliittojen kunkku). Minua kiusaa kriittisyys, joka on kriittistä vaan suhteessa ”viholliseen”, ja joka uinahtaa Ruususen uneen siinä silmänräpäyksessä, kun ”omat” ovat tulilinjalla (aivan kuten Gary Taubes ensin analysoidessaan rasvahypoteesia oli terävä ja tarkka, mutta analysoidessaan hiilihydraattihypoteesia hän oli hyväuskoinen kukkahattu).

Ainoa poikkeus tässä kriitikkojen laumassa on Pentti Tuohimaan ja Matti Järvilehdon näkökulma (he eivät kuitenkaan ole kolesterolitutkijoita):

”Nikotiinilla, stressillä, verenpaineella ja uniapnealla ei ole selkeää yhteyttä kolesteroliin, mutta kaikille on yhteistä pienten valtimoiden supistuminen ja verenpaineen nousu. Suojaavien tekijöiden suhteen tilanne on päinvastainen: ne laskevat verenpainetta, mutta monilla ei ole yhteyttä kolesteroliin. Niinpä ateroskleroosin ensi vaiheen ehkäisyssä verenpaineen hoito vaikuttaisi loogisemmalta ratkaisulta kuin kolesterolin alentaminen.”

Tässä näkökulmassa on pointtinsa, vaikka en uskokaan että se selittää kolesterolin merkityksen pois.

Toisekseen kirjoittaessani blogikirjoitussarjaa kolesterolista vaihtelin sähköposteja tohtorikoulutettava Pauli Ohukaisen kanssa. Ja päädyin ajattelemaan:

Mitä jos kaikki onkin yhtä suurta ja rasvaista valhetta? Ja tällä kertaa valheen ja spinin levittäjät ovatkin kolesteroliskeptikkoja? Voiko ruokakapinallinen ja suosituskriitikko näin ajatella?

”Kolesteroliskeptikoiden argumentointi keskittyy vallitsevien tutkimuslinjojen kritisointiin. Yksittäiset negatiiviset tutkimustulokset nostetaan korostetusti esille suurempaa toisensuuntaista aineistoa vastaan (kirsikanpoimin-
ta) ja positiivisista tuloksista kaivellaan virheitä. Kirjoissa harvemmin esiintyy kattavasti kolesteroliaineenvaihdunnan perusbiologiaa, valtavirran lääketieteen näkemys esiintyy poikkeuksetta jollakin tavalla vääristyneenä.
Kun kolesteroliskeptikon tulee aika esittää oma vaihtoehtoinen näkemyksensä valtimotaudin synnystä, kriittisyyden rima laskeutuu huomattavasti alemmas ja lähteeksi kelpaa lähes mikä tahansa. Korrelaatiot muuttuvat
kausaalisuudeksi, epärelevantit eläinkokeet tärkeiksi eikä (lisäravinne)teollisuuden rahoitus enää laskekaan tutkimuksen luotettavuutta.” (Pauli Ohukainen)

LUE PAULIN KIRJOITUS JA MIETI ITSE!

Pauli Ohukainen: Myytti Kolesterolimyytistä

_____________

Totuus kolesterolista 1

”Iltalehden tutkiva terveysbloggaaja penkoo neliosaisessa blogikirjoitussarjassa, mikä mahtaa olla totuus kolesterolista. Vai onko aiheesta pelkkiä kilpailevia totuuksia? Ensimmäinen osa kertoo, mikä on valtavirran lääketieteellisessä tutkimuksessa vallitseva totuus, ja miten vastustajat sitä kritisoivat. Toisessa osassa käyn läpi kolesteroliskeptikkojen keskeiset väitteet sekä kolesterolitutkijoiden vastakommentit niihin. Kolmannessa osassa ruodin statiinien käytön hyötyjä ja haittoja. Neljännessä kirjoituksessa otan selvää, mitkä ovat kolesterolitutkimuksen uudet tuulet  – vai onko sellaisia? – sekä teen yhteenvedon. Saako maallikko mitään tolkkua kolesterolikinasta, se selviää seuraamalla lähiviikot blogiani!”

Totuus kolesterolista 2

Totuus kolesterolista 3

Totuus kolesterolista 4