Loikkanen-nettiPiirros: Timo Ala-Vähälä

Lomalta palattuani sähköpostiluukussa odotti viesti Aki Loikkasen kuolemasta.

Tapasin Akin ensimmäisen kerran vuonna 2004, kun kävin haastattelemassa häntä ensimmäistä kirjaani varten (Salmenkaita-Tavi: Laihdu ilman nälkää). Lähtiessäni Aki saattoi minut juna-asemalle ja totesi, että ”on aina yhtä hienoa tavata hengenheimolainen”. Siitä lähtien välillämme vallitsi sanaton aseveljeys.

Kävin kaksi kertaa Akin vastaanotolla potilaana, ja opin tuntemaan hänen molemmat puolensa. Ensimmäisellä kerralla hän oli hurmaava ja antoi minulle  terveystiedon lisäksi paljon ajattelemisen ja tutkimisen aihetta. Toisella kerralla hän oli pahantuulinen kuin mikäkin ja haukkui minut ihan pataluhaksi (lue täältä). En provosoitunut, olin pikemminkin salaa vähän huvittunut. Akin ryöpytys oli oikeastaan virkistävää! Pahantuulisenakin Aki oli paneutuva ja potilaasta aidosti välittävä lääkäri.

Aki soitti minulle Saksaan pari kertaa, keskustelumme olivat antoisia, kuten esimerkiksi tämä kehonkannatusta ja kadonnutta vyötäröä käsitellyt ajatustenvaihto.

Viimeksi näin Akin Navetan avajaisissa.  Silloin Aki puhui ensimmäisen kerran (siis minun kuulteni) aika tavalla metafyysisellä tasolla. Ajattelin silloin, että ”Aki valmistautuu kuolemaansa”. Yritin muistella, minkä ikäinen hän on, mutta en kyllä tosiaankaan aavistanut kuinka lähellä Akin lähtö oli.

Yleensä kartan kutsumasta ketään ihmistä neroksi. Einstein oli nero, ja Michelangelo, mutta nykyisin ketä tahansa mediapetteriä kutsutaan neroksi, joten sana on kärsinyt pahalaatuisen inflaation. Aki kuitenkin oli ainakin lähempänä neroutta kuin kukaan toinen (tähän mennessä) tapaamani ihminen. Hän oli omaperäinen terveysfilosofi, parantaja ja terveystiedon pioneeri, jonka ajatuksiin olisin halunnut tutustua syvällisemmin.

 

Lue lisää

H-limit ruokavalioratkaisu

Mekostenon

Advertisements