died-from

Terveystieto leviää somessa…

Jussi Riekki on kirjoittanut askeettisuudessaan ja selväjärkisyydessään todella virkistävän kirjan. Kaiken tämän terveystieto-, terveys”tieto”-  ja ”terveys”tieto-mediatulvan keskellä saa todellakin ponnistella säilyttääkseen maalaisjärkisen arvostelukyvyn. Siksi on aina yhtä ilahduttavaa lukea tekstejä, joissa on palattu perusasioihin, niihin joilla oikeasti on merkitystä. Kun fakta on, että 80% tavoitteista saavutetaan 20%:lla panoksista, tärkeintä on keskittää voimat ja järki siihen että nuo 20% ovat kunnossa.

Ruokavaliosta

Riekki aloittaa ruokavalio-osuudellaan, jossa hän oikeastaan on aika punk, nyt kun mainstreamia on haukkua Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta suunnilleen Beelzebubin edustajaksi maan päällä. Hänen vähähiilihydraattista ruokavaliota koskeva lukunsa osoittaa melko pintapuolista perehtymistä aiheeseen, ja hiilihydraattitietoisuudenkin hän kirjoittaa kiinnostavasti lainausmerkeissä. Mutta toisaalta en ihmettele, mikäli Riekki on lähteenään käyttänyt mediassa eniten esillä olevia vhh-”tietoja”, johtopäätökset voivat hyvinkin olla juuri nuo. Hiilaritietoiseen ruokavalioajatteluun hänen kannattaisi ehkä tutustua, se poikkeaa aika tavalla pekonikarppauksesta – ja pitää sisällään ajatuksen että tärkkelyksen määrä ruokavaliossa asetetaan terveydentilan ja aktiivisuustason mukaan. Toisin sanoen säännöllisesti urheilevat saavat ja heidän pitää syödä enemmän hiilareita. Suomalainen vhh:n edelläkävijä lääkäri Aki Loikkanen suosittelee urheilijoille perunaakin. Mutta Aki on urheilija itsekin, eikä mikään möhömahainen nojatuoliviisastelija.

Yksi aineenvaihdunnallinen näkökulma on se, että tiukalla hiilarirajoituksella tavoitellaan juuri sitä samaa paastoaikaista aineenvaihdunnan tilaa (eli ketoosia) joka seuraa täyspaastostakin. Ja joka on Riekin kirjan toinen pääaihe.

Paastosta

Olen kokeillut paastoa muutaman kerran elämässäni. Ensimmäisen kerran joskus 80-luvun lopulla. Joogaopettaja-isäni paastosi aikoinaan pitkiäkin aikoja, joskus viikkokausia. Hänelle se oli henkinen harjoitus. Muutamat ystäväni ovat myös harjoittaneet paastoamista, he ovat siinä sivussa hetkeksi hoikistuneet, mutta paino on tullut takaisin nopeasti. Mutta heillekin paasto oli enemmän henkinen projekti. Oma kokeiluni lähti ihan joogapaaston kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Kestin sitä kolme päivää. Oloni oli koko ajan vain ja ainoastaan kamala, ja tunsin itseni typeräksi, kaikkea muuta kuin henkiseksi.

Joskus ehkä vuonna 2005 kokeilin Atkinsin proteiinipaastoa.  Hyi hemmetti! Yhden päivän pystyin syömään pelkkää proteiinia, mutta sitten alkoi yrjöttää niin perusteellisesti, että proteiinit tursusivat korvista. Atkinsin rasvapaastoa en ajatellutkaan kokeilevani, mutta muutamat hurjat kokeilivat sitäkin. Joku vuosi sitten kokeilin kokeilin Aki Loikkasen Antikata-paastoa, se toimi jo vähän paremmin minulla, mutta kolmen päivän jälkeen ihoni alkoi hilseillä kuivuuttaan. Aki itsehän on antikatapaastojensa jälkeen aina kasvoiltaan punainen ja hilsehtivä, ja haisee vahvasti tunkkaiselle ketoosille…

