Tällä viikolla olen kovasti miettinyt sitä yleistä ohjetta, että ”täytyy säännöllisellä syömisellä pitää huoli, ettei verensokeri pääse laskemaan”. Käytännössä tämä tarkoittaa syömistä noin kolmen neljän tunnin välein. Aika tavalla olen itsekin syönyt noin, johtuen siitä ettei IBS-mahani kestä isoja aterioita. Syön mieluummin vähemmän kerrallaan. Monet ihmisethän tuntevat kylläisyyttä vasta siinä vaiheessa kun maha on piukeana, minulla on siinä vaiheessa ihan silmittömän paha olo. Niinpä olen syönyt tavallisesti 4 kertaa päivässä, joskus jopa 5.
Kesäkuun ajan olen nyt muuttanut pätkiskuviotani niin, että olen syönyt ”syömisikkunassa”. Käytännössä noin 6-8 tuntia päivässä on ollut syömisaikaa (riippuen siitä kuinka aikaisin herään), muun ajan olen syömättä. Syömisrytmin olen toteuttanut juuri päinvastoin kuin kaikissa näkemissäni artikkeleissa ja kirjoissa aiheesta: syön aamiaisen ja lounaan, tarvittaessa välipalan, mutta en aina. Kroppani perinnöllisistä ominaisuuksista johtuen en pysty syömään runsasrasvaisesti, ja terveydellisistä syistä en runsasproteiinisesti (olen vihdoinkin löytänyt lymfaongelmaisen ruokaohjeet, ja kaivanut perustelujakin niille). Kun en myöskään pysty syömään runsastärkkelyksisesti (syynä IBS ja turvotukset ei ortoreksia), jäljelle ovat jääneet kasvikset ja marjat ruokavalion pohjaksi. Niitä voin syödä paljon, kaikkea muuta vain pieniä määriä. Kuulostaa jostakusta ehkä kuivan askeettiselta, mutta käytännössä kyllä herkuttelen. Kysehän on vain mielikuvituksesta ja ruuanlaitosta.
Olen viimeisten kahden viikon aikana huomannut kummallisen ilmiön: kun syön tasan oman sisäisen rytmini mukaan, olen aamulla nälkäinen, mutta en silti syö isoa ateriaa (koska en kaipaa sellaista, ja koska olen kokeillut enemmän syömistä ja hankkinut vain pahan olon), ja myöhäisellä lounaalla (klo13-14) syön ison salaatin ja sen kyytipoikana mitä milloinkin. Sitten en ole syönyt enää mitään. Enkä ole liioin nälkäinen. Olen miettinyt, että onkohan meidän ihmisten hormonitoiminnassa ja aineenvaihdunnassa isojakin ”kellotus”eroja? Kun minä en liioin nuku hyvin, jos syön illalla ison aterian. Jos syön oikean illallisen keski- ja eteläeurooppalaiseen tapaan, en nuku koko yönä. Yleensä asiasta näkee täsmälleen päinvastaisia mielipiteitä…
Kaikkein eniten olen miettinyt sitä, että
MISSÄ VAIHEESSA ME IHMISET OLEMME MUUTTUNEET MÄREHTIJÖIKSI?
Mieleeni tuli, kun aikoinaan kirjoitin joogaopettaja Anja Huovisen kanssa kirjaa Hormoniharmoniaa ruokavalion ja joogan keinoin, ja alkuperäisessä käsiksessä olin kirjoittanut, että tee joogaharjoitus mieluiten tyhjällä mahalla, vähintään noin 3-4 tuntia syömisestä. Anja korjasi tekstin todeten, etteivät ihmiset noin pitkään pysty olemaan syömättä. Nyt kirjassa taitaa lukea vähintään kaksi tuntia syömisestä… Kun seuraa ihmisiä liikennevälineissä tai oikeastaan missä tahansa, näkee kaikkialla amerikkalaiseen tapaan napostelupussin kanssa märehtiviä. Syy tähän löytyy helposti: toisaalta addiktoivien valmisruokien ja naposteltavien tarjonta ja toisaalta istuvaan elämäntapaan (mehän liikummekin istuen paikasta toiseen!) täysin sopimaton tärkkelys/sokeri-ruokavalio, joka tehokkaasti ylläpitää jatkuvaa napostelutarvetta.
