Kemiantekniikan diplomi-insinööri Anja Nystén on kirjoittanut jatkoa Kemikaalikimara-kirjalle. Tällä kertaa tarkastelun kohteena ovat lapsiperheiden arjessa esiintyvät kemikaalit.
Arvostan erityisesti Anjan kykyä erottaa olennainen epäolennaisesta ja tärkeä vähemmän tärkeästä. Kemikaaleista näkee luvattoman paljon huuhaakirjoituksia, joissa joko on siteeksi totta tai sitten ei. Hyvä esimerkki ovat kosmetiikka ja hiusvärit. Usein näkee kirjoituksia, joissa uskotaan että jos kyseessä on luonnonkosmetiikka, se ”ei sisällä kemikaaleja”. Tarvittaessa Anja on myös tiukkana: tuotteiden viherpesu (niiden tekeminen ekologiseksi vain mielikuvamarkkinoinnnin keinoin) ei saa hänen silmissään armoa.
Raskausajan kemikaaliriskeinä kirjassa käsitellään (tupakan, alkoholin ja huumeiden lisäksi) ruokavalioon, torjunta-aineisiin, lääkkeisiin ja kosmetiikkaan liittyvät riskit.
Luontaistuotteiden kanssa kannattaa olla varovainen (samoin muuten monien yrttien), muun muassa raskauspahoinvointiin käytetty Calabash-kalkki sisältää runsaasti lyijyä. Vastuulliset markkinoijat merkitsevät tuotteisiinsa, mikäli niitä ei suositella raskauden aikana käytettäväksi, kannattaa siis lukea tuoteselosteet.
Ruokamyrkytyksistä raskausaikana vaarallinen on vain listerioosi, joka saattaa tarttua äidiltä sikiöön. Riskituotteita ovat tyhjiöpakatut kalatuotteet, pateet, pastöroimaton maito ja siitä valmistetut juustot sekä huonosti pestyt vihannekset ja ulkomaiset pakastemarjat (OT: en muuten koskaan ole ymmärtänyt tuota ”ulkomaislogiikkaa”, täällä Saksassa turvallisia ovat saksalaiset pakastemarjat, mutta Suomesta tuodut olisivat ulkomaalaisia, Suomessa taas päinvastoin. Onko jollakulla selitystä miksi pakastemarjat muuttuvat riskitekijöiksi valtion rajan ylittäessään?)
Ravinnon kautta saatavista raskasmetalleista merkittävin terveysriski on elohopea. Sitä on runsaasti petokaloissa ja sisäelimissä, etenkin munuaisissa. Esimerkiksi haukea ei suositella raskaana oleville ja imettäville lainkaan.
Raskaus- ja imetysaikana vältettäviä ruoka-aineita ovat:
- maksaruoat
- korvasieni
- pellavansiemenet
- hauki, silakat, lohi
- merilevävalmisteet
- kasvirohdosvalmisteet
- luontaistuotteet
- tartar-pihvi
- graavisuolatut ja kylmäsavustetut kalatuoteet, pateet, mäti, pastöroimaton maito ja siitä valmistetut pehmeät juustot
- kypsentämättömät pakastevihannekset ja -marjat
Anja vannotti, että minun pitää kirjoittaa kriittisesti. Tyyliseikat ovat makuasioita, enkä etsimälläkään löytänyt kirjasta muuta huomautettavaa kuin se jatkuva ”huomioiminen”, siinä huomioin kuitenkin olleeni väärässä. Sanan merkitys on toden totta muuttunut, vaikka se yhä korvaani särkeekin (minusta se on tärkeilyverbi, ja ymmärrän yhä sen alkuperäisessä merkityksessään ”tehdä huomioita”; enkä edes ole fanaattinen kielipoliisi, korvani on alkanut jo ”tottumaan” mutta ei sentää ruvennut tottua…)
YLE Puhe Perheen aika: Vanhemman tehtävä on pienentää lapsen kemikaalikuormaa
OSALLISTU ARVONTAAN!
Sain Teokselta ylimääräisen kappaleen Kemikaalikimara lapsiperheille -kirjaa arvottavaksi blogissani. Kommentoi tätä kirjoitusta sunnuntai-iltaan mennessä (1.9.), kerro mitä ajatuksia aihepiiri mielessäsi herättää, niin osallistut arvontaan.
Päivitys 2.9.
ARVONTA TEHTY! KIITOS KAIKILLE OSALLISTUNEILLE: voittajaksi selviytyi nimimerkki Nettiterkkari, jolle on laitettu viesti kirjapalkinnosta.
