Saksan kielessä on sanonta ”Die Seele baumeln lassen”, jolla tarkoitetaan rentoutumista raskaan työviikon jälkeen. Sanan ”baumeln” etymologia johtaa riippumiseen ja keinumiseen. Minä ja ukkoni tulkitsemme kuitenkin kantasanaksi puun, ”Baum”.
Kuvittelen, kuinka sielu nousee puihin ja keinuu puun oksilla. Tässä tämänpäiväinen tie sieluuni. Olemme patikoineet kolmena päivänä neljä viisi tuntia joka päivä. Ihaninta minusta on ollut antaa ajatusten lentää ihan mihin niitä huvittaa.
Taukoa pitäessämme katselin niittyä ja huomasin timoteit. Pitkästä aikaa muistin vuosikymmenten takaisen kesälauluni ”Timotei, sinä keinuva heinä”. En muista, kuka sitä lauloi, mutta joku suuntaan Chydenius, Aulikki Oksanen tms. Ei mitään tarkempaa muistikuvaa. Yritin muistella sanoja:
Timotei, sinä keinuva heinä… Kylä miettii jo häitä ja niitä ja näitä, mut tiesin mä sen. Kesäpäiviä vain, suviöitä, ja puntarpäitä…
Sitten aloimme miehen kanssa miettiä, mitä ihmettä tarkoittaa ”puntarpää”?. Ukkokulta päätteli sen tulevan puntarin punnuksesta. Huojuuhan se timotein punnus.
varputavi.com 
21 huhtikuun, 2014 at 20:07
Oletko lukenut Jean Jacques Rousseaun ”tunnustuksia”. Mä aina kadehdin häntä kun hän kertoo miten hän lähti Sveitsistä ja käveli Roomaan! Pysähtyi välillä puun alle syömään omenaa, ja taas otti reppunsa (kenties se oli joku liina johon oli kääritty matkaeväät) ja lähti kulkemaan. Hän kuvailee sitä patikointia juuri siten että antaa ajatusten lentää…
Meneppä nyt sitten kävelemään Sveitsistä Roomaan…
Ja kun Suomen Kaarti palasi Turkin sodasta (vaiko Krimin), niin he kävelivät sitä harjua pitkin Satakunnassa, siis Harjavaltaan. Heitä ei kovin käy kateeksi muuten paitsi että Suomessakin silloin saattoi piiiitkiä matkoja kävellä. Meneppä nyt sinne ryteikköön yrittämään patikoida.
TykkääTykkää
30 huhtikuun, 2014 at 10:10
Enpä ole lukenut, kirjan toki tiedän muttasivistyksessä on aukko. Pitää lukea, sopii elämänvaiheeseeni/ mielentilaani tosi hyvin!
TykkääTykkää