ID-100165323

Image courtesy of Apolonia at FreeDigitalPhotos.net

Olen vuosien varrella kirjoittanut todella paljon sokerista. Nopea selaus pelkästään tässä blogissa toi esiin useita (osittain jo unohtamianikin) kirjoituksia:

Kauniin ihon viholliset: pekoni ja sokeri

Sokeriko syypää kakkostyypin diabeteksen leviämiseen?

Sokerin synkkä mutta luonnollisen makea historia

Sokeriton vuosi 2010: Loppuraportti

Sokeri vanhentaa

Pötyä sokerista

Sokerijuomat lihottavat

Lyhyt yhteenveto kiireisille:

Ajattelen, että lisätty sokeri kuuluu vain juhlatilanteisiin eikä ole jokapäiväinen elintarvike. Päivittäin nautittuna sokeri lihottaa, rumentaa ja vanhentaa – ja mahdollisesti sairastuttaa. Ruoan luonnostaan sisältämä sokeri ei ole myrkkyä, mutta tietysti kannattaa hiukan seurata kokonaismäärää.

En usko sokerilakkoihin, ja tietyssä mielessä sokeriton kuukausi on juuri sitä. Ajattelen asian kuitenkin niin päin, että sokerittomalla kuukaudella pyritään aloittamaan pysyvä muutos sokerinkäytössä tai palaamaan normaaliruotuun niiden kohdalla, jotka jo syövät hiilaritietoisesti. Kyse on elämäntavan sisäänajosta – ei lakosta, jonka päätyttyä palataan vanhaan.

Sokerikoukussa olevan ei kannata huijata itseään hedelmäsmoothieilla ja kuivatuilla hedelmillä (jotka toki ovat terveellisempi vaihtoehto, mutta vain kohtuullisesti nautittuina. Suomeksi: pari kuivahedelmää kerrall; smoothieen enimmäkseen kasviksia ja noin kolmasosa tai maksimissaan puolet hedelmiä; marjoja voi annostella ronskimmin).

Mutta silloin kun on juhla, sokerista saa ja pitää nauttia ilman syyllisyyttä. Astetta terveellisempää on silloinkin makeuttaa taateleilla ja kumppaneilla, hunajalla, raakaruokosokerilla, stevialla tai erytriolilla.

Makeutusaineiden kanssa kannattaa olla varovainen. En usko kumpaakaan ääripäätä: en ajattele niiden olevan supermyrkkyjä, mutta en usko myöskään vaarattomuuteen. Olen käyttänyt steviaa jo vuodesta 2003, ja minulle se on sopinut hyvin. Sokerialkoholeista osa sopii IBS-mahalleni pieninä määrinä (ksylitoli ja erytrioli), osa ei sovi ollenkaan (mannitoli, sorbitoli jne.). Aspartaami saattaa aiheuttaa vastanväänteitä muillekin herkkävatsaisille kuin minulle.

Sokeri on siinä mielessä tyylipuhdas ”huume”, että mitä enemmän sitä syö, sitä makeampaa elimistö vaatii. Kaikiki hiilaritietoiset ovat kokeneet sen, että kun lopettaa päivittäisen sokerin syönnin, suu alkaa maistaa makean herkemmin. Mustikat ovat lähes ylimakeita. Jos taas totuttaa itsensä sokerimässyihin, elimistö vaatii aina vain suurempia annoksia. Roskaruoka-addikteissa se näkyy selvimmin: sokeria ja rasvaa vuorokerroksina, mitä useampi karamellisoitu kerros rasvan seassa, sitä suurempi ”herkku”.

Vuonna 2007 kirjoitin yhdessä Heidi Kanniston kanssa ilmaisen oppaan Irti sokerista.

Voit ladata sen täältä:  Irti sokerista

Toinen ilmaisopas: Sokerinkarttajan juomavalio  (oppaassa mainostettua kirjaa Laihdu herkutellen ja pysyvästi saa tietääkseni enää vain Ympyrätalon apteekista Helsingin Hakaniemestä).