rehut

 

Onko kasvissyönti ympäristöystävällisempää ja eettisempää?

Kasvissyöntiä pidetään yleisesti ekologisesti kestävämpänä vaihtoehtona kuin sekaruoan syöntiä. Ekologisen jalanjäljen mukaan mittaamalla näin onkin. Ekologinen jalanjälki kuvaa sitä, kuinka
suuri maa- ja vesialue tarvitaan ihmisen tai ihmisryhmän kuluttaman ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen sekä syntyneiden jätteiden käsittelyyn.
Suomalaisten ekologisessa jalanjäljessä on vielä parantamisen varaa. Vuonna 2010 julkaistussa WWF:n Living Planet -raportissa se oli 6,2 hehtaaria. Tällä lukemalla Suomi on maailmassa sijalla 12.
Sekaruoan syöjillä on suurempi ekologinen jalanjälki, koska lihantuotantoon tarvitaan isompi pinta-ala kuin pelkän viljan: laidunmaan ja rehuviljan lisäksi lihantuotanto kuluttaa paljon vettä ja energiaa.
Elävässä elämässä asia ei kuitenkaan ole ihan noin yksiselitteinen. Todellinen ekologinen ongelma ei välttämättä ole lihansyönti sinänsä, vaan lihan tuotantotapa ja tehomaatalous ylipäätään.
Tehokkuuden ja tuottavuuden nimissä lihakarjalle on ryhdytty syöttämään viljaa, vaikka se tekee nautaeläimet sairaiksi. Naudan ruoansulatus on luotu selluloosaa varten, se pystyy käsittelemään
ruohoa ja heiniä, joista ihmisen ruoansulatus ei selviä. Koska tehotuotannon lihakarjalle tarvitaan paljon viljaa, on yhä laajempiaalueita maapallon pinta-alasta raivattu viljelysalaksi. Kun jo alun
perin maapallon pinta-alasta noin 2/3 ei ole viljelysalaksi kelpaavaa, joudutaan sitä jäljelle jäävää kolmannesta riistämään koko ajan tehokkaammin ja tehokkaammin.
Suunnattoman suuret maissi-, soija- ja vehnäpellot, joissa nykyisin viljellään yhä enemmän geenimuunneltuja lajikkeita, tuhoavat ympäriltään muun luonnon ja hyvin lyhyessä ajassa koko
maaperän. Alkuperäinen luonto saa väistyä megaluokan teollisen maanviljelyn tieltä. Megaluokan tehokkuus vaatii tietysti megaluokan keinolannoitteet, joiden tuottamiseen käytetään fossiilisia
polttoaineita eli öljyä, kivihiiltä, maakaasua ja turvetta, jotka ovat uusiutumattomia luonnonvaroja.
Voidaan esittää myös sellainen näkökulma, että mikäli kaikki maailman ihmiset muuttuisivat kasvissyöjiksi, tarvitsisimme edelleenkin hirviömäisiä maatilatehtaita, keinolannoitteita ja sähköenergiaa. Tuulimyllyt eivät siihen energiantuotantoon riittäisi. Yhä laajemmat alueet metsiä kaadettaisiin tehoviljelyn tieltä, ja yhä laajemmat alueet maapalloa altistuisivat eroosiolle. Eikä maailman nälkäongelma silti ratkeaisi.
Mitä tapahtuisi eläimille? Tarkoitus lienee, että tuotantoeläinten määrä laskisi pikkuhiljaa lihansyönnin vähentyessä. Mutta mistä luomutilat saisivat lannoitteensa, jos ei karjaa olisi?
Villieläinkannat lisääntyisivät holtittomasti, koska me ihmiset jo olemme saaneet luonnon pois tasapainosta. Vanhoina hyvinä aikoina eläinpopulaatiot hoitivat kantojen tasapainossapidon
itse, mutta nykyisin ihminen on jo monin paikoin pahoin sotkenut eläinten luonnollisten vihollisten ketjun. Mitä tekisi espoolainen, muovikengät jaloissaan kulkeva vegaanipoika, kun karhut alkaisi-
vat tulla kerrostalojen pihoille ruokaa etsimään?