Disclaimer: Olen kemikaalikimaroitten kummitäti, ja siinä mielessä jäävi, sillä olen se ystävä joka alunperin keksi idean kirjasta Anjalle (mutta mikäli kirjat olisivat huonoja, en kirjoittaisi niistä mitään).
varputavi.com 
29 elokuun, 2013 at 11:27
Mitä on Calabash-kakki?
Kalkki? Vai karkki?
Ilmeisesti esim Puolassa käytetty vadelmien kasteluvesi on viemärivettä tai muuten ”likaista” ja siksi lisää sieltä tuotujen vadelmien tautiriskiä.
Suomalaisten marjojen kohdalla tätä tautiriskiä ei ole havaittu.
Ehkäpä olettamuksena on, että kirjan lukevat Suomessa asuvat suomalaiset?
TykkääTykkää
29 elokuun, 2013 at 11:35
Kakki korjattu kalkiksi, kiitos :D!
Tuo ohje ulkomaisista pakastemarjoista on viranomaisohje. Mutta siis samaa logiikkaa käytetään Saksassakin.
TykkääTykkää
29 elokuun, 2013 at 16:37
Onko Saksassa ekinokokkoja metsissä? Olen ymmärtänyt, että sitä on Keski-Euroopassa jo vähän siellä sun täällä.
TykkääTykkää
29 elokuun, 2013 at 17:01
Mun piti ihan googlata mitä ovat ekinokokit. 😀
Vastaus: En tied, mutta yritän ottaa selvää.
TykkääTykkää
29 elokuun, 2013 at 17:01
Kiinnitän mahdollisuuksien mukaan huomiota ruoan puhtauteen ja koitan pitää perheen mahdollisimman lisäaineettomana. Luomua suosin kun vain sitä on saatavilla (maalla aika rajallisesti). Itsekasvatettu olisi ihanteellista, tai lähiluomu, mutta olemassa olevat resurssit ei vain riitä kaikkeen. Ravitsemukseen liittyvät päivittäiset ratkaisut ja pohdinnat (pienemmän pahan valitseminen) aiheuttavat jo nyt päänvaivaa ja stressiä. Kaikkeen ei ole mahdollisuutta johtuen tarjonnasta, taloudesta tai ajasta.
Kosmetiikka, sen mitä itse käytän, on erästä tunnettua saksalaista luonnonkosmetiikka sarjaa. Luulin sen takaavan jotain. Pesuaineiden jne suhteen olen ihan hukassa. Olen kuvitellut tekeväni oikeita/hyviä ratkaisuja valitsemalla hajustamattomia tms. tuotteita, joissa pH on jotain. Perustuu siis ihan puhtaasti mielikuvitukseen.
Ja missä kaikkialla ne muut kemikaalit tulevatkaan?
Nyt olen raskaana ja mietin näitä entistä enemmän. Olisi hienoa jos tekemäni päätökset perustuisivat johonkin muuhunkin kuin mielikuvitukseeni, eivät tekisi budjettiin liian suurta koloa JA olisivat helppoja toteuttaa normaalissa (lapsi)arjessa.
Kirjaa siis tarvitsen! 🙂
Terkuin
Hanna
OT: Olin mukana kevään 10 viikon 5/2 projektissa. Lopussa mietin että juttu ei ehkä sovi minulle kun aiheutti kiertoon häiriöitä. Se häiriö on nyt 18. raskausviikko. 🙂
TykkääTykkää
29 elokuun, 2013 at 17:14
Hmm, ei kai jutustani saanut käsitystä, ettei tunnettu saksalainen kosmetiikkamerkki takaa jotain? Saksalainen BDIF-sertifiointi on tiukin luomusertifikaatti, mitä on olemassa. Kpjan hajustamattomuus on yksi ihan hyvä kriteeri turhien kemikaalien välttämiseen.
Suomen Kemikaalilaki määrittelee kemikaalin näin: kemikaalilla tarkoitetaan alkuaineita ja niiden kemiallisia yhdisteitä sellaisina kuin ne esiintyvät luonnossa tai teollisesti tuotettuina (aineet) sekä kahden tai useamman aineen seoksia (valmisteet). Eli siis kemikaaleja esiintyy myös luonnossa. Aivan samoin kuin E-kirjainkoodi ei välttämättä tarkoita mitään lisäainemyrkkyä, vaan voi olla vaikka ruokasooda tai askorbiinihappo.
