MorgueFile Free Photo

Suomalaiset syövät jouluna sikaa kuudesta seitsemään miljoonaa kiloa. Siitä voi päätellä, että osa ihmisistä popsii useammankin kilon kinkkua joulunpyhinä. Kaiken kaikkiaan suomalaiset kuluttavat vuodessa 187 miljoonaa kiloa sianlihaa. Henkeä kohden 35 kiloa vuodessa.

En tiedä, kokeeko kinkunkulutus minkäänlaista notkahdusta uusimpien uutisten myötä. Viime viikkoisen MOT-ohjelman mukaan antibiooteille vastuskykyiset superbakteerit ovat löytäneet tiensä myös suomalaisille sikatiloille. Eviran arvion mukaan noin 15%:ssa suomalaisista sikatiloista esiintyy MRSA-bakteeria.

MRSA:n tarttuminen lihaa syömällä on hyvin epätodennäköistä. Ylen toimittajat uutisoivat tämän (tarkoituksella?) siten, että kuulijalle/ lukijalle jäi mieleen itämään synkeä epäilys ”Asiantuntijat valehtelevat! Taustalla täytyy olla sika tilojen sala liitto!!! (Jostakin syystä salaliittoteorioihin liittyvät aina yhdyssanavirheet…).

Sen sijaan MRSA saattaa tarttua raa’an lihan käsittelyssä iho- ja limakalvokontaktin kautta. Tartunnan voi välttää elintarvikehygieniaa noudattamalla.

Evirassa korostetaan keittiöhygienian merkitystä.

– Käsittelisin lihaa äärimmäisen huolellisesti, pesisin käsiä ennen ja jälkeen lihan käsittelyn, käyttäisin eri välineitä lihalle ja raa’alle elintarvikkeille ja kuumentaisin lihan varmasti läpikypsäksi, Eviran resistenttitutkimuksen johtaja Anna-Liisa Myllyniemi neuvoo.

Suomessa tilanne ei ole yhtä huono kuin Keski-Euroopassa, koska Suomessa antibiootteja annetaan vain tarpeeseen sairaalle eläimelle, ei rutiininomaisesti kaikille.

Vaikka me emme nyt olekaan kuolemassa joukolla joulukinkku-MRSA-tartuntaan, koko kohu kertoo kyllä laajemmasta ongelmasta lihantuotannossa. Kansa haluaa halpaa sianlihaa, ja jotta hintakilpailussa pärjää, pitää tuotanto virittää eläintehtaaksi.

Näin esimerkiksi emakoista tulee häkkiin suljettuja synnytysautomaatteja:

Hyvinvointitutkijat, lihayhtiöiden eläinlääkärit ja eläinsuojelujärjestöt ovat yksimielisiä siitä, että emakkohäkit ovat vakava hyvinvointiongelma. Tahtoa ja valmiuksia ratkaista ongelmaa ei kuitenkaan näytä löytyvän. ”Emakon liikkumisen biologiset edut olisivat kiistattomat. Kyllähän sen synnytyskin etenisi paremmin ja jalat olisivat paremmassa kunnossa ilman häkkiä. Eihän sikataloudella ole mitään vapaata porsimista vastaan, kunhan siihen löydetään taloudellisesti kannattava ratkaisu”, sanoo [sikatilallinen] Elias Jukola.

Jotta emakot voisivat porsia ilman häkkiä, niiden karsinoiden olisi oltava isompia ja niissä täytyisi olla esimerkiksi olkea tai muuta kuiviketta pehmusteena. Pesän joustavat materiaalit suojaavat porsaita litistymiseltä emakon alle. ”Mutta se olisi kalliimpaa, koska ratkaisu vaatisi enemmän tilaa emakkoa kohti. Kuivikkeiden puhtaana pitäminen ja vaihtaminen vaatisivat enemmän käsityötä. Voi olla, että porsaiden kuolleisuus vähän kasvaisi.”

Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut – Miten ruokasi eli elämänsä (Atena 2012)

Sikatuotanto on kokenut skandaalin toisensa jälkeen, varsinkin täällä Saksassa. On ollut dioksiinia rehuissa, ja MRSA on arkipäivää. Pohjois-Saksassa sijaitsevat suuret sikatehtaat tuottavat halpasianlihaa vientiin. Eikä pelkästään sikoja kohdella niissä huonosti, vaan myös ihmisiä. Halpatuotanto ei olisi mahdollista ilman halpatyövoimaa Itä-Euroopasta. Oikeutta eläimille järjestön uusimmat salakuvat osoittavat, ettei viranomaisvalvonta tavoita kaikkia ongelmatiloja.

LISÄYS: Oikeutta eläimille -järjestön salakuvaajat ovat käynnillään mahdollisesti sairastuttaneet neljä sikaa, ja sen lisäksi järjestö on kuvarajauksilla vääristellyt tilannetta. Tarkoitus EI pyhitä keinoja, sorry vaan vegaanitytöt ja -pojat. Valehteleeko eläinkuva?

Tietenkään ne eivät ole koko totuus, enemmistö sikatiloista toimii eläinsuojelusääntöjen mukaan. Ja niitä sääntöjä ollaan tiukentamassa, esimerkiksi porsaiden kastroinnin osalta.

Suomessa sikatilojen koko suurenee ja määrä vähenee koko ajan; niiden määrän arvioidaan puolittuvan vuoteen 2020 mennessä. Tuotantokustannukset nousevat koko ajan kuluttajahinnan pysyessä ennallaan. Niin kauan kuin sianlihaa ostetaan vain hinnan perusteella, tuotantoeläinten kärsimykset jatkuvat. Olen täysin tietoinen siitä, ettei esimerkiksi oma ratkaisuni, fleksaamisen yhdistäminen riistalihan syöntiin, ole mikään globaali ratkaisu ongelmaan, vaikka riistalihan ostaminen suoraan metsästäjältä onkin täällä Keski-Euroopassa helppoa. Ruokapiirit ja suoraan tiloilta ostaminen ovat nekin hyviä valintoja, mutta eivät mahdollisia kaikille. Pienet lähiruoka- ja maatilakaupat vaativat puolestaan eliitin rahakukkaroa…

On esitetty arvioita, että yhä suurempi osa ihmisistä siirtyy pakon sanelemana kasvissyöjiksi lähivuosikymmeninä. Paitsi ehkä viisi vuotta vain raakaa lihaa syönyt Derek Nance.  Vegaanit varmaan paukuttelevat henkseleitään, mutta me eettistä syömistä pohdiskelevat joudumme uuden ongelman eteen: tutkijoiden mukaan kasvit ”kuulevat” kun niitä syödään

“This research also opens the window of plant behavior a little wider, showing that plants have many of the same responses to outside influences that animals do, even though the responses look different.”

 

Meidän perheessä syödään villisian potkaa jouluna. Punaiset suippopaprikat, punakaalit ja punajuuret tulevat myös kuulemaan kun niitä rouskutetaan.

 

Rauhallista ja herkullista joulua – kinkulla tai ilman!

 

Toisaalla blogissani:

Eläinten syömisestä, osa 1  ja osa 2

Suositeltavaa lukemista:

Elina Lappalainen Syötäväksi kasvatetut