Se, ettei minulla ole ollut lounaan jälkeen nälkä, on tuntunut hyvin vapauttavalta. Olen aina ollut aamupainotteinen ihminen ja karttanut iltasyömistä, jos mahdollista, mutta olen jotenkin kuvitellut että päivän viimeisen aterian ”pitää” olla viiden paikkeilla, muuten tulee nälkä. JOS minulle joskus tulee illalla niin kova nälkä, että se haittaa nukkumaanmenoa, syön vaikka banaanin. Viikonlopuksi muutan syömisrytmiä sen verran, että voidaan miehen kanssa nauttia yhteisistä aterioista, hartaudella laitetuista ”loupällisistä” (= lounas + päivällinen) myöhäisiltapäiväaikaan. Koska mieheni puolestaan on luontaiselta rytmiltään päinvastainen kuin minä, hän noudattaa viikolla luolamiesdieettiä, on päivät syömättä ja syö iltaisin yhden ison, usein riistapitoisen aterian. Hänkin muuttaa viikonlopuksi sen verran omaa rytmiään, että voimme syödä yhdessä.
RAPORTTI: 12 viikkoa pätkäpaastokokeiluja takana. Kulunut viikko ei pudottanut painoa, mutta mittoja nipisti hiukan. Projekti 25/100, eli 25 päivää pätkäpaastoa ja 100 tuntia liikuntaa elokuun loppuun mennessä, on minulla vaiheessa 5/25 ja 20/100.
varputavi.com 
14 kesäkuun, 2013 at 06:57
Tämä osui asian ytimeen.
Fyysistä työtäkin tekevänä olen huomannut kolmen päiväaterian riittävän (8-9, 12-13 ja 18-19 epäsäännöllisestä työn tauoista johtuen). Turhan usein tulee vain naposteltua iltaisin vielä ruoan jälkeen, mutta olo on sitten aamulla todella tukkoinen.
TykkääTykkää
14 kesäkuun, 2013 at 07:44
Minullakin on IBS-maha, jonka kanssa pärjään leivät ja muut hötöt jätettyäni oikein hyvin. Tietysti joskus turvottaa, mutta sitä ei voi täällä Espanjassa kokonaan välttää, koska pavut.
Ilman garbanzoja ja muita papuja on täällä nuiva elää. Ne ovat niin hyviä, halpoja ja käteviä.
Väli- tai iltapalana pari lusikallista garbanzoja, (kick-herneitä) jamon serranoa ja vuohenjuustoa hölvättynä luomu oliiviöljyllä. Muy rico!
TykkääTykkää
14 kesäkuun, 2013 at 07:51
Onkohan kyse tottumuksesta, nälän pelosta vai mistä, mutta aikaisemmin olen saanut itseni todella pahantuuliseksi, jos ruokaa ei ole pistelty sisuksiin suhteellisen tasaisin väliajoin. Nyt pätkäpaastoilessa 500 kalorin päivinä ei ole mitään ongelmia, syön kahdesti päivässä (n. klo 12 ja 17), enkä ajattelekaan syömistä väliaikoina. Samoin muina päivinä ruoka-ajan venyminen ei enää aiheuta sen kummempia muutoksia olotilassa.
Tällä viikolla projektissa vaaka näyttää edelleen pikkuhiljaa pieneneviä lukuja ja liikuttu on päivittäin.
TykkääTykkää
14 kesäkuun, 2013 at 08:15
Artikkelin nimestä tuli heti mieleen raakaravinnon syöjät ja vegaanit.. mutta kyllä parasta olisi siinä ruokailussa että ei olisi mitään sääntöjä milloin pitäisi syödä ja kuinka paljon. Kun ei ollut vielä aikuinen tuli syötyä aika paljon silloin kun oli ruoka aika tai nälkä ja ei tarvinnut paljon miettiä määriä yms. Siihen nyt pyrin että voin syödä niin paljon kuin haluan ja milloin tahansa.. mahdollisimman luonnolliseen rytmiin.
Siihen että ruoka on sitä varten että eläminen olisi parempaa eikä siihen että elämän tarkoitus olisi nauttia ruokailuhetkestä.
TykkääTykkää
14 kesäkuun, 2013 at 08:19
Yksi suurista oivalluksista nimenomaan oli se, ettei tarvitse syödä kolmen tunnin välein pieniä ateroita, niin kuin joka paikassa väitetään. Kun syö kunnollista ruokaa, joka pitää verensokerin tasaisena pitkään, ei tarvitse kuin kolme ateriaa päivässä. Eikä tosiaan ajattele ruokaa. Heti jos siirryn leipävälipalalinjalle alkaa painon nousu ja piereskely.
