piippo Kirjan lopullisesta kannesta on poistettu ilmaisu ”foodistin käsikirja”. Foodismi-sana ei ole tainnut suomenkieleen vielä levitä. Foodismilla tarkoitetaan (usein jopa liioittelevaa) kiinnostusta ruokaan, sen alkuperään, eettisyyteen, valmistusmenetelmiin, esillepanoon, makuun ja terveellisyyteen. Elämme siis foodistien aikaa, ainakin jos Facebookista voi jotakin päätellä.

Puhdas ravinto lienee yhtä tuntematon käsite, mutta jaan sen ajatuksen, onhan blogini tunnuksena tuossa oikeassa reunapalkissa jo parisen vuotta ollut ”Syö puhtaasti ja kaunistu luomusti”. Ajattelen, että voi hyvinkin olla foodisti ja puhtaan ravinnon ystävä olematta neurootikko ja/ tai ortorektikko.

Kasvitieteen professori Sinikka Piipon mukaan

”Superruokina pidetään ruoka-aineita, joilla on ainutlaatuisia ominaisuuksia ja terapeuttisia vaikutuksia terveyteemme. Lähes kaikissa kulttuureissa on ollut ravintoaineita, jotka ovat olleet erittäin arvostettuja ja joilla pyritty ylläpitämään niin mielen kuin kehon kuntoa. Superruoat sijoittuvat lääkeyrttien ja ”tavallisen ruoan” välimaastoon. — Superruoat ovat yleensä ravinnetiheitä, eli niissä on vähän kaloreita mutta erittäin paljon suojaravinteita. Kyse on täten mahdollisimman ravinteikkaista ja alkuperäisistä ruoka-aineista, joita käytetään käsittelemättömässä muodossa. — Oma käsitykseni eroaa tiukasta superruoka-ajattelusta siinä, että mielestäni me tarvitsemme monien eri ryhmien kasveja, sekä raakana että kypsennettynä, ja vain lisänä superruokaa ja superyrttejä. Lähtökohtana on, ettei mikään kasvi tuo yksinään terveyttä.”

Piippo esittelee erittäin perusteellisesti superruokina pitämänsä ashwagandhan, avokadon, brahmin, gojin, granaattiomenan, hampun, inkiväärin, kaakaon ja suklaan, kaalit, kurkuman, kvinoan, levät, macan, mansikan, melonit, mustaherukan, mustikan, nokkosen ja pinaatin, oliivin ja rypsin, omenan, paprikat, pähkinät, riisin, ruusut, siemenet, sienet, sipulit, soijan, suman, tattarin, teen, tomaatin, tulsin, tyrnin, vadelmat ja vatukat, vehnän ja ohran sekä voikukan.

Listasta voisi kai olla toistakin mieltä, mutta nämä ovat Piipon valinnat. Sen sijaan hän ei pidä superruokina sellaisina markkinoituja acaita, aaloeta, baobabia, camu camua, chia-siemeniä, inkamarjoja eli ananaskirsikoita, lucumaa, mustamulperia, nonia ja yakonia. Osasta hän perustelee, miksi ne eivät hänen näkemyksensä mukaan ole superruokia, osasta ei. Lähdeluettelosta en myöskään löytänyt vastausta, siellä ei ollut yhtään tutkimuslähdettä.

Kaikille ruoan terveysvaikutuksista kiinnostuneille Piipon kirja on aarrearkku (kuten hänen aiemmatkin kirjansa).

TILAA kirja Bookysta

Omat superruokasuosikkini ovat tyrni (mehuna tai jauheena), hamppu, kaakaopavut ja kaikki marjajauheet (ja kaikki tuoreet marjat tietysti). Kokeilussa on lupiinista valmistettu kasviproteiini  (vaikuttaa hyvältä) sekä Piipon innoittamana ashwagandha ja brahmi. Nähtäväksi jää, havaitsenko muutoksia unenlaadussa, kilpirauhasen ja  aivojen toiminnassa.  Aiemmat superfood-kokeiluni eivät mitään pysyvää innostusta jälkeensä jättäneet. Gojit ovat ihan hyviä, mutta luomunakin markkinoiduissa on ympäristömyrkkyjäämiä, minkä lisäksi ne ovat sikakallliita, macasta sain vaan mahani kipeäksi, lucumasta en huomannut minkäänlaista vaikutusta (joten uskon oikein helposti, ettei se oikeasti superfoodiksi laskettava olekaan) jne.

superruokia

Viime aikoina olen kokeillut myös erilaisia ”superrasvoja”, ja muutaman tosi ihanan uuden tuttavuuden olen löytänytkin. Hamppuöljy ja kurpitsansiemenöljy sekä avokado-sitruunaöljy (ei kuvassa, koska käytimme sen heti loppuun), jota löysin Suomesta, ovat suosikkeja.

superrasvoja

Aihepiiristä aiemmin blogissani:

Syö puhtaasti – ortorektikon märkä päiväuni?