Fleksaaminen ratkaisuksi?
Vegaanien ja vegetaristien rinnalle on noussut uusi ryhmä: fleksaajat eli joustavat kasvissyöjät. He ovat osa-aikakasvissyöjiä, jotka esimerkiksi viikolla ovat kasvissyöjiä ja viikonloppuisin herkuttelevat pihveillä ja sushilla. Näin ajatellaan voitavan yhdistää eettisyys ja ympäristötietoisuus nautiskeluun. Käytännössä fleksauskin on vain kahdesta pahasta se pienempi, joka ei juurikaan ratkaise mitään, ellei siihen yhdistetä tehotuotannon boikotointia. Mikäli fleksaaja syö vastuullisesti pyydettyä kalaa ja laidun-, luomu- ja riistalihaa, hän onnistuu paremmin yhdistämään ympäristötietoisuuden herkutteluun.
Perinteinen pienimuotoisempi viljely perustuu maaperän hoitamiseen. Osan maasta annetaan kesannoida, maata lannoitetaan kompostimullalla ja lietelannalla, viljelykasveja vaihdellaan
jne. Laiduneläimet syövät ihmisravinnoksi kelpaamatonta ruohoa ja muuttavat sen lannoitteeksi viljelyksille. Kotieläimiä tarvitaan maaperän hedelmällisenä pitämiseen.
Kasvissyöjät rajaavat usein syömisensä periaatteella: ”en syö mitään, jolla on kasvot” tai ”en syö mitään, joka kykenee tuntemaan tuskaa” tai ”en syö mitään, jolla on äiti”. Hyvin kauniita periaat-
teita, mutta missä kulkee raja? Suomalaiset vegaanit vetävät rajan hyönteisiin. Siis itikoita saa tappaa? Mutta onhan hyönteisilläkin kasvot ja äiti?
Luonnon kiertokulkuun kuuluu se, että eläimet syövät kasveja ja toisia eläimiä. Muut eläimet tavallisesti erikoistuvat syömisissään. Meidän ihmiseläinten menestys ruokaketjun hierarkiassa johtuu pitkälti juuri kaikkiruokaisuudestamme ja kyvystämme sopeutua erilaisiin luonnonolosuhteisiin. Luonnon kiertokulkuun kuuluu väistämättömänä osana myös kuolema. Emme me ihmisetkään saa valita kuolinhetkeämme ja elämämme pituutta – ja maaksi mekin
muutumme ennen pitkää. Mullaksi matojen syödä tai tuhkaksi maaperää lannoittamaan.
Tehokkaimmin suojelemme luontoa ja kunnioitamme eläimiä, kun boikotoimme niin tehotuotettua lihaa kuin muitakin tehotuotettuja maataloustuotteita ja painotamme syömisemme kasviksille; ja ennen kaikkea ostamme mahdollisimman paljon lähialueilla luonnonmukaisin periaattein tuotettua ruokaa ja reilun kaupan tai kestävän kehityksen sertifikaatilla varustettua tuontiruokaa.

Eräiden arvioiden mukaan kaikesta syömästämme lihasta noin 99 % on tuotettu tavalla, joka tuottaa eläimille kärsimystä. Tuotantoketju on tehostettu ja kiristetty äärimmilleen eläinten hyvinvoinnin kustannuksella, jotta saadaan tuotetuksi tarpeeksi halpaa lihaa pikaruokaketjuille ja supermarketien hyllyille.

Keinoja eettiseen ja ympäristökuormitusta vähentävään syömiseen:
– Syö vuodenaikojen mukaan. Talvella kasvihuoneissa kasvate-
tut vihannekset eivät ole ilmastoystävällinen vaihtoehto, mutta
esimerkiksi juurekset ovat.
– Suosi luotettavasti sertifioituja tuotteita sekä lähi- ja luomu-
ruokaa.
– Älä tuhlaa ruokaa, hyödynnä tähteet.
– Vältä häkkikanaloiden munia. Älä syö broileria. Suosi luomu- ja
maatiaiskanojen lihaa ja munia.
– Suosi luomumaitoa.
– Vältä tehokasvatetun lihan syömistä. Suosi lammasta, poroa,
laidunlihaa ja riistaa. Osta mieluummin vähemmän ja laaduk-
kaampaa lihaa.
– Syö vain lähikalastajien pyytämiä kaloja tai MSC-sertifioituja
kalajalosteita.

 

Teksti on lainaus kirjastani Maanantaisoturin dieetti. Jos haluat ostaa kirjan, laita sähköpostia varpu (at) varputavi.com (minulla on muutama kappale jäljellä, muuten kirja on loppuunmyyty). 

Mainokset