TykkääTykkää
14 kesäkuun, 2013 at 09:03
Pätkäpaasto on minullekin opettanut, että mitään kamalaa ei tapahdu, vaikka on jokusen tunnin syömättä. Aikaisemmin pidin tiukasti kiinni 3-4 tunnin välein syömisestä ja kärsin verensokerin alenemisesta johtuvista heikotuskohtauksista aina jos en saanut ruokaa säännöllisesti. Siinä mielessä pätkäily on kyllä vapauttanut elämää. Olen huomannut saman lapsissani, asia johon Markkukin viittasi, että he nyt teini-ikäisinä syövät kun on nälkä ja vähentävät syömistä kun eivät tarvitse energiaa. Se näyttää ja tuntuu hyvin luonnolliselta. Olenkin pitänyt todella tarkasti huolen, ettei minun suustani pääsisi koskaan lausetta ”lautanen on syötävä tyhjäksi”. Sen verran ekologinen kuitenkin olen että natkutan liian ruuan ottamisesta lautaselle, mutta se onkin toinen juttu.
Olen miettinyt tuota aamu- versus iltasyömistä. Ajattelen että synnynnäinen piirteemme, joka jakaa meidät muutenkin aamu- tai iltaihmisiksi ohjaa myös syömistaipumuksiamme. Se tuntuu käyvän järkeen kun ajattelee että kun aamuihminen on touhukkaimmillaan aamulla hän tarvitsee myös energiaa aamulla ja toisinpäin. Itse ole iltaihminen, rytmini pyörähtää hyvin helposti ilta- tai jopa yöpainotteiseksi. Yritin pätkäilyn aluksi syödä 500 kalorin annokseni aamupalalla ja lounaalla ja pätkäillä sitten loppupäivän, mutta siitä ei tullut mitään. Ilta meni kärvistellessä, eikä uni tullut silmään mahan kuristessa. Nyt kun syön paastopäivät iltapainotteisesti kaikki sujuu kuin tanssi. Myönnän että oppimisella on osuutensa asiassa.
Pitkän jumituksen jälkeen painoni on lähtenyt hienoiseen laskuun, nyt kokonaispudotus on 4,4 kg. Huomaan, että pätkäpäivät ovat alkaneet vaikuttaa myös muuhun syömiseen, ainakin ateriakoot ovat pienentyneet.
Hyvä meininki, toivotan kaikille samaa.
TykkääTykkää
15 kesäkuun, 2013 at 07:06
NAM! Kuulostaa herkulliselta 🙂
TykkääTykkää
15 kesäkuun, 2013 at 07:07
Se on hieno tunne, kun vapautuu pinttymistä joiden orja on ollut – tietämättään 🙂
TykkääTykkää
15 kesäkuun, 2013 at 07:08
”että ruoka on sitä varten että eläminen olisi parempaa eikä siihen että elämän tarkoitus olisi nauttia ruokailuhetkestä.”
Juuri näin!
TykkääTykkää
15 kesäkuun, 2013 at 07:09
:)) tuttua
TykkääTykkää
15 kesäkuun, 2013 at 07:12
Minustakin on ollut mielenkiintoista tarkkailla itseäni, ja huomata, millaisina päivinä pätkistelystä ei tuu mitään. Selkeä kytky unihäiriöihin ja yleiseen veetutukseen (onneksi jälkimmäisiä on mulla hyvin harvoin, mutta unihäiriöitä valitettavasti vielä on silloin tällöin). Kokeilemalla löysin mulle sopivimman version, ja ajattelen ihan samoin kuin sinä, että iltaihmisen kannattaa syödä iltapainotteisesti, jokaisen oman luontaisen rytminsä mukaan.
TykkääTykkää
15 kesäkuun, 2013 at 09:39
Pätkäpaastoilussa takana viikko 12. Tässä projektissa 2:5 päiviä nyt 4/25, kuntoilua 11 kertaa (tunteja on kertynyt yli 40, lähinnä ”plantaasin” viljelystä :D). Ruokailussa olen testaillut pätkispäivien lisäksi 16/8 -systeemiä. En vielä ole päättänyt sopiiko tämä minulle vaiko ei. Totun muutoksiin aika hitaasti. Luulen, että kalorimäärät ovat jääneet vähän alhaisiksi 8 tunnin syömisikkunalla. Minäkään en syö mielelläni isoja aterioita kerralla.
Yksi ystäväni kävi vasta USA:ssa, ja hän oli myös kiinnittänyt huomiota siihen kuinka pikaruokapaikkoja oli jokaisessa kadunkulmassa, ja kuinka ihmiset todellakin söivät kävellessään. Meikäläisestä tämä kuulosti aika kummalliselta 😮
Minulla pätkispäivä saattaa kariutua jos päivän aikana tapahtuu jotain yllättävää, esim. tulee extratöitä. Olen varautunut tilanteeseen siten, että voin muuttaa päivän 16/8 -päiväksi tai vain siirtää pätkispäivää. Enkä aio stressata vaikka joku pätkis jäisi välistakin 😀
Tuloksia: paino on pudonnut 12 viikossa 5,6 kg ja vyötärönympärys kaventunut 4 cm.