Joskus 2006-2007  tuli Suomessa muotiin sitten pätkäpaasto. Coloradolainen vhh-tohtori Michael Eades lupasi rottakokeiden perusteella suuria:

Syömisen ja paaston vuorottelu

Michael Eadesin kehittämä ”pätkäpaasto” (intermittent fasting) oli välillä Suomessakin suuressa suosiossa. Eades markkinoi ideansa alunperin suurilla lupauksilla:”Mitä tuumisit, jos kertoisin, että sinulla on mahdollisuus syödä niin paljon kuin haluat ja mitä ikinä haluat ja silti ylläpitää terveytesi? Tai vieläkin parempaa: jospa kertoisin sinulle, että voit syödä jokseenkin kaikkea mitä haluat ja silti parantaa terveydentilaasi? Olisitko kiinnostunut? On olemassa tapa, alentaa veren sokeria, parantaa insuliinisensitiivisyyttä, alentaa verenpainetta, nostaa HDL-kolesterolin (”hyvän”) arvoja, päästä eroon diabeteksesta, elää kauemmin ja vielä pudottaa hiukan painoakin siinä samalla. Kaikki tämä luopumatta ruoista, joista pidät. Eikä sinun tarvitse syödä niitä ruokia vain pikkuruisia annoksia. Kuulostaa aivan Ostos-TV:ltä, mutta ei ole.”

Ajatuksen pätkäpaastosta Eadesit saivat perehtyessään jyrsijöillä tehtyihin tutkimuksiin, jotka osoittivat että syömisen ja paastoamisen vuorottelu johti terveysvaikutuksiin, joita ei pelkkä kalorirajoitus voinut selittää. Michael Eades koki, että ajatus vaikutti olevan hyvinkin yhteensopiva meidän kivikautisten geeniemme kanssa. Esi-isämme Afrikan savanneilla joutuivat varmastikin aika ajoin olosuhteiden pakosta paastoamaan. Sitten kun ruokaa oli saatavilla he taas söivät runsaasti ja tankkasivat varastoon.

Eadesit ryhtyivät käyttämään itseään koekaniineina, ja alkoivat kokeilla erilaisia tapoja tankata ruokaa ja paastota. He kokeilivat runsaskaloristen ja paastopäivien vuorottelua. He päätyivät tapaan, jossa he ensin söivät iltakuuteen ja sitten paastosivat seuraavaan iltaan kello kuuteen. He söivät päivällisen, ja sitten seuraavana aamuna aamiaisen ja lounaan ja muutamia välipaloja kunnes kello oli kuusi. Silloin he aloittivat taas paastojakson. Näin he eivät yhtenäkään päivänä olleet täysin syömättä.

Eadesit hämmästyivät havaitessaan, kuinka helppoa heidän oli noudattaa tätä syömistapaa. Heidän painonsa putosi hiukan, vaikkei siihen olisi ollut varsinaisesti tarvettakaan. Eades myöntää, että jaksottainen paastoaminen johtaa käytännössä kalorirajoitukseen, sillä harva ihminen pystyy tankkaaminen kaksinkertaisen ruoka-annoksen syömisjaksoilla.

Michael Eadesille itselleen jaksottainen paastoaminen oli keino, jonka avulla hän sai syödä haluamiaan runsashiilihydraattisia ruokia ilman huonoja terveysvaikutuksia. Hän itse ei ymmärtänyt, miksi ryhtyä jaksottaiselle paastolle, mikäli pitäytyy tiukasti vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa.

Eadesin blogin lukijat ryhtyivät innolla kokeilemaan jaksottaista paastoamista. Valitettavasti ihmiskokeen tulokset eivät olleetkaan toivotut. Paastoaminen vaikutti insuliinisensitiivisyyteen ja muihin terveysmittareihin, mutta huomattavasti vähäisemmässä määrin kuin oli odotettu. Isolla osalla ihmisistä se ei vaikuttanut millään tavoin, eivätkä he myöskään laihtuneet.

