Real food - slow food

Vuonna 2009 ilmestyi kolmas ja uudistettu painos yhdessä lääkäri Ilkka Salmenkaidan kanssa kirjoittamastani kirjasta Laihdu ilman nälkää. Sekä ensimmäinen painos hiilaritietoisen laihduttamisen rautalankamallista Laihdu! Helposti, hiilihydraattitietoisesti ja hyväntuulisesti.

Ja mitä muuta silloin tapahtui:

Ainakin ylistin taas kerran omaa tyhmyyttäni, Kukka Laakson ja Marko Suomen  tilaamassa uuden vuoden kirjoituksessa.

”Ylipäätään yritän yhä löytää tavan, jolla treenit nivoutuisivat muuhun elämään jotenkin orgaanisesti. Olen jo hiukan tavoittanut sitä, mutta asia kaipaa hiomista vielä. En siis halua tunnetta, että on jokin treenien ja rutiinien pakkopaita, vaan että elämä soljuu pakotta ja liikunta on osa olemista ja elämistä aivan samalla tavoin kuin hengittäminen, tai jos se on liian korkealentoinen tavoite, niin kuin syöminen ja rakasteleminen.

Näillä eväillä pyrin pois tyhmyyden ylistyksen kehästä.

(No niin, Kukka ja marks: kävikö tämä uuden vuoden puheenvuorosta : )?)”

Tietenkin kirjoitin myös kestoaiheestani stressista, joka vuonna 2009 ei vielä omalla kohdallani ollut saavuttanut lakipistettään…

”Tässä päästäänkin yhteen lempiteemaani: tietoiseen valitsemiseen. Ajattelen, että ihminen tekee aina ja kaikessa tietoisia valintoja, myös valitsematta jättäminen on tietoinen valinta. Harva vain tajuaa tätä, kun on niin paljon helpompi ajatella olevansa geenien, kohtalon, olosuhteiden tai vaikkapa jonkun läheisen ihmisen uhri.”

Esitin myös kritiikkiä: Kaikissa meissä asuu pieni diabeetikko

”Nykyisillä diabeetikoiden hoito-ohjeilla on saatu Suomen sokeritautiset voimaan entistä huonommin. Ehkä jokaisen diabeetikon kannattaisi nyt ottaa elämänsä ohjat omiin käsiin ja alkaa uskoa vain oman kroppansa todistusta. Kokeile erilaisia ateriavaihtoehtoja ja mittaa joka kerran verensokerisi.   Tee johtopäätöksesi sen jälkeen!”

Elämänfilosofointia: Elämmekö unessa?

”Muistan joskus 14-vuotiaana tolstoilaisena utopistisosialistina lukeneeni Yrjö Kallisen samanaiheista kirjaa Elämmekö unessa.  Olen viime aikoina kokenut hyvin voimakkaasti tarpeen vetäytyä pois kaikesta hälystä, kusetuksesta, turhasta – yleisestä unessa elämisestä.

Tiedän olevani hyvin etuoikeutettu, koska minulla on mahdollisuus elää hidasta, rauhallista, mietiskelevää  ja yksinäistä elämää. Toisaalta on tietysti kyse pitkälti myös omista valinnoista. Siinä suhteessa minulla on paljonkin skarppaamisen varaa. Valitsen aivan liian usein tajunnan täyttämisen turhilla ajatuksilla, en todellakaan voi hurskastella, että koska en koskaan katso televisiota enkä lue akkainlehtiä kuin lääkärin vastaanottohuoneessa, osaisin jotenkin ylevästi keskittyä olennaiseen. Kissanpaskat. Iso osa päivistäni menee haahuillessa.”

Ja tietenkin esitin myös mediakritiikkiä: Paita kuivuu, kun sitä kastelee

”Laihduttajan pahin vihollinen on nälkä,  ja toinen vihollinen on omat tunteet ja tuntemukset, joita on vaikea hallita. Mutta tämän kirjan ja lehtijutun ohjeet menevät niin päin männikköä, että miettii väkisinkin, minkä verran kirjoittajat oikeasti tietävät ihmisen hormonitoiminnasta.”

Real food - slow food