1 kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa

Pätkädieetti-proggiksemme on nyt puolessavälissä. Viisi viikkoa kulunut, Ryhmä Rämä on kutistunut tuntuvasti, ja osa meistä sitkeistä sisseistäkin🙂. Minä itse olen pudottanut painoa ihan käsikirjan mukaan -2,5 kg. Mitat ovat kaventuneet 2-4 cm. Olen noudattanut kahtena päivänä viikossa Pätkä-ENEä (TM Varpu) eli pitänyt niukkaenergisiä kasvispainotteisia päiviä. Minulle sopii tämä versio, olen oppinut valmistamaan ja ajoittamaan syömiset niin, etten palele, en ajattele ruokaa koko ajan, enkä menetä yöunia. Ainoa, mitä en jaksa, on pilkuntarkka kaloreitten kanssa niuhottaminen, mutta siihenkin on varmasti palattava, arvioimalla saattaa tulla isompiakin heittoja…

Seuratessani projektiin osallistuvien kommentteja, olen kiinnittänyt huomiota erilaisiin tapoihin kokea NÄLKÄ.  Ukkoni on pätkäpaastonnut  jo pari kuukautta menetelmällä 5/2 x 24 h eli kaksi vuorokautta viikossa syömättä. Hänelle ei tuota mitään ongelmia olla syömättä illasta seuraavaan iltaan. Näyttää siltä, että luolamiehen ruokavalio sopii hänelle mitä parhaiten. Koko päivä syömättä ja illalla villisikaa/kalaa  ja pakkorehuja (hän syö mielellään kasviksia kunhan minä tungen ne lautaselle ;)). Mutta koska me Ryhmä Rämässä  olemme kaikki naisia, reagoimme nälkään herkemmin ja tunteellisemmin.

Selkeästi minkään mallinen pätkäpaastoilu ei sovi voimakkaasti tunnesyöpöille, enemmän tai vähemmän ahmimiskohtauksiin taipuvaisille. Heidän kannattaakin lopettaa kokeilu heti.

Nälkää on kahdenlaista: tunnenälkää ja oikeaa nälkää.

Tunnenälällä on kuitenkin useita alalajeja, kun sen sijaan oikea nälkä on vain oikeaa nälkää.

Oikean nälän tunnistaa helposti siitä, että sen tyydyttämiseen käy mikä tahansa ruoka. Se oikeasti kurnii mahassa.

Tunnenälän alalajeja ovat esimerkiksi  ilonälkä, surunälkä, pitkästymisnälkä, kellonaikanälkä, tv-nälkä  ja ”suun nälkä”.

Suun nälkä oli minulle ihan uusi asia, opin sen Fätin Pahan mielen laihdutusblogista: ”Mahassa ei ollut mikään ihan mahdoton nälkä, sen puolesta ei tee tiukkaakaan, mutta suu. Voi suu kun sulla on niin kova tarve täyttyä ja maistella. Salaatti on ihan tyhmää eikä sitä lasketa.”

Meillä jokaisella on oma tapamme kohdata nälkä. Useimmat meistä kai kohtaavat nälän voimakkaasti tunteella, muutamille se on niin voimakas kokemus, että horjuttaa koko perusturvallisuutta. Olen useinkin kuullut ylipainoisen suusta: ”Mitään en pelkää niin kuin nälkää”. Mistä se pelko kumpuaa? Minä en ihan oikeasti tiedä. Olen ollut nuorena niin köyhä, ettei minulla oikeasti ollut ruokaa. Se tietysti johti siihen, että kun sitä ruokaa sitten oli, söin ihan elämäni tunnossa. Mutta se ei ole jättäänyt mieleni perukoille nälän pelkoa. Varmaankin juuri siksi, että tiedän, että nälästä selviää? Ainakin Suomen oloissa.

Nälän kohtaamiseen kannattaa soveltaa Pätkäterapiaa (TM Varpu).  Koska melko varmasti tiedät, mitkä ruoka-aineet tuovat tunteillesi parhaimman kylläisyyden, valitse niistä ruoista pätkäsopivimmat (jos siis noudatat 500 kcal versiota). Jos podet etupäässä suun nälkää, keksi ruokalajeja, jotka ovat suutuntumaltaan parhaimpia. Mieleen tulevat Painonvartija-ajoilta ”Nollan pisteen marjavaahto” ja sokerittomien vanukkaiden kokeiluni😛.