Eades itse myönsi myöhemmin, että hänen lupauksensa olivat sittenkin Ostos-TV:stä, ja kiteytti koko pätkäpaastokokeilun (vapaasti suomentaen): ”paljon porua, vähän villoja”. Hänen mukaansa kyse oli siitä, etteivät lupaavat eläinkokeet toimineetkaan ihmisiin sovellettuina.

Ote kirjasta Salmenkaita ja Tavi: Laihdu ilman nälkää hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla

Nyttemmin Eades on ilmeisesti poistanut netistä itsekritiikkinsä. Kun pätkäpaasto on taas muodissa, ilmeisesti Mark Sissonin aloittamana (en seuraa Sissonin blogia, kun minua kiusaavat pseudopaleoviritykset, joten en varmaksi tiedä asiaa). Joka tapauksessa muutama vuosi sitten karppien foorumeilla kohistiin ja villiinnyttiin aiheesta. Kun jossain yhteydessä kommentoin, että ehkä kalorirajoituksen saa helpomminkin, sain vastaani kiukkuisen ryöpyn, ettei ole kyse kaloreista vaan aineenvaihdunnalisesta edusta. Tulokset olivat laihoja, ja trendi unohtui uuden ja kiihottavamman trendin jalkoihin, muistaakseni seuraavaksi oli vuorossa Kwasniewski-villitys. Voitte siis vain kuvitella, kuinka hämmästyin kun järkijätkänä pitämäni Riekki alkoi kirjoittaa pätkäpaaston hyödyistä. Ihmettelin itsekseni, että miksi tuo pyörimätön pyörä piti uudelleen keksiä.

Mutta Riekki ei pettänyt luottamustani, kyllä hän hyvin järkevästi kirjoittaa pätkäpaastosta. Vakuutuimme ukkoni kanssa ja kokeilimme kumpikin tavallamme: hän alkoi paastota 1-2 vuorokautta viikossa. Ja hänelle se sopii loistavasti. 20 tunnin jälkeen hän yleensä toteaa, että ”hiukan huikoo”… Tarkkailin häntä, ja mielestäni hän heti paaston jälkeen söi aina ihan normaalisti, ei mitään övereitä. Painoa on pudonnut 1,5 kiloa. Ukko aikoo jatkaa pätkäpaastoilua.

Oma kokeiluni oli kahtena päivänä 16 tuntia paastoa. Ajattelin ensin paastota vuorokauden, mutta 17 tunnin jälkeen olo oli niin järkyttävän huono, että muutin suunnitelmaa. Toisen pätkäpaastopäivän jälkeen olin yöllä niin syvässä ketoosissa, etten saanut unta vaan pyörin ylikierroksilla. Ei siis mun hommani. Mulla menisi vaan hormonit ihan sekaisin. Riekki varoittaakin, ettei pätkäpaasto tavallisesti ole naisten juttu. Toki tiedän poikkeuksia: miehiä, joille pätkäpaasto ei sovi, ja naisia joille sopii, joten kyse on tietysti yleislinjasta. Mun ongelmani lienee, että IBS-mahani vuoksi syön aika pieniä aterioita, ehkä ne ovat riittämättömiä tämmöisessä virityksessä.

Selkeydessään pätkäpaasto on hyvä vaihtoehto varsinkin ukkoni kaltaisille äijille isolla äällä. Ei mitään ihmeellisiä superpöperöitä eikä laskemisia eikä omituisia yhdistelmäsääntöjä tai ruoka-ainerajoituksia. Ja Riekki myöntää ihan selkeästi, että tällä tavoitellaan kalorirajoitusta sen lisäksi, että sillä saattaa olla voimaharjoittelua harrastavalle aineenvaihdunnallista lisähyötyä.

Riekin Kuntotehdas on ehdottomasti suositeltavaa luettavaa kaikille, jotka ovat kyllästyneet villityksiin ja hörhöilyihin, ja haluavat palata takaisin perusasioihin.

riekki

TILAA KIRJA BOOKYSTÄ

Aihepiiristä blogissani

Napanöyhtää paastoamisesta

Antikata-kokeilu