aistiyliherkkyys

Olin vastikään brunssilla Hampurin Fischhallessa (nimensä mukaisesti entinen kalahalli, jossa kalastajat huutokauppasivat saalitaan). Ruoka oli erinomaista, ja ravintola viihtyisä. Mutta… MUTTA! Paikalla oli orkesteri soittamassa elävää musiikkia. Ihmisillä oli kiva tunnelma, ilmeisesti kaikilla paitsi minulla ja ehkä henkilökunnalla. Se musiikki soi lujaa. Niin lujaa, että pöytänaapurille piti huutaa, jos halusi sanoa jotain. Miestä hävetti, kun pitelin korviani. Varmaankin vaikutin joltakin draamaqueenilta, joka ei antaisi muiden ihmisten elää. Oikeasti minulla oli niin kuvottava olo, että nautinto hyvästä ruuasta jäi paljon vähäisemmäksi kuin ne erilaiset herkulliset kalaviritykset olisivat ansainneet. Sydämeni hakkasi ja minua oksetti. Tästä lähtien joudun siis varmuuden vuoksi ottamaan korvatulpat myös ravintoloihin…

Olen usein kääntynyt kauppojen ovilta täyskäännöksen ulos. Liian kovan taustamusiikin vuoksi. Korvat hajottava jumputus ei todellakaan synnytä mitään ostohalukkuutta aivoissani. Hotelleissa ”henkilökohtaisessa ensiapupakkauksessani” on aina korvatulpat. Vaikka naapurihuoneessa ei telkkaria huudatettaisikaan, niin ainakin ilmastointi pitää kamalaa mekkalaa. Tai liikenne hotellin ulkopuolella.

Kuljetan reissuilla aina myös mukana silmälappuja. Kotona voin peittää kaikki vilkkuvalot, reissuilla en. Myös vilkkuvat ja välkkyvät valot saavat minut hermostumaan – jouluvaloista pidän kovasti, mutta en niiden diskoversioista. Ukkoni on nauranut, että todennäköisesti saisin epilepsiakohtauksen japanilaisessa kännykkätavaratalossa, jossa kilkatus ja kalkatus yhdistyvät vilkkumiseen ja välkkymiseen. Ja ihmispaljouteen.

Lääkäri on sanonut, että minulla on ”vauvan hipiä”. Saan mustelman, jos tarttuu minua olkapäästä. Itikanpisto paisuu läpimitaltaan kolmesenttiseksi.

Olen myös tarkka homekoira. On hajusteita, jotka saavat minut aivastelemaan, vaikka pystynkin käyttämään parfyymiä. Reagoin hajuihin, mutta onneksi en niin voimakkaasti kuin hälyyn.

Jos olen lähelläkään kuivuvaa pikaliimaa, silmäni menevät punaisiksi, alkavat vuotaa vettä ja alan aivastella.

Saan auringosta nokkosrokon.

Olen myös pölylle yliherkkä. Sekä huone- että siitepölylle. En kuitenkaan ole saksalaisen määritelmän mukaan allerginen, koska en reagoi allergia-ihotesteissä.

Nyt kun luettelen tämän kaiken, voin hyvin kuvitella, että annan vaikutelman hysteerisneuroottisesta elämänpelkääjästä. Olen kuitenkin kaikkea muuta, ehkä Mimosa Rappari-Tyynen hahmossa, mutta ihan reipas ja tervejärkinen ihminen. Olen vain aistiyliherkkä.

Ennen tuota Hampurin kokemusta en ollut koskaan sen tietoisemmin pohtinut ominaislaatuani. Olen vain tiedostanut, minkälainen olen ja miten reagoin ja toiminut ennaltaehkäisevästi sen mukaisesti. Ratkaisuni on ollut puhtaasti käytännöllinen. Ja mies on vain tuuminut, että olen sellainen erikoisempi maisteri…

Wikipedia kertoo aistiyliherkkyydestä:

Aistiyliherkkyys eli aistiherkkyys (engl. sensory defensiveness) voi ilmetä kahdella eri tasolla. Jotkut henkilöt kykenevät aistimaan myös sellaisia aistiärsykkeitä, jotka jäävät muun väestön aistikynnyksen alapuolelle (esimerkiksi erittäin korkeataajuiset äänet). Toinen ja ehkä yleisempi aistiyliherkkyyden muoto on se, että aistiyliherkän keskushermostosta puuttuu aistien turtumismekanismi, jolla pitkään jatkunut aistimus kytketään pois päältä.

Tahdosta riippumaton keskushermosto säätelee useimmilla ihmisillä automaattisesti aistikokemuksia vaimentaen valikoivasti ulkomaailmasta tulevien ärsykkeiden aistimuksia. Tämä ilmenee esimerkiksi siten, että ihminen kokee pitkään jatkuneen aistiärsykkeen heikkenevän asteittain tai jopa lakkaavan kokonaan. Esimerkiksi jonkin aikaa pahassa hajussa oleskelun jälkeen saattaa tuntua siltä kuin haju olisi kokonaan kadonnut, vaikka todellisuudessa haju onkin pysynyt samana. Kun tällaista aistiärsykkeen vastaanoton vaimennusta ei tapahdu, henkilö ei totu esimerkiksi häiritsevään hajuun tai meluun, vaan ärsykkeen häiritsevyys jopa kumuloituu altistuksen aikana.

Aistiyliherkkyyttä esiintyy etenkin Aspergerin- ja Kannerin oireyhtymistä kärsivillä autismin kirjolaisilla.

Jos aistiyliherkkä altistuu liian kauan aistiylikuormalle, seurauksena voi olla päänsärkyäpahoinvointia, pyörrytystä ja väsymystä. Altistuminen voi johtaa pahimmillaan oksentamiseen tai rajuun astmakohtaukseen. Koska yksittäistä aistia ei voi kytkeä tietoisesti pois päältä, ainoaksi selviytymiskeinoksi jää usein aistiärsykkeen poistaminen tai paikalta poistuminen. Liialliselta aistiylikurmalta voi yrittää suojautua myös esimeriksi kuulosuojainten, korvatulppien, aurinkolasien, lippalakin, väljän vaatetuksen, sekä EU:n ulkopuolelta hankittujen himmeiden ja pienitehoisten hehkulamppujen avulla.

Aistiyliherkkyydestä kärsivän arki on usein haastavaa. Tuntoyliherkkyys saattaa aiheuttaa sen, ettei ennen pesua vasemmassa jalassa ollutta sukkaa ei voi laittaa oikeaan jalkaan, koska sukka on edelleen vasemman jalan muotoinen. Myös paitojen pesuohjelaput saattavat hangata, mutta vielä enemmän hankaa, jos lappu on leikattu siten, että siitä on jäänyt pisteleviä jäänteitä. Ruoka voi tuntua suussa rakenteeltaan väärältä, joten sitä ei voi syödä. Herkkä hajuaisti estää monessa paikassa pistäytymisen ja herkkyys auringonvalolle voi tehdä kesästä tuskaisen.

Ihan kaikkia noita oireita minulla ei ole (enkä ole autistinen, vaikka kirjailijan mentaliteetti hiukan sinnepäin viettääkin), mutta tunnistan oireyhtymän ja elän sen kanssa rauhanomaista rinnakkaineloa. Suojaudun aistiylikuormalta ja boikotoin paikkoja, joissa sitä on.
Olisi kiinnostava kuulla teidän muiden kokemuksia aistiyliherkkyydestä? Onko meitä enemmänkin, vai olemmeko jokin pieni kummajaisvähemmistö?

Advertisements