Suomalaisuuteni ilmenee ehkä selkeimmin siinä, että olen tulehen tuijottaja. Olen pikkutytöstä asti rakastanut istua hiljaa nuotiolla. Mökillä minulla on siihen mahdollisuus, koska enimmäkseen valmistamme ruoat rantanuotiolla ja savustuspöntössä. Leivinuunin ja takan yhdistelmä kotiin on yhä unelmissa vain. Tiedoissani on kuitenkin ollut aukko, jonka aion korjata tilaisuuden tullen: en ole tiennyt miten tehdään oikea rakovalkea. Nyt tiedän, koska toimittajat Pekka Laine ja Pertti Rovamo ovat kirjoittaneet kirjan suomalaisesta nuotioperinteestä. 

nuotiolla

Nuotiokulttuuriin kuuluvat ruokailu, ehkä napsujen ottaminen sekä hiljainen jutustelu. Varhaisnuoruuteni lapinvaelluksen gourmethetkiä olivat häränhäntäkeitto pussista sekä nokipannukahvit. Myöhemmin olen patikkareissuilla kansallispuistoihin hiukan hienosäätänyt, ja joskus mukana on ollut jopa tabouleh-salaattia (toimi hyvin!). Nokipannukahvin keittäminen on pannukahvin keittämiseen tottuneelle itsestäänselvä taito, mutta todennäköisesti espressokonesukupolvelle tarvitaan ohjeet senkin tekemiseen. Ne löytyvät kirjasta.

Suomalaisen zenin herkin muoto on rakovalkealla istuminen. Syvissä mietteissä, elämän ytimessä ja oman mielen syvyyksissä.

Rakovalkea on suomalaisen nuotiokulttuurin kehittynein saavutus. Valkean nerokkuus piilee siinä, että oikeista tarpeista ja oikein tehtynä se palaa koko yön ja säätelee itseään. Siksi se tarjoaa vieressään yöpyvälle tai yöpyville oivallisen levon. Tulta hoitamaan ei tarvita ketään.

En ryhdy tässä kertomaan rakovalkean teko-ohjeita, ostakaa tai lainatkaa kirja. Näytteen ohjeiden perusteellisuudesta annan kuitenkin. Mikäli kaikesta huolimatta käy niin, että rakovalkea osoittaa hiipumisen merkkejä…

Iso oksa saa tulen napautumaan ja voi valkean sammuttaakin, koska tiivispuinen oksakohta palaa selvemmin muuta puuta hitaammin. Jos napautumiseen havahtuu, ei ole muuta neuvoa kuin kömpiä makuupussista ja naputella kirveellä jumittava oksankohta pois. Yksin se on hankala tehtävä mutta kaverin kanssa onnistuu, kun toinen nostaa yläpölkkyä ja toinen naputtelee oksakohtaa kirveellä matalammaksi.

…ja siitä tulehen tuijottamisesta: ihanan seitskööntlukulainen video! Voinette arvata, että olin tuolloin parikymppisenä hurmaantunut laulajaan…

 

Kirja Bookyssa