EiMakeeta-kansi_uutuus  Toimittaja ja kirjailija ja vapaa tutkija (kuten nykyisin on tapana kutsua omin päin asioista selvää ottavia) Johan Frisk on paneutunut tutkivan journalistin otteella sokerin historiaan ja nykyajan sokeripolitiikkaan. Suomeksi kirjan nimi on aika lällä ”Ei makeaa mahan täydeltä”, alkuperäinen ”Sötsug, om drogen som erövrade världen” (Koukussa sokeriin, huume joka valloitti maailman) on mielestäni pajon kuvaavampi  –  ja tietysti raflaavampi.

Sokerin historia liittyy läheisesti orjuuteen, afrikkalaista orjatyövoimaa tarvittiin sokeriplantaaseille, kuoliaaksi nääntyneiden tilalle aina uusia. Frisk kertoo sokerin poliittisesta historiasta mukaansatempaavalla ja helppolukuisella tavalla. Mutta hän on selvästikin kirjoittamisen ja journalismin ammattilainen, hän ei sorru huutomerkkeilyyn salaliitoista. Kunnon toimittajan tavoin hän kertoo faktat ja jättää johtopäätösten tekemisen lukijalle. Hän haastattelee tutkijoita ja teollisuuden edustajia. Hän törmää jopa korruptioon ja mahdollisesti vaiettuun tietoon, mutta säilyttää kertojan roolin eikä ryhdy maailmanpelastajaksi.

Annetaanpa puheenvuoro ympäristökemian professori Göran Petterssonille (jonka nimi oli minulle entuudestaan tuttu, koska olen käyttänyt häntä lähteenä kirjoittaessani sukraloosista). Frisk kertoo Pettersonin missiosta:

”Jos Göran Petterssonin toimia kutsutaan ajojahdiksi, on huomautettava ettei sen kohteena ole pelkästään sokeri vaan myös makeanhimo. Hän tekisi mieluusti siitä lopun. Sokeri ja makeutusaineineet, luonnolliset ja keinotekoiset, ovat Göran Pettersonin ajatusmaailmassa rikoskumppaneita. Joka ryystää pullollisen makeutusaineella silattua limonadia, kasvattaa samalla himoaan oikeaan sokeriin. Kuin olisi olemassa vaaraton huume, light-heroiniini, joka touttaa elimistön riippuvuuteen ja toimii porttina kovemmalle kamalle.

’Kun ihminen altistuu makeutteille, pian kaiken pitää maistua makealta, ja sitä on vaikea saada kuriin’, Göran Pettersson sanoo. Pettersson arvelee saaneensa melko hyvin oman makeannälkänsä kuriin. Vaikeinta on löytää leipää, joka maistuu hyvältä, mutta sisältää riittävän hitaita hiilihydraatteja. Suklaassa pitää olla vähintään 86% kaakaota, jotta siinä on riittävän vähän sokeria.

Hyvä alku makeanhimosta vapautuvalle maailmalle on kutsua asioita niiden oikealla nimellä. Karkki-sana helisee Petterssonin mielestä tyhjyttään ja on liian positiivisesti latautunut. Nimi pitäisi vaihtaa sokerimoskaksi.”

Jos et usko Petterssonia, luepa huviksesi vaikka tämä juttu.

Olen kiinnittänyt huomiota samaan asiaan kuin Pettersson, omissa kirjoituksissani ja luennoillani olen kutsunut ilmiötä nimellä ”sokeristuva kulttuuri”. Tarvitsemme koko ajan lisää makeaa, ja koko ajan makeampaa. Tämä johtuu siitä, että makeaa vastaanottavat makunystyrämme turtuvat ja tarvitsemme koko ajan suurempia ja/tai makeampia annoksia tyydyttääksemme makeanhimomme. Mutta toisin kuin Pettersson en usko, että ihmisen luontaista viehtymystä makeaan voitaisiin kitkeä pois. Mutta reippaita askeleita taaksepäin tarvitaan, jos halutaan edistää terveyttä ja kauneutta.

Tämä makea pamfletti kannattaa lukea, ruokavaliokriitikoille ja -kapinoitsijoille tämä on suorastaan must!

KIRJA BOOKYSSA

Johan Frisk: Ei makeaa mahan täydeltä