brands

Tällä viikolla olen kovasti miettinyt sitä yleistä ohjetta, että ”täytyy säännöllisellä syömisellä pitää huoli, ettei verensokeri pääse laskemaan”. Käytännössä tämä tarkoittaa syömistä noin kolmen neljän tunnin välein. Aika tavalla olen itsekin syönyt noin, johtuen siitä ettei IBS-mahani kestä isoja aterioita. Syön mieluummin vähemmän kerrallaan. Monet ihmisethän tuntevat kylläisyyttä vasta siinä vaiheessa kun maha on piukeana, minulla on siinä vaiheessa ihan silmittömän paha olo. Niinpä olen syönyt tavallisesti 4 kertaa päivässä, joskus jopa 5.

Kesäkuun ajan olen nyt muuttanut pätkiskuviotani niin, että olen syönyt ”syömisikkunassa”. Käytännössä noin 6-8 tuntia päivässä on ollut syömisaikaa (riippuen siitä kuinka aikaisin herään), muun ajan olen syömättä. Syömisrytmin olen toteuttanut juuri päinvastoin kuin kaikissa näkemissäni artikkeleissa ja kirjoissa aiheesta: syön aamiaisen ja lounaan, tarvittaessa välipalan, mutta en aina. Kroppani perinnöllisistä ominaisuuksista johtuen en pysty syömään runsasrasvaisesti, ja terveydellisistä syistä en runsasproteiinisesti (olen vihdoinkin löytänyt lymfaongelmaisen ruokaohjeet, ja kaivanut perustelujakin niille). Kun en myöskään pysty syömään runsastärkkelyksisesti (syynä IBS ja turvotukset ei ortoreksia), jäljelle ovat jääneet kasvikset ja marjat ruokavalion pohjaksi. Niitä voin syödä paljon, kaikkea muuta vain pieniä määriä. Kuulostaa jostakusta ehkä kuivan askeettiselta, mutta käytännössä kyllä herkuttelen. Kysehän on vain mielikuvituksesta ja ruuanlaitosta.

Olen viimeisten kahden viikon aikana huomannut kummallisen ilmiön: kun syön tasan oman sisäisen rytmini mukaan, olen aamulla nälkäinen, mutta en silti syö isoa ateriaa (koska en kaipaa sellaista, ja koska olen kokeillut enemmän syömistä ja hankkinut vain pahan olon), ja myöhäisellä lounaalla (klo13-14) syön ison salaatin ja sen kyytipoikana mitä milloinkin. Sitten en ole syönyt enää mitään. Enkä ole liioin nälkäinen. Olen miettinyt, että onkohan meidän ihmisten hormonitoiminnassa ja aineenvaihdunnassa isojakin ”kellotus”eroja? Kun minä en liioin nuku hyvin, jos syön illalla ison aterian. Jos syön oikean illallisen keski- ja eteläeurooppalaiseen tapaan, en nuku koko yönä. Yleensä asiasta näkee täsmälleen päinvastaisia mielipiteitä…

Kaikkein eniten olen miettinyt sitä, että

MISSÄ VAIHEESSA ME IHMISET OLEMME MUUTTUNEET MÄREHTIJÖIKSI?

alppilehmä

Mieleeni tuli, kun aikoinaan kirjoitin joogaopettaja Anja Huovisen kanssa kirjaa Hormoniharmoniaa ruokavalion ja joogan keinoin,  ja alkuperäisessä käsiksessä olin kirjoittanut, että tee joogaharjoitus mieluiten tyhjällä mahalla, vähintään noin 3-4 tuntia syömisestä. Anja korjasi tekstin todeten, etteivät ihmiset noin pitkään pysty olemaan syömättä. Nyt kirjassa taitaa lukea vähintään kaksi tuntia syömisestä… Kun seuraa ihmisiä liikennevälineissä tai oikeastaan missä tahansa, näkee kaikkialla amerikkalaiseen tapaan napostelupussin kanssa märehtiviä. Syy tähän löytyy helposti: toisaalta addiktoivien valmisruokien ja naposteltavien tarjonta  ja toisaalta istuvaan elämäntapaan (mehän liikummekin istuen paikasta toiseen!) täysin sopimaton tärkkelys/sokeri-ruokavalio, joka tehokkaasti ylläpitää jatkuvaa napostelutarvetta.

Se, ettei minulla ole ollut lounaan jälkeen nälkä, on tuntunut hyvin vapauttavalta. Olen aina ollut aamupainotteinen ihminen ja karttanut iltasyömistä, jos mahdollista, mutta olen jotenkin kuvitellut että päivän viimeisen aterian ”pitää” olla viiden paikkeilla, muuten tulee nälkä. JOS minulle joskus tulee illalla niin kova nälkä, että se haittaa nukkumaanmenoa, syön vaikka banaanin. Viikonlopuksi muutan syömisrytmiä sen verran, että voidaan miehen kanssa nauttia yhteisistä aterioista, hartaudella laitetuista ”loupällisistä” (= lounas + päivällinen) myöhäisiltapäiväaikaan. Koska mieheni puolestaan on luontaiselta rytmiltään päinvastainen kuin minä, hän noudattaa viikolla luolamiesdieettiä, on päivät syömättä ja syö iltaisin yhden ison, usein riistapitoisen aterian. Hänkin muuttaa viikonlopuksi sen verran omaa rytmiään, että voimme syödä yhdessä.

RAPORTTI: 12 viikkoa pätkäpaastokokeiluja takana. Kulunut viikko ei pudottanut painoa, mutta mittoja nipisti hiukan.
Projekti 25/100, eli 25 päivää pätkäpaastoa ja 100 tuntia liikuntaa elokuun loppuun mennessä,
on minulla vaiheessa 5/25 ja 20/100.
Advertisements