P.S. Mistä löytäisin tietoa tuosta lymfaongelmaisen ruokavaliosta?
TykkääTykkää
16 kesäkuun, 2013 at 11:29
Lymfaongelmaisen ruokavaliosta sain ekan kommentin hoitavalta lääkäriltä, joka vain käski karttamaan maitoproteiinia ja muutenkin syömään vähäproteiinsesti. Hän ei perustellut asiaa mitenkään, olen sitten penkonut ja lukenut sairaudesta kaiken löytämäni (saksaksi aiheesta löytyvät parhaat tiedot, englanniksi löytämäni ovat olleet liian heppoisia mun makuuni). Lymfan ruokavaliohoidosta taidetaan saada suomeksi tietoa, sitten kun tutkin asiaa lisää ja kirjoitan aiheesta :D. Mutta alkuun pääsee maitoproteiinirajoituksella. Minä kyllä muuten syön juustoa, en ole ehdoton tossa, mutta rahka ei enää kuulu lautaselleni eli nyt niin muodikas protaus ei sovi lymfaongelmaiselle.
TykkääTykkää
17 kesäkuun, 2013 at 08:53
5/25 menossa, paino sahaa edestakaisin. 12/100 plakkarissa, suurin osa koiran kävelytystä. Tuo painon sahailu ketuttaa, ei selkeää painon pudotusta koko pätkäpaastoilun ajan (aloitin 16.4.) eli kokonaispudotus tänä aamuna näytti -1 kg, arghhhhh. Paino nousi 10 kg kun lopetin tupakanpolton maaliskuussa 2012. Nyt olen viimeiset puoli vuotta yrittänyt karistaa niitä pois, heikoin tuloksin. ikää on 52 vuotta, välillä turhauttaa-
TykkääTykkää
17 kesäkuun, 2013 at 09:53
Tiedän tunteen, tuskallisen hidasta on painon pudottaminen täälläkin. Jos yhtään lohduttaa, niin hiukan helpottaa postmenopaussi-aikana. jos vaihdevuosien sydänaika on meneillään, kyse on useimmilla lähinnä viivytystaistelusta, ettei päästä painoa ihan mahdottomasti nousemaan.
mutta ehkä on myös aiheellista meittiä pätkäpaaston toteutustapaa. Pidätkä 500 kcal päiviä vai miten pätkäilet? joskus kortisolihormoni saattaa tehdä tepposiaan ja torpedoida. Itselleni olen huomannut parhaimmaksi keinoksi tuon ”ikkunassa” syömisen. Eli syön 3-4 päivänä viikossa ennen kello 14 kaikki päivän kalorit (olen aamuihminen). Kalorirajoitteisesti ja kasvispainotteisesti toteuttaen.
TykkääTykkää
17 kesäkuun, 2013 at 12:36
Olen pitänyt n. 500 kcal päiviä, pitäis varmaan kokeilla ”ikkuna syömistä”. Olen myös miettinyt ruokapäiväkirjan pitoa, mutta kun laiska olen se tuntuu niin ahdistavalta. Parasta tässä kuitenkin lienee se että paino ei ole enää ainakaan noussut.
TykkääTykkää
17 kesäkuun, 2013 at 15:08
ei kannata kehittää ahdistuksia näistä jutuista. meidän ikäisillä saattaa liian tiukka kalorirajoitus sotkea hormoneja, joten kannattaa kokeilla ikkunahommelia. Mutta ihan rennosti vaan! Mä en ole enää laskenut mitenkään syömisiäni, oon vaan syöny siivosti ja vähemmän pätkispäivinä, ja viikonloppuisin syönyt normaalisti. Ei enää jaksa innostua pilkunviilaamisesta :), tosin oon huomannut että heti jos liikaa viikonloppuna rentoilee, seuraava viikko meneekin sitten vaurioitten paikkaamisessa 😉
TykkääTykkää
17 kesäkuun, 2013 at 15:53
Tosiasia on että suurin osa tai lähes kaikki saavat takaisin entisen painonsa tai vähän enemmän. Mun mielestä yksinkertainen ratkaisu tähän on se että pitää silmällä painoansa ja jos huomaa että se nousee niin sitten taas korjaa elämäntapojaan ja laihtuu vähän.
Kuulostaa tylsältä ja sitähän se on mutta parempi kuin se ikävä tunne kun kaikki se kova työ mitä on tehnyt laihduttamisen suhteen on mennyt hukkaan.
On tosi vaikea taas aloittaa sen laihduttamisen kun paino on tullut takaisin.
TykkääTykkää