Hih, vai sellainen paaston synnyttämä hormonihäiriö :D. Onnellista odotusta! (Ja jos ei arpaonni suosi, kirjan saa toki kirjastostakin, jollei halua ostaa.)
TykkääTykkää
29 elokuun, 2013 at 17:31
ei suinkaan! Viittaan tuohon kommenttiin ”Usein näkee kirjoituksia, joissa uskotaan että jos kyseessä on luonnonkosmetiikka, se “ei sisällä kemikaaleja”. ” Niin minä olen olettanut, sen enempää asiaan perehtymättä. Täytynee tutkia asia tarkemmin.
TykkääTykkää
29 elokuun, 2013 at 20:34
Mukana arvonnassa. Minulla tämä kirja jo on, mutta antaisin lahjaksi ystävälleni, jos arpaonni suosisi.
TykkääTykkää
29 elokuun, 2013 at 21:44
Kyseisistä asioista puhutaan ihan liian vähän. Ihmiset tarvitsisivat enemmän infoa. Valtion pitäisi kustantaa ko. kirja kaikille odottajille, jakelu vaikka neuvolakäynnin yhteydessä.
TykkääTykkää
29 elokuun, 2013 at 21:46
Kirja kuulostaa mielenkiintoiselta ja kirja menisi lahjaksi läheiselleni, jos vain satun voittamaan! 🙂 Olen siis ilomielin mukana arvonnassa.
TykkääTykkää
30 elokuun, 2013 at 06:41
Voi tämä kirjahan pitää hankkia! Jos ei onni suosi arvonnassa niin sitten kirja ostoslistalle 😉
TykkääTykkää
30 elokuun, 2013 at 08:47
tosi mielenkiintoiselta vaikuttaa, haluisin lukea itse tuon.
TykkääTykkää
30 elokuun, 2013 at 08:48
Vaikuttaa hyvältä kirjalta ja asia pitoisalta!
TykkääTykkää
30 elokuun, 2013 at 10:54
Olisko noilla ulkomaisten pakastemarjojen riskitekijöillä sen kanssa tekemistä, että ei voi olla täysin varma onko marjat pysyneet oikeassa lämpötilassa koko matkan. Näin voisin veikata, korjatkoon paremmin tietävät.:D
TykkääTykkää
30 elokuun, 2013 at 13:20
Luulenpa, että tässäkin tapauksessa tieto lisää tuskaa… Mutta totuudelta ei voi silmiään ummistaa ja olen kyllä melkoisen ennakkoluuloinen käyttämään esim. muualta tuotuja pakastemarjoja. Tästä sain silmät avaavaa infoa myös hygieniapassia suorittaessani. Ehdottomasti on kyllä tutustumisen arvoinen kirja.
TykkääTykkää
30 elokuun, 2013 at 13:26
vaikuttaa ainakin loogiselta mahdollisuudelta.
TykkääTykkää
30 elokuun, 2013 at 16:40
Tuo pakastemarja-asia kiinnostaa kyllä itseäkin. En mielelläni käytä ulkomaisia pakastemarjoja siinä pelossa, että niistä saa jonkun pöpön. Olisi kiva tietää asiasta enemmän..
TykkääTykkää
30 elokuun, 2013 at 16:43
No yksi syy on juuri se mahdollisesti saastunut kasteluvesi joissakin (myös EU-maissa). Minua vain ihmetyttää miten aina voidaan olla varmoja ettei Suomessa (Saksassa) käytetä huonolaatuista vettä? Miten voidaan olla varmoja marjanpoimijoitten käsihygieniasta? jne.
TykkääTykkää
30 elokuun, 2013 at 17:06
Eviran mukaan saastunut kasteluvesi on ykkösepäilty: http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/ajankohtaista/?bid=3394
TykkääTykkää
30 elokuun, 2013 at 17:24
Juu en epäile. Yritän vain vääntää rautalankaa: miksi saksalaiset uskovat että saksalaiset pakastemarjat ovat turvallisia, mutta ulkomaiset (siis myös suomalaiset) eivät ole?
miksi suomalaiset uskovat, että suomalaiset pakastemarjat ovat turvallisia, mutta ulkomaiset (siis myös saksalaiset) eivät?
Logiikka ei siis avaudu minulle. Minusta loogista olisi joko selkeästi nimetä maat, joista tulevat pakastemarjat eivät ole turvallisia, tai sitten kehottaa keittämään kaikki. ja kertoa, mikö instanssi on tutkinut ja ottanut näytteet kaikista kotimaisista marjoista.
