alppilehmä Kuva: Jouni-Matti Kettunen. Onnellinen alppilehmä. 

Naudanliha ja maito
Suomalaisten maitotilojen määrä on vähentynyt puoleen viimeisten kymmenen vuoden aikana. Samaan aikaan maidontuotanto lehmää kohden on kuitenkin kasvanut tuntuvasti. Muiden nisäkkäiden tavoin lehmät tuottavat maitoa omia jälkeläisiään varten. Jalostamalla on kuitenkin saatu aikaan nautarotuja, jotka tuottavat maitoa moninkertaisesti yli vasikan ravinnontarpeen. Lypsylehmät päätyvät nykyisin teurastettavaksi keskimäärin nelivuotiaina, vain kahden poikimisen jälkeen. Nautojen luontainen elinikä olisi parikymmentä vuotta ja lehmää voidaan pitää täysikasvuisena vasta juuri noin neljän vuoden iässä.

Runsas maidontuotanto rasittaa lehmän elimistöä ja altistaa lehmät terveys- ja hedelmällisyysongelmille. Aineenvaihdunnallinen stressi saattaa vaikuttaa myös lehmien käyttäytymiseen ja heikentää niiden hyvinvointia. Virheellinen ruokinta, lypsyrobottien käyttö ja huono hygienia lisäävät utaretulehdusten riskiä. Liikunnan puute, huonot lattiamateriaalit sekä heikko hygienia lisäävät kivuliaita sorkkasairauksia.

Lypsylehmät eivät yleensä saa hoitaa omia jälkeläisiään, vaan emo ja vasikka erotetaan usein heti tai viimeistään pari vuorokautta poikimisen jälkeen. Sekä emä että vasikka kärsivät erottamisesta: emällä on synnytyksen jälkeen voimakas tarve hoitaa vasikkaansa ja vasikalla puolestaan tarve imeä emäänsä ja olla sen seurassa. Vasikan nuoleminen nopeuttaa sekä lehmän että vasikan aineenvaihduntaa ja palautumista synnytyksestä. Ternimaidon eli synnytyksen jälkeen erittyvän ensimaidon ravinto- ja vasta-aineet ovat tärkeitä vastasyntyneen vasikan terveydelle.
Lehmä on sosiaalinen eläin, jolle on erittäin tärkeää päästä kanssakäymiseen lajitovereidensa kanssa. Luontaisesti naudat laiduntavat laumoina laajoilla alueilla. Iso osa suomalaisista lypsylehmistä elää kytkettynä parsinavetassa, jossa luontainen käyttäytyminen ei ole mahdollista. Liikkumisen ja sosiaalisen kanssakäymisen lisäksi kytkyet rajoittavat nautojen kehonhoitoa ja makuulle asettumista.
Parsinavetassa lehmät seisovat koko talvikauden betonialustalla, joka voi olla osittain ritilää. Kova alustakin vaikeuttaa lehmän makuulle menoa ja aiheuttaa hiertymiä.
Luomumaidon tuotannossa nautojen tilavaatimukset ovat noin kolmasosan suuremmat tavanomaiseen tuotantoon annettuihin suosituksiin verrattuna ja vaatimukset ovat tiukemmat vuoden 2000 jälkeen rakennetuille tuotantotiloille. Vähintään puolet lattiapinta-alasta tulee olla kiinteää.
Eläimet ruokitaan pääsääntöisesti omalla tilalla kasvatetulla luonnonmukaisesti tuotetulla rehulla ja lajinmukaisen karkearehun käyttöä korostetaan. Yli viikon ikäisiä vasikoita ei luomutuotannossa saa kasvattaa yksittäiskarsinassa, ja luomuvasikat saavat oman lajinsa maitoa 3 kuukauden ikään asti. Oman emänsä utareista ne saavat usein imeä maitoa 3–5 päivän ternimaitovaiheen ajan. Joillakin tiloilla käytetään vasikoiden hoitajina vastapoikineita imettäjälehmiä, jotka oman vasikkansa lisäksi imettävät kolmea muuta vasikkaa. Vasikoiden nupoutuksessa eli sarvenaiheiden polttamisessa on käytettävä anestesiaa ja kivunlievitystä.
Vuonna 2007 Suomessa tuotetusta maidosta luomumaidon osuus oli reilun prosentin eli 26,8 miljoonaa litraa.

Suomenkarja on yhteisnimitys kolmelle läheistä sukua olevalle suomalaisperäiselle nautakarjarodulle. Suomenkarjaa käytetään pääosin lypsykarjana. Suomenkarjan rodut eroavat toisistaan erityisesti väriltään mutta myös tuotokseltaan. Yhteisiä piirteitä ovat pieni koko ja nupous eli sarvettomuus. Länsisuomalaiset on hiukan muita suurempia, itäsuomalaiset taas kaikista siroimpia.
Suomenkarjaa on kolme tyyppiä: itäsuomenkarja, pohjoissuomenkarja ja länsisuomenkarja. Itäsuomenkarja ja pohjoissuomenkarja ovat uhanalaisia, kumpaakin on noin 300 yksilöä. Viime aikoina kulinaristien suosioon noussut kyyttö on itäsuomalaista suomenkarjaa.
Vapaasti laiduntaneen eläimen lihaa kutsutaan joskus niittylihaksi. Kysymys on lihan tuotantotavasta. Niittyliha on uusi ja ikivanha tuote, jonka markkinointi Suomessa on vasta käynnistymässä. Niittylihan tuotanto on eläimen kannalta lähimpänä sen luontaista käyttäytymistä: sonni astuu lehmän, joka tiineysajan jälkeen synnyttää vasikan, vasikka kulkee emon mukana monta kuukautta, sitten se vieroitetaan emästä ja teurastetaan noin kahden vuodeniässä. Vieroituksen jälkeen emo synnyttää uuden vasikan ja kierto jatkuu.
Laidunliha on myös sekä proteiini- että rasvakoostumukseltaan erinomaista. Esimerkiksi omega-3-rasvahappoja löytyy laidunlihasta paljon suurempi määrä kuin tavanomaisesti tuotetusta lihasta.

 

Teksti on ote kirjastani Maanantaisoturin dieetti. Jos haluat ostaa kirjan, laita sähköpostia varpu (at) varputavi.com (minulla on muutamia kappaleita jäljellä, muuten kirja on loppuunmyyty).