Kuvalähde: Facebook/The Meditation Masters

Olemme muuttaneet metsän laitaan. Työhuoneeni (mikä ylellisyys! Olen viimeiset 14 vuotta tehnyt töitä olohuoneen nurkassa…) ikkunasta näen metsän, joskus metsäkauriitakin. Syksy on ollut stressaava, on vieläkin, koska remontin ja muuton kuluessa olemme siirtyneet pikkukatastrofista toiseen (pakettiauto hajosi moottoritielle, pari pienempää vesivauriota, sisäovet olivat väärän kokoiset, lattialämmitys ei toiminut jne.). Meillä ei edelleenkään ole keittiötä eikä sänkyä, mutta lämpöä onneksi on jo.

Metsän laitaan muutto sopii mielentilaani ja elämänvaiheeseen. Olen jo pitkään suuntautunut yhä enemmän sisäänpäin, mikäli se nyt ennestäänkin puolierakolle on mahdollista. Mieleni kaipaa meditointia metsäkävelyjä, käsitöitä, lukemattomien kirjojen lukemista… Tavoistani poiketen en ole aloittanut uuden kirjan kirjoittamista heti edellisen valmistuttua (Koko naisen terveys ilmestyy tammikuussa). Annan aivoilleni aikaa, kaipaan uusia kirjoitushaasteita. Tietokirjojen kirjoittaminen alkaa sujua niin rutiinilla, että sieluni vaatii benjihyppyä tuntemattomaan, osaamiseni mukavuusrajojen ulkopuolelle.

Jpeg

Kuin tilauksesta sain postissa isäni uusimman kirjan, jossa hän kertoo joogaopettajansa Gérard Blitzin elämästä ja opetuksista. Blitz yhdisti joogaan Jiddu Krishnamurtin ajatuksia sekä zen-filosofiaa.

”Hän [Gérard Blitz] kororsti, että luovuus syntyy vapaudessa. Luovuus ei tule esiin pakottamalla, vaan hellittämällä ja irti päästämällä. Vapaus ja tietoisuus saavat ihmisen arvostamaan elämää. Vapauden ilmapiiriin kuuluu tietoisuus ja vastuu.”

”…jokainen ihminen on erilainen ja lisäksi muuttuu koko elämänsä ajan. Myös elämän olosuhteet ympärillämme muuttuvat alati. Siksi oman joogaharrastuksemmekin tulee muuttua. Ei pidä jäädä vanhojen tulkintatapojen vangiksi.”

”Seuraamalla luonnollisen hengityksen kulkua ja välttämällä hengettömiä, mekaanisia toistoja, voimme luoda parhaat edellytykset tietoisuuden kehitykselle. Kiinnostus herätetään yhä uudelleen luomalla harjoitukseen spontaaneja taukoja ja vaihtelua.”

Yllämainittuja joogaharjoituksen periaatteita voi soveltaa koko elämään. Oma joogan harjoittamiseni on vasta suunnitelmissa. Viime kuukaudet ovat menneet pitkien touhupäivien merkeissä, enkä ole löytänyt mielen- ja elämänrauhaa edes meditointiin, joogaamisesta puhumattakaan (mikä osoittaa, että zenmieleni on vielä kovasti kehittymätön, kun en muuttolaatikoiden keskellä löydä sisäistä rauhaani).

JpegYhden jo vuosia suunnitelmissa olleen asian olen kuitenkin toteuttanut: aloitin uudelleen käsityöharrastuksen. Ensimmäinen tuotokseni on vaatimattomasti jättikaulaliina, mutta seuraava neule on jo hiukan kunnianhimoisempi, kunhan palauttelen tekniikkaa mieleen. Neulominen on omanlaistaan meditointia. Nuoruuteni käsityöharrastuksista kaikkein lähimpänä meditaatiota oli muuten pitsinnypläys, jota parikymppisenä epämuodikkaasti harrastin.

Mieleni perukoita tutkiessani olen myös aloittanut seikkailun selkounien parissa. Selkounella tarkoitetaan unta, jonka aikana ihminen tiedostaa olevansa unessa. Robert Waggoner ja Anna Riihimäki ovat kirjoittaneet ahaa-elämyksiä synnyttävän kirjan ”Onko tämä unta?” aiheesta.

”Selkouniin päästäksesi sinun on opittava kyseenalaistamaan todellisuuttasi. Kyseenalaistamisen vaatima neutraalin tutkiva asenne itseä ja ympäristöä kohtaan voi avata sinulle uusia näkökulmia ja auttaa sinua suhtautumaan asioihin tyynesti. Kyky katsella asioita laajemmasta näkökulmasta ja kyky rauhoittaa itsesi ovat nekin arvokkaita taitoja valve-elämässä.”