TykkääTykkää
30 elokuun, 2013 at 22:39
Erinomaista, että otit tämän aiheen esille! Sinänsä aihe on pitkälti tuttu ja neuvolassakin erityisesti noita ruokarajoituksia opetettiin. Kuitenkin on hyvä ottaa asia esiin yhä uudestaan, kemikaalit eivät tältä planeetalta heti katoa!
Tuota ulkomaisasiaa olen kyllä itsekin ihmetellyt. Että jos puolalaisia omppuja syö puolassa, niin silloinhan ne ovat kotimaisia? Mutta voi siihen valtionrajan ylittämiseen liittyä jotain säädöksiä, esim ainakin ulkomaille rahdattavat tomaatit poimitaan huomattavan paljon raaempina kuin kotimaahan päätyvät ja sitten niitä kemiallisesti kypsytetään kohteessa. Eli mitä pidemmälle ruokaa ollaan lähettämässä, sen pidemmän aikaa sen on oltava myyntikelpoinen, mikä ehkä johtaa suuremman kemikaalimäärän käyttöön?
TykkääTykkää
1 syyskuun, 2013 at 09:05
Jäin tuossa miettimään, miksi sienistä vain korvasieni on punaisella listalla? Eikö muihin sieniin kerry ylimääräistä? Entäpä kun poronliha on kuulemma säteilytettyä eikä Ruotsissa enää hirveäkään saa syödä?
Kyllä kirpaisi tuo marjojen keittäminen- olen aina syönyt marjoja kolmen raskauteni aikana ja lapsillekin tehnyt tuoresosetta niistä aluksi ja myöhemmin ovat olleet makua ja silmäniloa antamassa puurolautasella.
90-luvun alussa oli mammamuotia juoda litrakaupalla mammateetä, jota sai luontaiskaupasta. Se kun kuulemma lisäsi maidon tulemista. Ja raskauden aikana juotiin Kräuterblutsaftia, joka oli luontaista rautaa. Allekirjoittaneella ei synteettinen rauta imeytynyt ollenkaan ja luontaiset raudanlähteet kuten maksa olivat kiellettyjen listalla..
Ja vaikka kuinka huolehdit itse, että et pistä suuhusi mitään, mistä et tiedä alkuperää, voi käydä niin että saat kuitenkin parasiitin pesemättömästä salaatista..
TykkääTykkää
1 syyskuun, 2013 at 14:52
Jo tuossa listassa tuli itsellekin uutta tietoutta. Onkohan mm. merilevien syönti imetysaikana ei-suositeltavaa, ettei haitalliset aineet elimistöstä lähde liikkeelle ja siirry äidinmaidon kautta lapseen? Ei kai se muuten haitallista voi olla? Itse ainakin sain huonon hemoglobiinin nousemaan varmaankin osittain levävalmisteiden avulla ilman mitään rautatabletteja. Toisaalta jos äiti on jo käyttänyt ”puhdistavia” tuotteita (lucuma, maca..), niitä voi kuulemma käyttää myös raskaus- ja imetysaikana.
Tuntuu hurjalta, että tiettyjä kaloja ei saisi käyttää koko imetysaikana – entäs jos imettää useamman vuoden? Huh. Itse en ole kyllä yhtään älynnyt noita vältellä. Parempi ehkä, etten enää luekaan koko kirjaa, kun varmaan miettisin, mitä kaikkea söinkään väärin :))
Vaikka ruoka kiinnostaa itseäni eniten, on hyvä, että kirjassa käsitellään muutakin. Kiinnostaisi kuitenkin tietää, mitä kaikkia asioita kirjassa käsitellään ja kuinka pitkälle lapsuuteen.
Onkohan säteilykin eräänlainen kemikaali..? No, ei kai, mutta säteilyn vaikutus sikiöön ja lapsiin on tärkeää tiedostaa myös. (Siis jos ei tässä kirjassa, niin tulipahan vaan mieleen, kun kerran kysyit, mitä ajatuksia tämä aihepiiri herättää!)
AIhe on mielenkiintoinen ja sellainen, mistä voisi tosiaan olla lisääkin juttua. Varmasti monta uutta asiaa hyvin monelle. Ja tervetullutta on anjamainen ote tähänkin asiaan, eli tietoa, mihin voi melko hyvin luottaa. Tai no, hyvin!
Olisi kiva lisä edellisen Kemikaalikimaran viereen 🙂
TykkääTykkää