uberfrucht1

 

Kun ensimmäisen kerran näin kirjan nimen Ruokapyramidihuijaus, ajattelin mielessäni ”voi ei, joko taas uusi populistinen ja heppoinen, virheitä ja/tai salaliittoteorioita sekä gurupönötystä ja/tai ’ meitsin valintoja ja napanöyhtää’ vilisevä nk. tietokirja, jotka nykyisin ovat niin suosiossa”. Syynä ennakkoluulooni eivät olleet Kovanen ja Lapinoja, joiden tekemisiä olen puolisilmällä seurannut ihan kiinnostuneena, vaan pelkästään kirjan nimi. En enempää olisi voinut erehtyä.

Nuoret turkulaiset yhteiskuntatieteilijät Susanna Kovanen ja Harri Lapinoja ovat tarttuneet haasteelliseen aiheeseen: globaaliin ruokakulttuurin murrokseen. He ovat pyrkineet hahmottamaan yhteiskuntatieteiden näkökulmasta, mitä kaikkea nykyinen ruoka- ja terveyskeskustelu pitää sisällään; mitä ruokamyyttejä hellitään mediassa: ruokavalistuksen historiaa ja taustoja; mukana myös ripaus uskontotiedettä, antropologiaa ja semiotiikkaakin. Tietenkään kyse ei ole pelkästä keskustelusta, vaan etupäässä yhteiskunta- ja talouspolitiikasta, vallankäytön kytköksistä ja silloin tällöin myös tieteen, virallisen ruokavalistuksen  ja rahan (Suomen oloissa korruption sijaan enempi sinisilmäisiltä vaikuttavista) kytköksista.

Ruokapyramidihuijaus-sana on kirjassa siten paljon laajempi kuin pelkkä kysymys siitä, paljonko leipää ja perunoita pitää syödä ja onko voi vaarallista. Kovanen ja Lapinoja kirjoittavat:

Ruoka ilmenee kuvina ja iskulauseina, jotka kätkevät taakseen syömisen, ravitsemuksen, poliittisten päätösten, globaalin markkinatalouden, markkinoinnin, median, logistiikan, tuotantomuotojen, tieteen ja epätieteen vyyhdin. Tuon vyyhdin availu paljastaa kokonaisvaltaisen petoksen, jonka pyörteisiin tavallinen ihminen on huomaamattaan on joutunut. Länsimaisesta ruokakulttuurista on rakentunut valtava ruokapyramidihuijaus. Pyramidin kuvaa on esitelty meille jo vuosikymmeniä, mutta emme ole tajunneet, kuinka konkreettinen merkitys sillä on. Pyramidi ei ole vain oikean syömisen ohje, se on vertauskuva koko teollisesta maailmasta. Pyramidin huipulla valtaansa käyttää joukko, johon kuuluu ruokateollisuuden suuryrityksiä, maatalousjättejä, kauppaketjuja, mainonnan, elintarvikelainsäädännön ja kemianteollisuuden asiantuntijoita sekä päättäjiä ja poliitikkoja. Se, keitä nämä henkilöt ovat ja mitkä ovat heidän motiivinsa, ei ole selvää edes asiantuntijoille. Alemmilla tasoilla heidän toimintaansa tukevaa ravitsemussanomaa ja mainospropagandaa levittävät joko tietoisesti tai tietämättään erilaiset kansanterveystahot, ravitsemustieteilijät, lääkärit ja lobbarit, joiden viestiä media toistaa suurelle yleisölle. Pyramidin alimmalla tasolla kuluttajat osallistuvat kuuliaisesti heille tarjotun systeemin ylläpitoon: he ostavat ja kuluttavat auktoriteetteihin luottaen, kysymyksiä esittämättä. Pyramidihuijauksen luonteeseen kuuluu, että vain ylimmällä tasolla tiedetään, mitä tapahtuu. Sinne päätyvät myös voitot.

Lukukokemuksena kirja toi mieleeni akateemisen opinnäytteen, gradumaisuuteen vaikutti paitsi korkealla abstraktion tasoilla liikkuva kieli myös sinänsä hyvät lukuisat tunnolliset lähdeviitteet tekstissä. Siksi odotankin kiinnostuksella parivaljakon siirtymistä poikkitieteellisyydestä poikkitaiteellisuuteen…

 

Lukusuositus

Ruokapyramidihuijaus – Mitä meille syötetään ja miksi? (Atena 2014)

Aiemmin blogissani

Kovanen & Lapinoja: Ruokakapinan filosofia ja Überfrucht